Ruokolan luola taikayön tienoilla, Urjala
Jo hyvä tovi sitten sain vihiä, että Urjalassa olisi vain rivakan kivenheiton päässä asutuksesta jotain luolantapaista. En innostunut aivan valtavasti. Jos moni vihje suomalaisista luolista vie mitättömän kivenkolon tykö, niin jokin luolantapaiseksi kutsuttu ei antanut liikoja odottaa. Siksipä paikka tuli kierrettyä kerta toisensa jälkeen. Aikaa on niin vähän ja nähtävää niin paljon…
Vaan tähdet asettuivat lopulta oikeaan asentoon ja ajoneuvon etupäästä kuului kolinaa, joka edellytti huoltotoimenpiteitä sen myyneen liikkeen suorittamana. Kerran melkein Urjalassa olin, piti tuo pitkään kummitellut reittipiste käydä tarkistamassa. Niinpä köröttelin retkimobiilin virkaa toimittaneella sijaisautolla metsäautotietä pitkin aukean reunaan. Voin sanoa, että siellä tarkeni. Aurinko pisti parastaan ja tuulta ei ollut edes kevyenä vireenä. Vaan siinä jalkauduin ja suuntasin karttaan merkatulle polkuverkostolle, joka kohtasi siinä tien. Kohteelle oli matkaa puolisen kilometriä.
Siinä puolessa kilometrissä sitten kesti. Sammalleisen kuusikon katveesta kun kohosi siellä täällä keltaisia ryppäitä. Häpeä olisi ollut näin kuivana kesänä jättää sellaiset herkut keräämättä, joten puutteellisista varusteista huolimatta annoin hetken viedä ja heittäydyin sienestämään.
Täysinäisen vastun kanssa jatkoin sitten itse kohteelle. Siinä kohtaa kun polku loppui, näytti maasto siltä, ettei paikalla oltu juuri liikuttu. Odotukseni kutistuivat entisestään. Vaan urheasti lampsin perille.
Askel reipastui kummasti siinä kohtaa, kun loiva rinne muuttui jylhäksi pystykallioksi. Ja keskellä sitä oli kallion juurella tumma kolo, jonka sijainti meni lupaavasti yksiin reittipisteen kanssa. Sen vierelle ehdittyäni totesin, että paikka täytti ainakin ulkoisesti luolan määreet. Vaan lopullinen selvyys asiaan tulisi vain sisään menemällä.
Kylläpä se hyvinkin luola oli, kooltaan vaatimaton, mutta omalla tavalla oikein mukava. Mittaa kallion rakoilun synnyttämälle luolalle tuli kaikkinensa 3,5 metriä, korkeutta 0,5-1 ja leveyttä 0,5-1 metriä. Malliltaan se oli U:n muotoinen, läpikuljettava tunneli.
Perimmäisessä sopukassa oli hieman isompi huonemainen tila, josta lähti säteittäin rakoja. Sadetta siinä olisi hyvin pitänyt, yöpynytkin. Liekö paikalla joskus nuotiota pitänyt jompaa kumpaa harjoittanut.
Vaikka luola on melko pieni, on se lähellä asutusta ja melkein perille pääsee polkua pitkin. Perillä ei tarvitse kiipeillä, eikä maasto ole muutoinkaan mahdotonta, joten Ruokolan luolaa saattaa hyvinkin suositella lapsiperheille ja paikalliselle väelle.
Jos tiedät kyseiselle luolalle käyttämäämme oikeamman nimen, niin kerro ihmeessä. Nämä paikat, joista tietoa on vain niukasti joutuu nimittäin usein nimeämään itse.
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6777441 E 315225
Kesäläisen ja Keijosen kirjassa luolan nimeksi on mainittu ihan vaan Ruokolan luola (s.349).