Tummamäen luontopolku, Vehmaa. Punaisen graniitin koti ja muita ihmeitä.

Kiviteollisuus työllisti aikoinaan todella paljon Vehmaan asukkaita, nyttemmin graniitin louhinta on lopetettu ja Tummamäkeen on jäänyt ihmeteltäväksi louhoslampia ja rääpekivivuoria. Niiden välissä kulkee nyt puolentoista kilometrin mittainen Tummamäen luontopolku.

Tummamäen luontopolku Vehmaalla
Päivämäärä: 17.8.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 618.
Reitin pituus: 1,7 km.
Kohokohdat: Louhoslammet ja rääpekivivuoret, mutta myös hieno maalaismaisema.
Parkkipaikka: Tilava pysäköintipaikka, Tummamäentie 60. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lähin bussipysäkki, Uhluntie, noin kahden kilometrin päässä.
Opasteet ja kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Kaksi tulipaikkaa.

Retkeilyporukkamme siirtyi Laitilasta Vehmaalle. Tummamäen luontopolkua oli minulle suositeltu moneen kertaan ja nyt oli vihdoin aika tutustua paikkaan. Ajelimme Tummamäentielle, josta löytyi suuri pysäköintipaikka. Sen laidalla on opastaulu karttoineen. Vehmaan kivilouhoksilla on mielenkiintoinen historia – täällä on ollut peräti 11 eri louhosta ja ne ovat työllistäneet yli 500 ihmistä. Luontopolun mitaksi ilmoitetaan 1,5 kilometriä. Tosin tänne on myös avattu myöhemmin kaksi lyhyttä lisäreittiä (Peikkopolku ja Sammalpolku), jotka ovat luontopolun varrella.

Lähtöpaikalla on vielä toinen kartta sekä opastenuolet kohti luontopolkua ja näköalalavaa sekä laavua. Reitti on merkitty oransseilla vinoneliöillä ja merkeillä.

Polun aloitus vie alamäkeen, leveähköä reittiä pitkin.

Tästä käännytään nousuun ja kohti rääpekivikasan huippua. Rääpekivi tarkoittaa louhintaan kelpaamatonta kivijätettä. Niitä on täällä koottu melkoisiksi kasoiksi.

Kasan päällä on näköalalava.

Maisema aukeaa luoteeseen, Lahdingon kylän pelloille. Viljapellot olivat komean värisiä näin elokuussa. Sää oli vain valitettavan harmaa.

Mäen päältä reitti laskeutuu taas alemmas louhoslampien luo. Tässä voi ottaa kuvan louhosseinän ääressä.

Tästä alkaa louhoslampia kiertävä reitti. Opastaulu kertoo, että tämä suurin Tarzan-monttu on jopa 30 metriä syvä. Lammen laidalla on kaksi piknikpöytää ja tulipaikka. Toinen piknikpöydistä on katon alla.

Tarzan-montusta kertova kyltti oli laitettu evästelykatokseen ylösalaisin. Otin kuvan ja julkaisen kuvan vuorostaan tässä ylösalaisin.

Reitti jatkuu ja nyt voi tehdä pienen piston Peikkopolulle. Noin 50 metrin polku vie taas yhden kivikasan päälle. Tämän polun varrella on iso määrä erilaisia peikkoja ja muita olentoja.

Osa peikoista on hieman.. mitä sanaa käyttäisin… sanotaan vaikka epäkohteliaita.

Sitten reitti jatkuu toisen lammen ohi. Sanoin, että vastapäinen louhittu kallio muistutti mielestäni The Muppet Shown kotkaa, Sam the Eaglea. Molemmilla on jylhät ja veistokselliset piirteet.

Reitti kulkee vielä hetken louhoksen pohjoispuolelle kulkevaa tietä, sitten käännytään kapeammalle polulle.

Heti metsäpolun alussa on pisto oikealle Sammalpolulle. Piknikpöydän jälkeen portaat vievät kivikasan päälle.

Sammaliin voi tutustua vain parinkymmenen metrin pituisella pitkospuupolulla, jonka varrella on useita numeroituja sammal- ja jäkäläkylttejä. Luulenpa oppineeni täältä nyt pari uutta jäkälää, esimerkkinä vaikkapa puikkotorvijäkälä.

Takaisin ympyräreitille. Vähän aiemmin polun varrella olevassa taulussa oli mainittu muutama kohde reitin varrelta. Taulu mainitsi keskellä polkua olevan porausreiän. Sehän kuulosti siltä, että sitä pitäisi suorastaan varoa. No, ei tähän reikään sentään voi pudota. Kalliosta on aikoinaan porattu pieni näyte, jolla on varmistettu sen väriä ja soveltuvuutta louhintaan.

Polku ohittaa taas yhden sympaattisen louhoslammen, krokotiililammen. Polun varrella ollut taulu ehdotti, että siinä on varmasti krokotiilinpoikasia. Mietimme, oliko pinnan lähellä olevan lohkareen ”selkä” ehkä näyttänyt krokotiililta.

Olipa reitin varrella myös tämä komea kilpikaarnamäntykin. Sen iäksi on todettu noin 230 vuotta.

Seuraavan lammen ohitus. Ollaan todennäköisesti kotkan näköisen seinämän päällä tai ainakin hyvin lähellä sitä. Olimme siis aiemmin kävelleet vastarantaa pitkin. Täälläkin oli selvästi porattu näytteitä.

Vielä lyhyt metsäosuus ja reitti saapuu Kivitasku-laavulle. Täällä on reitin toinen tulipaikka.

Ollaan reitin loppumetreillä. Vielä ennen parkkipaikkaa ohitetaan jassikka (lava tai kaukalo, jolla rääpekiviä on kuljetettu kivikasoihin) sekä kompressorihuone, johon voi kurkata sisään. Vieressä oleva infotaulu ehdottaa, että ”kompura on todennäköisesti suurin näkemäsi!” ja uskon tämän pitävän paikkansa.

Kierros päättyi pysäköintipaikalle. Kävelyä kertyi 1,7 kilometriä, siihen sisältyi tietysti lyhyet Peikkopolun ja Sammalpolun käynnit. Aikaa käytimme melkein tunnin. Näkemistä riittää, joten kävelykin oli hidasta ja pysähdyksiä oli paljon! Tapasimme reitillä kymmenkunta muutakin luontopolkuilijaa.

Reitti on keskivaativa. Korkeuseroja on jonkin verran, mutta rääpekivikasoilla oli kuitenkin suhteellisen helppo liikkua. Paikka oli mielenkiintoinen ja ihastuttava – ja kuten sanottu, näkemistä ja ihmettelemistä on paljon. Suosittelen!

Sijainti: N=6738350.290, E=213567.672 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,6778633, GEO:lon=21,7532733

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Vähä-Tulejärven luontopolku
Hakkenpään laavupolku