Junalla puutaloidyllin syliin: Salon Arkkitehtuurireitin parhaat palat

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Salo

Salon keskustassa asemanseudun ja vanhan kauppalamiljöön näkymät ovat valtakunnallisesti merkittäviä. Junalla tai bussilla merenrantakaupunkiin saapuvan on helppo lähteä nauttimaan näistä näkymistä Arkkitehtuurikierros-nimistä reittiä pitkin. Tästä jutusta löydät kierroksen parhaat palat – rakennukset, jotka ovat niin kauniita, että niihin ihastuakseen ei suinkaan tarvitse olla arkkitehtuurin asiantuntija.

• Salon Arkkitehtuurireitti n. 5,5 km
• Reittikartta
• Sijainti Salon keskustassa
• Matkan varrella yli 30 arkkitehtuurikohdetta ja virtuaalikohteita (katukuvasta jo hävinneitä taloja)
• Saapuminen: Junat ja bussit Helsingistä ja Turusta tuovat suoraan reitin ääreen

Tässä artikkelissa olevat kuvat olen kerännyt kävelyretkiltäni keväältä kirsikkapuiden kukinta-aikaan sekä keskikesältä.

Liikkelle voi juna- ja linja-autoaseman sijaan lähteä toki ihan mistä kohtaa kierrosta tahansa, vaikka Uskelan kirkonmäeltä tai Salon torilta. Arkkitehtuurikävelyn reittiä ei ole merkitty kaupungin katukuvaan, mutta reittiä voi seurata Google Mapsista. Myös matkan varrella olevien rakennuksien nimet sekä historia on merkitty virtuaalikartalle, joten kauempaa tuleva pääsee sukeltamaan kaunista pintaa syvemmälle, ja varmasti moni paikallinenkin saa kiinnostavaa lisätietoa kotikaupungistaan.

Reilut viisi kilometriä pitkä kierros, joka tekee pitkän piston ylös Uskelankirkon mäelle, mutta muutoin etenee melko rengasmaisena, on loistava ohjelmanumero vaikkapa kaikille niille kävelyn ystäville, jotka saapuvat Saloon kesäisten iltatorien perässä. Kesä onkin erityisen loistavaa aikaa tutustua tähän reittiin, kun sen varrella olevat puistotkin ovat vehreimmillään ja täynnä värikkäinä kukkivia kasveja. Samalta alueelta käsin onnistuvat myös luontoretket kävelymatkan päässä oleville Halikonlahdelle ja sen vieressä olevaan Vuohensaareen, tai paikallisbussilla saavutettaviin kaukaisempiin kohteisiin, kuten Teijon kansallispuistoon.

Salon Arkkitehtuurikävely

Tässä jutussa esiteltyjen rakennusten tarkat sijainnit, kuten myös lisätietoa niiden suunnittelijoista ja historiasta, löydät yllä mainitun Google Maps -karttalinkin takaa. Huomaa, että kävelyreittiin kuuluu kaikkiaan kymmeniä rakennuksia, jotka löydät kyseiseltä kartalta! Lisäksi matkan varrelle osuu sellaisiakin kauniita taloja ja pihapiirejä, jotka eivät löydy kartalta.

Lähdetäänpä matkaan Salon rautatieasemalta – ja itse asiassa pysähdytään saman tien tutkimaan sen ympäristöä. Jos saavut Saloon junan sijasta bussilla, ylitä vain Mariankatu ja suuntaa valtavan viljasiilon helmoille sen vasemmalle puolelle, niin olet jo juna-asemalla.

Asemanseutu

”Salon rautatieasema ympäristöineen muodostaa ajallisesti yhtenäisen, kaupunkikuvan kerroksellisuutta monipuolistavan Salon vanhan kauppalamiljöön alueen. Se on lajissaan parhaiten säilyneitä kokonaisuuksia koko maassa ja lukeutuu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin ympäristöihin.”

Visit Salo

Salon rautatieasema

Salon juna-asema, suunnittelijanaan rautatiehallituksen pääarkkitehtina toiminut Bruno F. Granholm, on rakennettu 1800-luvun viimeisinä vuosina. Kauneudellaan sekä kahvilallaan se toimii hurmaavana tervetulotoivotuksena kaupunkiin saapuville. Tuntuu jotenkin lohdulliselta vetäistä vanhan rakennuksen ovesta ja huomata, että se todella myös aukeaa – asema elää edelleen. Sisällä kotoisa vanhanajan tunnelma kutsuu istahtamaan puupenkille junaa odotellessa tai saapujan tehdessä seuraavien askeleidensa suunnitelmia. Seinällä olevista tauluista voi tutustua hieman Salon murteeseen ja katsella asemaan liittyviä vanhoja kuvia ja taideteoksia.

”HUOMIO. Hyvä reissusan lähtevä! Kun teitti reissaji o asemalaituril oikkem pal ja kun tee nouse juna, ni meep pyyrä, et teek käytäsisi usjamppa vaunuove, et juna päässe ajalas taas etteskesi. Kiitoksi”

Kyltti Salon Rautatieaseman seinällä

Sirpalesuoja Kivikukko

Aseman vieressä vihertävät kesällä kukkeat puistot. Erikoisena yksityiskohtana puiston varjoista löytyy pisaraa muodoltaa muistuttava Kivikukko, joka on VR:n vanha sirpalesuoja. Kivikukon ympärillä on verkkoaita, mutta rakennelmasta on aidan yhteydessä tarjolla myös tietoa, ja verkkoaidan rakosista kukon pääsee hyvin kuvaamaan.

Viljasiilo

Seuraan kävelykierrosta myötäpäivään. Vain muutaman askeleen päässä juna-asemasta kohoaa Hankkijan vanha viljasiilo, todellinen Salon maamerkki ja täysin mahdoton missattava. Viljasiilon kylkeen on valmistunut muraali ”Methanol & Anemone Coronaria” (metanoli ja kruunuvuokko) vuonna 2018. Maalaus on italialaisen Fabio Petanin käsialaa, eikä suinkaan tule jäämään kävelykierroksen ainoaksi isoksi muraaliksi, kuten myöhemmin saan huomata. Kaikkein suurin se niistä tosin on.

Veturitalli

Seuraavana edessä on Salon taidemuseo Veturitalli, ja kuten nimestä voi päätellä, olen edelleen rautatieaseman ympäristössä. Veturitalli lukeutuu alueen vanhimpiin rakennuksiin samoin kuin puinen asemarakennuskin, ja on niin ikään Bruno F. Granholmin suunnittelema. Uusrenessanssityylistä tiiliarkkitehtuuria edustavan punatiilirakennuksen vanhimmat osat – torni ja vanhat pilttuut – ovat 1800-luvun lopulta. Hieman myöhemmin pilttuita rakennettiin vielä kaksi lisää.

Kun tallirakennus aikojen muuttuessa jäi tarpeettomaksi, alettiin sille pohtia uutta käyttötarkoitusta. Uudisosalla vuonna 1998 laajennetusta Veturitallista tuli Salon taidemuseo. Radan puolella museon takapihalla on ihailtavissa Höyryveturi 656 (”Kana”) sekä etupihalla ulkotaideteokset ”Megafauna” (Kimmo Schroderus, 2019) ja ”Kohti puhdasta maata” (J. O. Mollander, 2014).

Katukuvan komeimmat kivitalot

Jyhkeä Veturitalli onkin hyvä portti kierroksen seuraavaan etappiin, joka koostuu pääasiassa Turun- ja Helsingintien kivitaloista. Tämä etappi halkoo myös kaupungin vilkkainta keskustaa, kunnes siirrytään puistoisampiin ja rauhallisempiin osuuksiin.

Osake-Pankin talo

Turuntien kauneimpiin rakennuksiin lukeutuu eittämättä hempeän keltainen Osake-Pankin talo, joka etenkin kesän lehmusten ollessa vehreitä on kaikkein edustavimmillaan. Rakennuksen on suunnitellut F. Thanden ja se on rakennettu vuonna 1912. Koristeet ympäröivät sen ovia ja ikkunoita, ja erilaiset kaaret ja pilarit sekä pyöreät ikkunat tekevät rakennuksesta ilon silmälle.

Osake-Pankin talon kohdalla kannattaa vilkaista virtuaalikarttaa ja sen oransseja merkintöjä tällä alueella. Kartalla on kaksi virtuaalikohdetta: Postinkulma sekä vanha Kansallis-Osake-Pankin talo. Kuvista päätellen molemmat ovat olleet todella komeita rakennuksia ja onpa sääli, että ne molemmat on 1970-luvulla purettu!

Matkaa jatkaessani ylitän Salonjoen (Uskelanjoki) pian Osake-Pankin talon jälkeen. Joen toisella puolella on Salon tori heti sillan kupeessa. Torille ja sen lähellä kohoavien iki-ihanien puutalojen ääreen palaan kierroksen loppuhuipentumana, mutta nyt matka jatkuu vielä Helsingintieksi muuttunutta väylää pitkin – pienellä pistolla vasemmalle.

Kulttuuritalo Kiva

Jokirannassa omaa pientä kulmaansa hallitsee omaperäisen muotoinen, funktionalismia edustava Kiva. 1930-luvulla valmistuneen, liike-, asuin- ja elokuvateatterirakennukseksi kaavaillun Kivan on suunnitellut Erik Bryggman, jonka töihin tulen törmäämään kierroksella uudelleenkin. Lopulta Kivasta tuli ihan vain elokuvateatteri, ja yhä tänä päivänä se palvelee kulttuurista kiinnostuneita.

Heleniuksen talo – herkkusuut nyt tarkkana!

Palaan Kivan luota Helsingintielle ja jatkan sitä pitkin. Jo heti kohta on pysähdyttävä uudestaan: kukas tämä vaaleankeltainen talokaunokainen on?

Heleniuksen jälkijugendia edustavan talon rakennutti leipurimestari Helenius 1910-luvulla. Talon historian tarkastelu on minimatka salolaiseen herkutteluperinteeseen: Heleniuksen jälkeen leipomotoimintaa jatkoi Hannes Kastu, ja nykypäivänä Ravintola Kastu toimii rakennuksen katutasossa.

Hannes Kastu kuitenkin myi leipomon puolestaan Sulho Kuirolle vuonna 1949, ja seuraavassa rakennuskohteessa, eräässä Salon kauneimmista rakennuksista mielestäni, toimii kahvila-leipomo Kuiro, jolla on pienempi kahvila Sulho myös linja-autoaseman lähellä.

Leinonkulma

Leinonkulman näyttävän ja kauniin, klassismia edustavan rakennuksen on suunnitellut Alexander Nyström ja se on valmistunut vuonna 1923. Tutkin virtuaalikarttaa ja opin, että tämä oli valmistuessaan koko Salon ensimmäinen kolmikerroksinen rakennus! Talo on helppo paikantaa siitäkin, että nimi Leino toistuu siinä useampaankin otteeseen. Kulman korkea, jotenkin tornia muistuttava ulkoasu on kaunis. Alakerrassa olevaan Kuiron kahvilaan kannattaa mahdollisuuksien mukaan poiketa nauttimaan paikallisesta kahvilaelämästä historian lempeässä tuulahduksessa.

Silmäys seurakuntaan

Jatkan pienen matkaa Helsingintietä, kunnes on aika kääntää katseet kohti seurakuntaa. Kirkkokadulla kohoaa hempeän vaaleanpunainen, puinen Salon kirkko. Rakennus oli alun perin pelkkä rukoushuone, jonka oli suunnitellut G. E. Ekestubbe ja joka valmistui vuonna 1894. Kirkokäyttöön kohde muunnettiin Alexander Nyströmin suunnitelmalla vuonna 1914. Kirkosta seuraavana on vuonna 1889 valmistunut ruskea-valkoinen rakennus, jossa on seurakunnan tiloja.

Puutaloparia vastapäätä seisoo tummapiirteisen jyhkeä näkymys, joka antaa melkoisen kontrastin suorastaan postikorttimaiselle Salon kirkolle: Salon uusi seurakuntatalo on valmistunut vuonna 2023 ja arkkitehtina toimi Jari Antila.

Puistojen kautta kirkonmäelle

On aika siirtyä keskustan pääkadulta rauhaisammille, puistoisemmille seuduille lähes koko loppukierroksen ajaksi.

Edvard Leinon talo

Vähäjoen rantaa kohti kulkiessani ohitan Edvard Leinon keltavalkoisen puutalon, joka on muodoiltaan niin soma, että näyttää kuin se kuuluisi Muumilaaksoon. Evard sekä veljensä Juho ja Jalo Leino olivat 1900-luvun alussa keskeisiä vaikuttajia Salossa, ja Leinon terässuvun tehdas toimii yhä tänä päivänä kaupungissa. Edvardin yksityiskäyttöönsä rakennuttaman jugendtalon on piirtänyt Adrian Thomander ja se valmistui vuonna 1917.

Syvähuokon funkistalo ja Mököistenpuisto

Silta johdattaa minut Vähäjoen ylitse samalla kun ihailen täydessä kukassa olevia kirsikkapuita. Kesällä joessa voi helposti bongata uiskentelemassa sorsia, ja myös sammakko saattaa lymytä lumpeenlehtien suojissa. Vastarannalla odottaa puisto, joka saa etenkin kesäkävijän huokaamaan ihastuksesta: vaikka kirsikkapuut eivät silloin enää kuki, niin erilaiset kukat ja kukkivat pensaat hehkuvat lukemattomissa eri väreissä ja kutsuvat istahtamaan penkille.

Vehreän puistokauneuden laidalla, suoraan kävelyreitin reunalla erottuu valkoinen Syvähuokon funkistalo. Eero Seppälän suunnittelema rakennus on vuodelta 1934. Virtuaalikartta kertoo, että ”Syvähuokon talo on arkkitehtuuriltaan äärimmäisen tyylipuhdasta funktionalismia, ja sitä pidetään myös rakennusteknisesti monin osin ainutlaatuisena.”

Vinkki! Syvähuokon funkisrakennuksesta kohti itää suuntaamalla löytää tiensä aina vain laajenevaan, kauniiseen puistoalueeseen, jossa on muun muassa Kukkasokkelo perheen pienimpien riemuksi ja isompienkin ihmeteltäväksi. Kylmälähteenpuistoksi nimeltään muuttuva alue yhdistyy Salon Urheilupuistoon, jossa on mm. koirapuisto.

Valtion virastotalo & muraali

Seuraan Vähäjokea myötävirtaan kohti merta ja saavun liikenneympyrään, jonka kulmassa kohoaa Valtion virastotalo. Vuonna 1958 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Georg Wikström. Rakennuksen päädyssä on suuri hieno 3D-muraali, joka kertoo sen käyttötarkoituksesta: kyseessä on Salon poliisiasema. Muraalin maalasi vuonna 2018 hollantilainen Leon Keer, ja virastotalon ikkunat on upotettu taidokkaasti osaksi maalausta.

Sibeliuksenpuisto

Ylitän liikenneympyrän risteyksen ja saavun Sibeliuksenpuistoon, jonka kauas näkyvänä maamerkkinä erottuu sota-aikojen sukupolvien työtä kunnioittava Seppo Mannisen Vapauden liekki -muistomerkki. Muistomerkin monikerroksisesta symboliikasta voi lukea lisää Visit Salon sivuilta.

Sibeliuksenpuistossa on myös veikeä Hirviveistos, Simo Heleniuksen Hirvi vuodelta 1995. Hirven supersileä turpa kertoo, että sitä on aikojen saatossa silittänyt yksi jos toinenkin käsi.

Sininen talo

Hirviveistoksen luona huomioni kiinnittyy kauniin sinivalkoiseen puurakennukseen. Paikalliset tuntevat tämän talon Sinisenä talona. Selkeästi ja tyylikkään yksinkertaisesti koristeltu rakennus on vuodelta 1924 ja sen on suunnitellut jo tutuksi käynyt nimi, Erik Bryggman. Suojeluskuntatalon rakennushankkeen toteuttivat Salo-Uskelan suojeluskunta ja paikallinen Lotta Svärd -yhdistys. Vaikutteita Bryggmanin kerrotaan saaneen Välimereltä, Italiasta ja antiikin ajoilta. Kun suojeluskuntatalo sotien jälkeen siirtyi Salon Maamiesseuralle, alettiin sitä kutsua Siniseksi taloksi.

Jos mielesi tekee jäätelöä, niin nyt kannattaa poiketa sitä torilta hakemaan. Nimittäin Sinisen talon jälkeen Arkkitehtuurikävely aloittaa piston ylös Uskelan kirkkomäelle, ja palvelut jäävät hetkeksi aikaa taakse.

Nousen ylämäkeen hiljaisen ja mutkittelevan Uskelankirkkotien vierttä, kävelytietä pitkin. Ohitan monta kaunista vanhaa taloa viehättävine pihapiireineen, mukaan lukien Heinon huvilan 1910-luvulta. Virtuaalikartan mukaan rakennus edustaa vuosisadan alun nikkarityyliä.

Tsasouna ja Uskelan kivikirkko

Ennen ylös kivikirkolle nousevaa jyrkintä osuutta saan ihastella runsain koristein kruunattua tsasounaa. Salolaisen Arvo Hapon suunnittelema rakennus on valmistunut vuonna 1990 ja mukailee karjalaista pyöröhirsityyliä.

Mäen korkeimmalla kukkulalla kivinen Uskelan kirkko hallitsee maisemaa niin, että sen näkee aina Turku–Helsinki-moottoritielle saakka. Tsasounalta kivikirkolle matka taittuu metsän poikki kiviportaita pitkin ihanasti luonnon sylissä ja kilpikaarnaisten mäntyjen varjoissa. Kivikirkon pihamaan portti ulvahtaa kun avaan sen ja astun hautausmaalle.

Mäellä aiemmin olleen Pyhän Annan kappelikirkon kiviä käytettiin nykyisen kirkon rakennuksessa. Uskelan kirkko on tehty Karl Ludvig Engelin piirroksesta, ja rakennus on valmistunut vuonna 1832. Pyhän Annan kappelistakin on edelleen jäljellä harmaakivinen kellotapulin alaosa – se toimii nykyisin sankarihaudan muistomerkkinä, ja siinä on kuvanveistäjä Sakari Tohkan kello.

Laskettelu kirkkomäeltä takaisin alavamman maan kamaralle tapahtuu samaa tietä pitkin kuin tulinkin, eli Uskelankirkkotietä. Saavun torin kulmalle, jossa jälleen sinivalkoinen vanha puurakennus kiinnittää katseeni runsaina kukkivien kirsikkapuiden lomasta.

Torin seutu

Vanha kaupungintalo naapureineen

Salon uusi ja vanha kaupungintalo seisovat paikoillaan risteyksen molemmin puolin. Risteyksestä näkyy kauempana myös upea Nohterin talo, joka on osa kierrosta aivan sen loppumetreillä. Myös viljasiilo on jälleen tullut jo näkyviin.

Suuri sinivalkoinen talo risteyksessä on Salon vanha kaupungintalo. Itse asiassa vuonna 1900 valmistunut rakennus on alun perin ollut kansakoulu. Kaupungintaloksi se muutettiin vuonna 1938, ja kun Salossa tehtiin 10 kunnan kuntaliitos vuonna 2009 ja uusi moderni kaupungintalo rakennettiin, jäi tämä puutalo edelleen kaupungin tiloiksi. Rakennuksesta ei Arkkitehtuurikävelyn materiaaleissa jostain syystä ole mainintaa, mutta sen historiasta kerrotaan lyhyesti Museoviraston materiaaleissa, joita käytin tässä lähteenä.

Torin seutu

Kuljen Horninpuiston kautta Salon torille. Kesätorstaisin pidettävät iltatorit vetävät paikan piukkaan väkeä, mutta nyt on mukavan väljää. Toripäivisin täällä torikauppiaat tekevät kauppaa vihanneksista, kukista, leivonnaisista ja kaloista, kahviloissa ihmiset istuskelevat nauttimassa ulkoilmasta. Usein joku soittaa haitaria sillanpielessä. Lapset leikkivät Tykkipuistonakin tunnetussa Horninpuistossa kiipeillen ikivanhojen tykkien päällä ja ihaillen järkälemäistä ankkuria, joka on nostettu nähtävyydeksi jalustalle puistoon.

Torinreunan rakennuksista näyttävin on nimeltään Kauppalan Säästöpankin talo, joka on peräisin klassismin kaudelta vuodelta 1930. Visit Salon luonnehdinnan mukaan tämä Toivo Paatelan suunnittelema talo ”oli erityisesti valmistuessaan ja on yhä edelleen yksi Salon mainittavimpia arkkitehtonisia kohteita jyhkeydessään ja klassismille tyypillisessä ajattomuudessaan.”

Åbergin talo ja rakastettu kirsikkapuu

Ylitän Salonjoen kevyen liikenteen siltaa pitkin ja saavun keskustan kuvauksellisimpaan pisteeseen: Åbergin talolle, jonka pihalla kasvaa paratiisimaiseen loistoon keväisin puhkeava kirsikkapuu. Pihapiiri, jossa on myös Salon puinen, vaaleanpunainen pääkirjasto, ikuistuu satoihin ja taas satoihin valokuviin kirsikkapuun kukinnan aikaan, eikä ihme, sillä etenkin Åbergin talo antaa sille kauneimman kuviteltavissa olevan taustan.

Åbergin talon rakennutti K. J. Åberg ja sen tiloissa toimii musiikkiopisto. Otto Dahlin suunnittelema rakennus oli alun perin asuin- ja pankkirakennus, joka valmistui vuonna 1905. Runsain koristuksin kruunattu taloon ilo silmälle kaikista kulmista.

Rakennuksen vieressä puistossa on kuvanveistäjä Ben Renvallin vuonna 1963 valmistunut pronssinen seppäpatsas, joka lakitetaan vappuna. Seppä Lauri on Salon tunnushenkilöitä, sillä hän oli Salon ensimmäinen nimeltä tunnettu asukas. Seppä-teema toistuu vielä uudelleen Arkkitehtuurireitin loppumetreillä hauskassa muraalissa.

Paluu asemalle

Olen kohta sulkenut kävelykierroksella ympyrän ja palannut takaisin asemanseudun puutalojen ihastuttavaan seuraan. Monta kaunokaista on kuitenkin yhä näkemättä.

Nohterin talo

Åbergin talolta ei ole kuin muutaman askeleen matka toiselle äärimmäisen kauniille ja koristellulle jokirannan rakennukselle, Nohterin talolle, jota voi hyvällä syyllä kutsua Åbergin talon sisarrakennukseksi.

Nohterin talo löytyy Salonjoen Länsirantaa kohti merta seuratessa, Mariankadun risteyksestä. Rakennus on samaisen Otto Dahlin käsialaa kuin Åbergin talokin ja minusta tuntuu, että olenkin Otto Dahlin töiden suuri ihailija. Nohterin talon rakennutti Ruben Nohteri ja se valmistui vuonna 1902. Tämäkin oli alkuperäisesti asuinrakennus ja on niin ikään nykyään musiikkiopiston käytössä. Sisimpäni huokaa niin syvään kun haaveilen siitä, että nykyisinkin uudisrakennukset olisivat Suomessa tällaisia kauniita ja koristeellisia. Jos ennen osattiin ja oli varaa, niin miksi ei nykyään?

Impolan talo

Nohterin talon kulmalta lähden kulkemaan Mariankatua. Korkeiden pylväshaapojen ja muiden istutusten keskellä heti vieressä on Impolan talo vuodelta 1092, jälleen Otto Dahlin suunnittelema. Siinä missä Åbergin ja Nohterin talojen julkisivut ovat hyvin pitkälti alkuperäisessä asussaan, on Impolan taloon lähteiden mukaan tehty joitain muutoksia. Koristeelliset peiliovet esimerkiksi ovat kuitenkin alkuperäiset tässä rakennuksessa, jossa on piirteitä niin uusrenessanssista kuin kertaustyylistäkin.

Rukoushuone

Kauniit kaarimuotoiset ikkunat ja koristeellisuus ihastuttavat rukoushuoneeksi vuonna 1905 valmistuneessa, A. F. Lindholmin suunnittelemassa talossa. Saloon on valmistunut komea määrä ihastuttavia rakennuksia 1900-luvun alkuvuosina!

VPK:n talo

Asemakadun risteyksessä keltainen VPK:n talo hauskoine pikku torneineen ja runsaine koristuksineen on tunnelmallinen ja kuvauksellinen tuulahdus vanhaa aikaa muutoin varsin modernin ydinkeskustan alueella.

Vanha tiilinen talli puurakennuksen vieressä korostaa wanhanajan fiilistä, ja hauskan ilmeen koko näylle kruunaa Lauri Repo -niminen muraali. Seppä Lauri, jonka patsaan näin Åbergin talon vieressä, on Salon tunnushenkilöitä, ja kettu puolestaan on Varsinais-Suomen maakuntaeläin. Lauri Repo -muraalin on maalannut turkulainen Jukka Hakanen vuonna 2014, ja se esittää kettuhahmoista seppää työssään.

Viikarin talo

Mariankadun toisella puolella VPK:n taloa vastapäätä, sireenipensaiden suojissa piilottelee vuonna 1904 valmistunut Viikarin talo, jonka suunnitteli A. A. Tapio. Porvarisperheen kodiksi suunnitellussa rakennuksessa toimi pitkään ravintola, mutta parhaillaan se näyttäisi olevan toimintaa vailla. Erittäin kaunis se kuitenkin on ja olisipa ihana nähdä siinä jonain päivänä taas ravintola- tai kahvilatoimintaa.

Nivaron talo

Hieman jo rapistumaan päässyt Nivaron talo on saanut aivan vastikään uuden upean alun, kun sitä alettiin kunnostaa. Samalla rakennuksen väri vaihtui sukkahousunruskeasta kauniin vihreään sävyyn. Nivaron talon erikoisen muotoinen kulma, jossa työt taitavat olla kesken vielä, ulottuu jo lähes rautatieaseman parkkipaikalle, eli kierros todella sulkeutuu tässä.

En ylläty enää lukiessani, että tämäkin helmi on Otto Dahlin käsialaa. Kestikievariksi ja matkustajakodiksi vuonna 1901 valmistunut rakennus on kiilamaisen muotoinen ja siinä on uusrenessanssin piirteitä. Kuten mainittua, talo ehti olla jonkin aikaa jo melko huonossa maalissa ja suorastaan rappiolla, mutta uudet omistajat ovat nyt ehostaneet sitä huomattavasti.

Kierros päättyy

Nivaron taloa ja sen uutta kuosia ihastellessani huomaan saapuneeni jälleen rautatieasemalle, eli Arkkitehtuurikierros on tullut valmiiksi. Kierrokseen sisältyi jonkin verran myös uudempaa rakennuskantaa, jotka löytyvät virtuaalikartalta, mutta kyllä tällaiselle kauneutta ja koristeellisuutta rakastavalle romantikolle ehdottomasti parhaiten jäivät mieleen ihanat puutalot, joita riitti yllin kyllin. Yllätyksenä tuli se, kuinka paljon sellaisiakin vanhoja puutaloja Salossa on, joita ei ole esitelty kartalla – kun vain huomaa katsoa kauneutta, näkee vaikka mitä!