Talviyö riippumatossa Kolin Räsävaaralla: Nuku yö ulkona, helmikuu

Retkipaikka osallistuu tänä vuonna Nuku yö ulkona joka kuukausi -haasteeseen, ja helmikuisen vuoron itselleen nappasi tiimissämme Kolin luontokeskus Ukossa työskentelevä Marja Lahti. Marjaan voi törmätä Ukon asiakasneuvonnassa, ja hän vetää myös näyttelyopastuksia sekä liikkuu ulkona Kolin maastoissa. Hän huolehtii myös luontokeskus Ukon myymälän, Ukko Shopin, valikoimasta ja tilauksista. Marja vietti yönsä luonnollisesti Kolilla, Räsävaaralla.

Marjan yö ulkona koitti 22. helmikuuta 2026. Haaveena oli yöpyä Räsävaaran päällä olevassa näkötornissa tai tornin lähistöllä kirkkaana yönä tähtien alla, mutta suunnitelmat muuttuivat matkan varrella, kun selkeän ja tyynen sään sijaan tarjolla olikin lumisadetta ja navakkaa talvituulta.

– Päädyin yöpymään Räsävaaran länsikyljelle kuusten suojaan. Sieltäkin löytyi maisemapaikka kohti Kolin korkeimpia vaaroja.

*Räsävaaran aamutunnelma ulkona nukutun lumisadeyön jälkeen.*

Kolin Räsävaara

Kohde kartalla

Räsävaaran näkötornin alue on yksityisomistuksessa, mutta maanomistaja on aikoinaan antanut luvan näkötornin, polun ja laavun rakentamiseen mailleen. Räsävaaran näkötorni on nykyään yksi Kolin suosituimmista nähtävyyksistä. Jokaisenoikeudella yön voi viettää yksityisellä maalla, jos ei aiheuta häiriötä.

– Paikassa, missä olin, ei ollut istutettuja taimia enkä vahingoittanut puita. Lumi myös suojasi maata, joten en aiheuttanut maastolle kulumista, Marja kertoo ja tulee samalla luetelleeksi monta hyvää huomiota kenelle tahansa, joka pohtii maastossa yöpymistä.

Räsävaara on yksi niistä Kolin vaaroista, joiden huippu on yli 300 metrin korkeudessa ja jonne tulee tykkylumi joka vuosi. Se on Marjalle myös yksi lähimmistä retkikohteista kotoa käsin.

Yö riippumatossa

Marjan tärkeimpiä varusteita helmikuisessa Kolin yössä olivat riippumatto, puunhalaajat (leveät remmit, joilla matto kiinnittyy puihin niin, ettei puiden pinta vahingoitu), aluspeitto, tarppi, makuualusta sekä lampaantalja, talvimakuupussi ja makuupussin sisälakana.

– Näistä ehdottomasti tärkein oli luotettava vanha kumppani, Joutsenen muhkein talvimakuupussi. Ja lampaantalja oli loistava lämmöntuoja, kiitos kissalle sen lainaamisesta yhdeksi yöksi, Marja hymyilee.

Retkipaikka kiittää kissaa palveluksesta!

Riippumatto oli yhden henkilön Ticket to the Moon ja aluspeitto DD Hammocks Underblanket. Lisäksi riippumaton alle Marjalla oli suojaksi avaruuslakana. Marja luettelee, että mukana oli myös otsalamppu, varavaatteet (sukkia, hanskat, pipo), untuvatakki, tulentekovälineet, vessapaperi sekä hammasharja ja -tahna. Lisäksi rinkassa oli nuudeleilla täytetty ruokatermari, yrttiteellä täytetty termospullo ja vesipullo. Mukana oli myös ensiapulaukku, joka lopulta jäi onneksi turhaksi. Tavarat kulkeutuivat yöpymispaikkaan rinkassa.

Marjalla oli lisäksi, kuten kannattavaa onkin, myös varasuunnitelmien varasuunnitelmia.

– Olen yöpynyt aikaisemmin samalla riippumatolla vain kesällä, nyt oli ensimmäinen kerta talvella kunnon pakkasessa, Marja paljastaa.

– Varasuunnitelma oli lähellä tornia oleva laavu, jonne olisin voinut siirtyä jatkamaan unia, jos riippumatto olisi osoittautunut liian kylmäksi. Kotiin olisin toki päässyt myös kävellen, ja olin sopinut ystävän kanssa, että voin soittaa hänet hakemaan, jos oikein kova paikka tulee.

Tuuli ja lumisade muuttivat suunnitelmia

Säätiedotteet olivat luvanneet lumisadetta päiväksi, mutta sateen piti iltapäivällä loppua ja sään kirkastua. Lumisateet kuitenkin jatkuivat koko illan, ja myös tuuli voimistui.

– Kävellessäni kohti Räsävaaraa, taivas kirkastui muutaman kerran ja kuu ja tähdet tulivat esille, mutta sää pilvistyi nopeasti uudestaan. Lähtiessäni kapuamaan viimeistä polkua ylös vaaran juurelle mietin jo, että ei kyllä yöpyminen tornissa tai vaaran päällä onnistu: tuuli puhalsi puuskissa niin voimakkaasti, että sain muutaman kerran kunnon lumipesun, kun tuuli pudotti lunta puista. Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin tornille saakka, vaikka sinne menevää polkuakaan ei välillä meinannut erottaa, Marja muistelee.

Tornissa Marja ehti hetken ihailla tuulen huminaa, tykkypuiden heilumista ja kauempana näkyviä Kolin kylän valoja, kunnes hän lähti alas kohti laavua.

– Matkalla alas kuitenkin huomasin, että vaaran tuulelta suojassa olevalla puolella oli aivan tyyntä. Poikkesin hieman sivuun polusta ja satuin osumaan hienolle paikalle kuusten suojaan, mistä avautui maisema kohti kylää ja Kolin korkeimpia huippuja. Ja suunta oli sopivasti itään kohti aamuista auringonnousua.

Yön aikana sää kirkastui ja pakastui.

– Minulla ei ollut lämpömittaria mukana, mutta pakkanen taisi painua noin -10 asteeseen. Kylällä oli ollut -15, mutta usein vaarojen laella on lämpimämpää, koska kirkkaalla säällä kylmä ilma painuu laaksoihin.

Voileipä makuupussissa

Palelevat varpaat häiritsivät Marjan unta hieman yön aikana. Hän kertoo kuitenkin nukkuneensa rauhallisesti ja syvästi pienestä heräilystä huolimatta.

Aamu oli kirkas ja talvinen, kun herätyskello soi seitsemän jälkeen. Marja kertoo laittaneensa kellon, jotta ei nukkuisi auringonnousun ohi.

– Riippumaton tarpin alta saikin makuupussissa köllötellen katsella auringon nousua Kolin vaarojen takaa. Se oli reissun paras hetki: maiseman kauneus ja rauha oli upea kokea. Aamulla kuulin lintujen laulua ja myös korppi äänteli jossakin kauempana.

Reissun tylsimmäksi hetkeksi Marja nimeää jo valmiiksi viluisten varpaiden työntämisen yön aikana kylmettyneisiin kenkiin.

Aamupalaksi Marja nautti voileivän, suklaisia myslipatukoita ja teetä. Tee oli pysynyt termoksessa sopivan lämpimänä koko yön.

– Voileivän olin ottanut yöksi makuupussiin, jotta se ei yöllä jäätynyt.

– Auringon kivutessa ylemmäksi pakkasin tavarani ja nousin vielä ihailemaan maisemat näkötornista ennen kotimatkaa. Kotiin kävellessä aurinko lämmitti jo mukavasti, ilmassa alkaa olla kevään tuntua, Marja kertoo.

Päivänvalossa luonto näytti erilaiselta.

– Illalla pimeässä en nähnyt eläinten jälkiä, mutta aamulla palatessani kotiin näin niitä runsaasti. Ilves oli kulkenut läheltä Räsävaaran laavua, lumikko ja kärppä olivat jahdanneet myyriä ja pyy pyrähti lentoon läheltä polkua.

Talviyö riippumatossa

Ensimmäinen talviyö riippumatossa toi mukanaan myös käytännön havaintoja varusteista.

– Koska riippumattoni ja aluspeittoni ovat eri valmistajien, ne eivät täysin sovi toisiinsa. Jouduin kiristämään ja kietomaan aluspeiton riippumaton ympärille varsin luovasti. Tämä oli tuttua aikaisemmilta reissuilta, mutta nyt talvella onglemia aiheutti muhkea makuupussi, joka pyrki “pakoon” riippumatosta, eli jalkopää nousi pois aluspeiton sujasta, Marja selostaa.

– Siksi yöllä heräsinkin siihen, että varpaat olivat kylmät. Minun olisi pitänyt kiristää aluspeitto jalkopäästä tiukemmin riippumaton ja makuupussin ympärille. En yöllä kuitenkaan viitsinyt alkaa systeemiä kiristelemään ja avata makuupussia, vedin vain jalat enemmän koukkuun ja liikuttelin ja hieroin niitä lämpimiksi.

Mitä tämä yö opetti sinulle luonnossa yöpymisestä – tai itsestäsi?

– Yöpymisessä tuli hyvin mieleen talvivaelluksen ikävät puolet: jäätyneet kengät, varusteiden näprääminen kylmässä palelevin sormin ja se, miten kauan menee tarvikkeiden pakkaamiseen ja purkamiseen, Marja aloittaa.

– Mutta aamuhetki auringon noustessa, maisemat tornin huipulta ja kotimatka auringossa kävellen toivat mieleen myös talvivaelluksen parhaat puolet: valtavan kaunis talviluonto, rauha ja hiljaisuus ja se, että pärjää omilla varusteilla myös kylminä öinä.

Marja toteaa, että riippumatto ei ole paras yöpymisvaruste pakkasella.

– Tällä kelillä tarkenin vielä, mutta jos yö olisi ollut kylmempi, olisin palellut liikaa nukkuakseni kunnolla. Kiva oli kokeilla riippumattoa talvella, mutta seuraavalla kerralla nukun taivasalla, jos olosuhteet suosivat, tai suosiolla nukun laavussa.

– Varusteista opin sen, että varasukkia ei koskaan ole liikaa! Yöksi olisin tarvinnut useammat parit lämpimiä sukkia.

Kenelle suosittelisit juuri tällaista yötä ulkona?

– Riippumatossa talvella yöpyminen sopii kokeneemmalle retkeilijälle, jolla on hyvät varusteet sekä kyky pystyä nukkumaan, vaikka tuntee kylmää. On tärkeää tuntea itsensä ja paikan, missä yöpyy, sekä tarpeen mukaan osata muuttaa suunnitelmaa. Ellei minulla olisi ollut kokemusta erilaisista talvimajoitteista, en olisi riippumattoon yöksi olisi mennyt nukkumaan.