Yö Fjelldukenin ja humisevan kuusikon suojissa Kolilla: Nuku yö ulkona, maaliskuu

Miltä kuulostaisi yö tarpin alla vanhan kuusikon kätköissä? Retkipaikan palvelutuottaja ja luonto-opas Kaarne Karjalainen vietti tällaisen yön viikonloppuna kotikulmillaan Kolilla, kuvasi leirinsä ja vastasi sen jälkeen Nuku yö ulkona -haasteeseen liittyviin kysymyksiimme, jotta sinä, rakas lukija, voisit saada tästä inspiraatiota! Lue alta miten Kaarnen yö sujui ja poimi vinkit käyttöösi – mitä luulet, kokeiletko itsekin joskus majoitteeksi fjelldukenia eli tunturiviittaa?

Kaarneen voit törmätä kun vierailet luonamme Kolin luontokeskus Ukossa, jossa hän toimii Retkipaikan Kolin toimipisteen palvelutuottajana tehden kaikkea mahdollista reittineuvonnan antamisesta luonto-opastuksiin, satunnaiseen sometukseen ja myös kahvilavuoroihin.

Kaarne nappasi itselleen maaliskuun Nuku yö ulkona -vuoron ja rakensi leirinsä viikonloppuna Kolin Autiovaaran, oman lähiluontonsa, kätköihin. Kaarne kertoo metsän olevan varttunutta vaaranrinnekuusikkoa, joka on osittain suojeltukin.

– Halusin kokeilla mahdollisimman minimaalista majoittumista, ja käytännössä siis virittelin vain tarpin makuusijaksi valikoituneen maapuun oksien varaan. Nukuin kahdella makuualustalla salaisen aseeni eli fjelldukenin suojassa, Kaarne paljastaa.

Mikä kumman fjellduken?

Fjellduken eli ’tunturiviitta’, tuo Norjan vuoristojoukkojen lahja kaikille luonnonystäville, kuten Kaarne itse luonnehtii, oli siis pääasiallinen majoite tällä kertaa. Kaarnen mukaan valinta oli oivallinen tähän maaliskuiseen yönviettoon Kolin luonnossa.

– Se on kohtalaisen pätevä varuste kaikin puolin, ja jo itsessään suurin piirtein tarpeeksi lämmin keväisiin öihin.

Fjellduken, joka äkkiseltään muistuttaa makuupussia steroideilla, on veden- ja tuulenpitävä suoja, jonka vetoketjut mahdollistavat sen käyttämisen paitsi tuulisuojana, ponchona, pressuna tai makuupussin suojana, myös jopa telttana tai – kuten Kaarne valitsi – ihan vain makuupussina.

*Lähimetsässä yöpymiseen voi ottaa oman tyynynkin mukaan!*

Kaarneet apuna paikan valinnassa

Tämä vinkki kannattaa kaikkien aloittelevien retkeilijöiden ottaa käyttöön: lähimetsä on yksi parhaita kohteita viettää kevään tai alkukesän ensimmäisiä öitä ulkona. Kun paikat ovat tutut ja matka kotiin lyhyt, ei ole niin vaarallista, vaikka talven jälkeen jokin kampe tai taito olisikin vielä hiukan hakusessa.

Kaarne kertoo viettäneensä lukuisia öitä kotimetsikössään viimeisten kymmenen vuoden aikana, joskaan ei yhtäkään juuri nyt leiripaikaksi valikoituneessa kohdassa. Paikka valikoitui edeltävänä päivänä, kun hän kävi katselemassa takametsikköä kevätauringon paisteessa.

– Löysin sopivan paikan kahden talven kaataman puunrungon läheltä. Rungot tarjosivat sekä hieman tuulensuojaa että sopivia oksia tarpin virittelyä varten, Kaarne kertoo.

– Makuupaikan valinnan sinetöivät kaimani eli korpit, karjalaisemmin kaarneet, jotka ronkuivat ja kisailivat ilmassa palatessani metsästä puolen päivän aikoihin. Niitä oli peräti neljä, mikä on harvinaista tähän aikaan näillä main. Ilmeisesti kyseessä oli kaksi pesimäparia kevätkisailuissaan. Neljän korpin kohtaaminen oli mieltäylentävä näky.

Toisin kuin Kaarnen kollega Marja, joka yöpyi helmikuussa hyvin toisenlaisissa olosuhteissa Kolin Räsävaaralla ja joutui talviolosuhteissa kehittelemään varasuunnitelman jos toisenkin, Kaarne ei suuremmin vaihtoehtoja joutunut pohdiskelemaan.

– Päätin ennakkoon vain, että jos karhu taikka rankkasade yllättävät, niin sitten vetäytyisin nukkumaan aitan kuistille, joka on avonainen ja enemmän kuin tarpeeksi metsässä.

Humiseva kuusikko tuutulauluna

Sää oli ajankohtaan nähden hyvinkin lämmin, alimmillaankin hitusen plussan puolella. Taivas oli puolipilvinen, ajoittain selkeäkin, koko yön ajan. Tähdet vilkkuivat paikoitellen, mutta huomionarvoisin tekijä oli tuuli.

– Lounais-etelätuulta oli koko yön huomattavasti, eli sanoisinko noin 6 m/s ja puuskissa jopa 9 m/s, mikä on Kolin alueelle paljon. Tämä vaikutti suoraan siihen, miksi etsin vähän suojaisamman makuupaikan – riippumatossa nukkuminen olisi ollut melkoisen kolea kokemus tällä tuulella, Kaarne sanoo.

Tuuli osoittautui hyväksi uneen tuudittajaksi.

– Humina peitti käytännössä kaikki äänet alleen ja loi mukavan äänimaiseman, mikä taas paransi yöunia selvästi. Olen yleensä aika herkkäuninen ja kyttään kaikenlaisia ääniä, mutta tällä kertaa kuusikon väkevä humina peittosi kaiken muun, hän kuvailee.

– Vastaavasti joskus olen kokeillut kosken partaalla nukkumista muun muassa Hiidenportissa, eikä se toiminut lainkaan, sillä kosken ääni on monesti liian voimakas ja vaihteleva.

Kaarnen onneksi hän ehti jo leiripaikkaa rakennellessaan rauhassa todeta, mitä olivat otsalampun valossa metsän kätköissä kiiluvat hahmot.

– Ensireaktioni oli, että siellä on nyt jotain eläimiä katselemassa, mutta kun tutkin asiaa tarkemmin, löysinkin vain heijasteilla varustettuja kuitunauhoja. Ilmeisesti ne ovat jääneet metsään jonkun muinaisen metsäkoneoperaation jäljiltä, Kaarne aprikoi.

Lähimetsä, metsistä tärkein

Kaarne luonnehtii yön parhaaksi anniksi sen oivalluksen, kuinka helppoa ja mukavaa tämmöinen kevyt satunnaisnukkuminen lähimetsässä voi olla. Kaikki sujui mukavasti lukuun ottamatta sitä pientä miinusta, että kolea sää ja yllättävän tuima tuuli kävivät ikävästi käsiin kiinni majoituksen purkuvaiheessa.

– Jouduin välillä lämmittelemään käsiä hanskoista huolimatta. Harjoituksen puutetta ehkä tämäkin?

Juuri tällaista matalan kynnyksen lähimetsäyöpymistä Kaarne sanoo voivansa suositella aivan kenelle tahansa.

– Ei aina tarvitse mennä hiki hatussa jonnekin vaikeaan paikkaan. Muutenkin lähimetsässä liikkuminen, oleminen ja nukkuminen luo todellisia yhteyksiä siihen metsistä tärkeimpään, eli itse kunkin lähimetsään.

Vielä viimeinen tärkeä kysymys: tuliko mörökölli, mörkö tai muu pelottava olento?

– No ei tullut, vaikka niitäkin mietin kyllä etukäteen. Takametsäni on nimittäin eläintenkin suosiossa, ja olen siellä aiemmin kohdannut muun muassa hirviä, ahmoja, ilveksiä, oravia, myyriä, pöllöjä, korppeja ja muita metsän asukkeja. Tällä kertaa sain kuitenkin nukkua yöni aivan rauhassa, mistä suurimmat kiitokseni metsän väelle.