Unelmien täyttymys: retki veden alle Jurmon saarella Saaristomeren kansallispuistossa
Päivälleen 11 vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen juttuni Retkipaikkaan. Se oli tarina viikonlopusta Jurmon hunajantuoksuisella, kanervaa tulvivalla ulkosaarella. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua paljon – elin muun muassa liki kahdeksan vuotta Lapissa, ja noina vuosina Jurmo oli minulle muisto vain. Nyt kuitenkin palasin saarelle ja toteutin erään monta vuotta hautuneen unelman – tutustuin saaren vedenalaiseen luontoon snorklaamalla.
Jos haluat lukea yleistä tietoa siitä, millaista on matkata Jurmon saarelle ja mitä kaikkea sieltä löytyy, voit lukea artikkelini vuodelta 2014. Yhteysalus on edelleen sama ja kulkee samaa reittiä Nauvon Pärnäisistä meren saarille, mutta laiva on nykyään Finnferries-väreissä eli iloisen keltainen, ja sen nimi on nykyään m/s Utö. Jurmo on vierailemisen arvoinen saari myös muina vuodenaikoina, kuten lumien aikaan.
Vietimme Jurmossa viikonlopun perjantai-illasta sunnuntaipäivään. Elokuun lopun tuuli oli navakka, ja se puski huimia vaahtopäitä kylän kalliorannoille. Korkeana kohoavia aaltoja oli ihana katsella etenkin valon tullessa juuri oikeasta suunnasta niin, että se sai aaltojen turkoosinvihreät sävyt hehkumaan.
Snorklauskamoin pakatun reppuni kanssa minulla ei kuitenkaan ollut mitään asiaa aaltojen puolelle, merenkäynti oli niin voimakasta. Laskin, että tilanne voisi olla sama kuin usein Hankoniemellä: jos toisella puolella tuulee, toiselta löytyy yleensä suojaa. Niinpä lähdimme seurueeni kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina kulkemaan saaren poikki. Kävely tapahtui polkuja pitkin kanervameren keskellä. Saarella tulvivat hunajan ja meren tuoksut.
Saaren toiselta puolelta – noin kilometrin kävelymatkan päästä – löysimme molempina päivinä lähes tyynen meren. Ranta oli hankala, sillä pyöreät kivet kasvoivat liukasta levää. Siitä sitä kuitenkin tuli mentyä ylitse molempiin suuntiin molempina päivinä. Toisena päivänä äitini liittyi seuraani, jolloin toimimme toistemme tukena kivikon yli kulkiessamme.
Yksitoikkoiselta näyttävä kivikko ei jatkunut lainkaan samanlaisena, kun vesi syveni sen verran, että pystyin lähteä snorklaamaan. Edessäni aukeni kirkasvetinen maisema, jossa kasvoi enemmän erilaisia kasveja kuin mitä olen koskaan Itämerellä omin silmin nähnyt.
Osa kasveista muistutti joitakin tuntemiani akvaariokasveja, osa muistutti niittyä tai nurmikkoa, jotkut kasvoivat tupsumaisina pöheikköinä ja lisäksi oli rakkolevää. Kivien pinnoilla eleli erilaisia eliöitä, osa eläimiä, osa kasveja. Alla kuvassa pienien katkojen parvi.
Korvameduusoja oli vedessä jonkin verran. Ne ovat vaarattomia, kauniita ja sympaattisia. Oli suloista saada kellua aloillani ja vain katsella, kuinka olennot sykkivät suolaisessa vedessä tärkeänä osana omaa maailmaansa. Koitin varoa niitä, sillä en tiedä, miten pienestä meduusa menee tolaltaan.
Meduusoja katsellessani mietin, miten ne mahtavat aistia läsnäoloni. Ne tuskin näkevät minua tai kuulevat hengitystäni, mutta ehkäpä ne aistivat veden liikkeistä tai vaikkapa lämpötilasta, että lähellä liikkuu jokin iso ja lämmin olento?
Oli kaunista katsella meduusoja vedenalaisen niityn yllä. Valonsäteet siivilöityivät aaltojen lävitse eläväisenä kudelmana.
Pinnan yläpuolella lämpötila oli kuutisentoista astetta, sunnuntaina snorklatessani alkoi sadella hieman vettäkin. Pinnan alla kuitenkin oli rauhallista ja vielä varsin mukava lämpötila viettää aikaa.
Niin kaunista kuin Jurmon rantavesissä olikin, mieltäni painoi hieman tieto siitä, että kaikkialla rakas meremme ei suinkaan voi näin hyvin. Esimerkiksi Hangossa snorklatessani olen joutunut huomaamaan, kuinka maisema peittyy ruman rihmalevän alle jo aikaisin kesällä. Laajaksi matoksi levittäytyvä rihmalevä aiheuttaa happikatoa ja tuhoaa alleen jäävää elämää. Laajemmin ihmisten keskuudessa tunnetaan toki myös sinileväongelma. Itämeren rehevöitymisen syistä voi lukea esimerkiksi WWF:n sivuilta, mistä löytyy myös vinkkejä siitä, kuinka vaikkapa omilla ruokavalinnoilla jokainen voi osaltaan auttaa Itämerta.
Lue seuraavaksi
Uutta näkökulmaa kuuluisaan majakkaan – snorklaamassa Bengtskärillä
Päiväretki Isokarin Majakkasaarelle Selkämeren kansallispuistossa
Kurkistus kuuluisaan järveen – tältä näyttää satumaisen kirkkaan Iso-Melkuttimen pinnan alla
Jurmo on pitkään olla mielessä, jossa on pitkään tehnyt mieli lähteä käymään. Vielä se ei ole toteutunut, mutta joskus siellä varmasti tulee lähdettyä käymään. Hyvä vinkki, että kannattaa ottaa snorklaustavarat mukaan!