Hulubergsgrottan on upea rauhoitettu karstiluola Sipoossa

Kolmisen vuotta sitten karttoja tutkiessa silmiin pisti Sipooseen osunut ruksi, jonka vieressä kerrottiin paikan olevan rauhoitettu. Merkkasin pisteen ylös paremman päivän varalle. Rauhassa se saikin olla, kunnes pari vuotta sitten sain tarkempaa tietoa. Tuon ruksin osoittamasta sijainnista oli löytyvä luola, eikä mikä tahansa, vaan yksi maamme harvoista karstiluolista, eli veden kallikiveen liuottamista onkaloista.

Suomen luolaseuran jäsenet ehtivät poikkeamaan tuolloin vielä Sipoon karstiluolaki kutsutussa paikassa talven kylmillä pakkasilla. Tuolloin he olivat kohdanneet vettä lainehtineen luolan, jonka tarkempi tutkiminen ei niillä keleillä luonnistunut. Itse suuntasin paikalle menneenä syksynä.

Autolla pääsi noin puolen kilometrin päähän paikasta. Loppumatka sujui leppoisasti polkua pitkin kävelleen. Siellä täällä maasta kohosi virheettömiä herkkutatteja ja osuipa reitin varteen myös harvinainen kurttusieni.

Jossain kohtaa piti polulta sitten ottaa pieni poikkeama sivulle. GPS kertoi siellä odottavan luolan suun ja tosisesti sellainen edessä kohta avautui.

hulubergsgrottan (1)

Kumpareen kupeessa oli matala aukko, josta käydäkseen piti kumartua. Sytyin lampun ja kurkistin sisään. Vaihdoin etenemistavaksi kontaamisen ja kömmin peremmälle.

hulubergsgrottan (2)

Edessä oli noin kuusi-seitsemän metriä pitkä kammio. Sen katto välkehti valossa kauniin valkoisena ja sitä koristivat omituiset, munakuppimaiset muodot! Voi mahdoton, että olikin kaunis paikka. Nyt kammio oli vedetön, mutta toisessa reunassa maa oli tihkuvan kostevaa.

Samassa reunassa, aivan luolan perällä oli myös matala aukko, josta päästi ryömimään syvemmälle luolaan. Siellä kerrottiin olevan toisen kammion. Aukko oli niikseen matala, että ainoa tapa edetä oli ryömiä siitä läpi. Vaikka märkä maa ei houkutellut syleilemään, oli uteliaisuus kuitenkin voimakkaampi.

hulubergsgrottan (8)

Ponnistin eteenpäin ja metriä myöhemmin nenäni edessä lainehti vettä. Käänsin päätäni oikealla ja valo tavoitti koko kammion. Jos äskeinen paikka oli kaunis, niin tämä oli jotain epätodellista Kirkkaan veden päällä oli valkoinen, loistava katto, joka oli tasainen – kuin viivottimella vedetty! Mittaa huoneella oli saman verran kuin ensimmäiselläkin kammarilla.

IMG_7179_stitch

Epäillään, että perältä jatkuisi ahdas kammio vielä hivenen matkaa veden alla, mutta asiaan ei toistaiseksi ole saatu muut selvyyttä kuin se, että perille työnnetty harjanvarsi ei vielä perimmäistä seinäää tavoittanut. Mitä lie odottaa vielä saavuttamattomissa löytäjäänsä?

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6688675 E 404854

Mainos

Luolakartta Suomen 7
.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi