Sapporon polku, 10 km, vie Vuokatin satumaisiin vaarametsiin

Vuokatin pohjoisimmat vaarat kiertävä kympin rengasreitti Sapporo tarjoilee talvella tykkylumisia maisemia ja sumuisena päivänä unenomaista tunnelmaa. Lyhennetyn ”kolmen huipun kierroksen” saa lähtemällä matkaan Vuokatinvaaran päältä.

• Kohde kartalla
• Reitit: Sapporon polku 10 km
• Tulipaikka: kyllä, Lehmilammen kota
• Saapuminen julkisilla: Vuokattiin bussilla Kajaanista, Sotkamosta tai Kuhmosta.
• Saapuminen autolla: Vuokatti Areenan pihassa on maksuton pysäköintialue. Lyhennetylle kierrokselle auton saa parkkiin Vuokatinvaaran pysäköintialueelle.
• Kohokohdat: Vuokatin vaarajono, vaarojen lakien ja välien luonnonmetsät, järvinäkymät ja talvella tykkypuut
• Vaativuus: vaativa
• Kohteen kartta

Sapporon polku on Vuokatin vaarajonon kolmen pohjoisimman huipun ympäri kulkeva kympin rengasreitti ja oma suosikkini Vuokatin merkityistä reiteistä. Virallinen lähtöpaikka on Vuokatti Areenalta, jolloin alussa on lyhyt edestakainen pätkä ennen ympyrälenkin alkua Vaaran infon opastuspisteeltä. Myös monesta muusta paikasta pääsee liittymään Sapporon polulle, jonka saa yhdistettyä Vuokatin alamaaston reitteihin tai vaarajonon päällä kulkevaan UKK-vaellusreittiin. Reitin itäisimmässä osassa on Lehmilammen kota.

Lenkin nimi on peräisin yli 50 vuoden takaa. Suomalaiset maastohiihtäjät valmistautuivat vuoden 1972 Sapporon talviolympialaisia varten, ja Vuokattiin haluttiin saada Japanin olympialatujen profiilia mukaileva reitti. Olen hiihtänyt ison osan Sapporoa tunturisuksilla, ja pakko myöntää, että Keiman jyrkimmissä kohdissa sukset oli pakko ottaa käteen. Kovapäisiä ovat olleet hiihtäjämme aikanaan.

Polku on vaativahko: nousumetrejä kertyy ja paikoin polku on juurakkoinen ja kivikkoinen, joten sauvat ovat hyvä kaveri etenkin märällä tai liukkaalla kelillä. Reitillä alettiin syksyllä 2025 uusia opastuksia ja pitkospuita. Reitin uusi tunnus vanhan punaisen merkin sijaan on S-kirjain violetilla pohjalla.

Pienen pidennyksen reittiin saa tekemällä lisälenkin Pöllylammelle ja sitä ympäröivälle hienolle suolle. Myötäpäivään kierrettäessä Sapporo ja Eino Leinon polku kulkevat alkumatkan samaa polkua. Kohdassa, jossa Sapporo erkanee noin 3 kilometrin kohdalla vasemmalle, voi jatkaa Eino Leino -polkua ylöspäin ja palata takaisin Sapporon reitille hiihtolatupohjaa pitkin. Lisälenkki on noin 1,5 kilometriä.

Talvinen lyhennetty kierros tykkymaisemissa

Vuokatti saa pysyvän lumipeitteen keskimäärin marraskuun lopun tienoilla. Sapporon polku on mainio reitti myös alkutalvesta ennen kuin kaikki laskettelurinteet ja vaaran kilpaladut ovat käytössä.

Sydäntalvella, kun kaikki rinteet ja ladut ovat käytössä, koko Sapporon polun kierto ei onnistu. Reitti nimittäin kulkee yhdessä kohdassa laskettelurinteen reunaa ja toisessa oikaisee rinteen poikki. Silloin voi tehdä lyhennetyn ”kolmen huipun kierrokseksi” nimeämäni reitin. Neljän kilometrin lenkki yhdistää Sapporon polkua ja UKK-reittiä. Liikkeelle pääsee sujuvasti Vuokatinvaaran huipun parkkipaikalta.

Alkupätkä Vuokatinvaaralta Ison-Pöllyn ja Pienen-Pöllyn huippujen kautta kulkee UKK-reittiä. Ison-Pöllyn portaita laskeutuessa saa olla tarkkana, jos lunta on enemmän tai askelmat ovat jäässä. Pienen-Pöllyn jyrkältä rinteeltä on hienot näkymät. Myös sen laakealla lakialueella riittää ihailtavaa.

Noin 1,5 kilometrin jälkeen UKK-reitti yhdistyy Sapporon polkuun. Tässä kohdassa kannattaa kääntyä vasemmalle ja käydä tekemässä muutaman sadan metrin pisto Keiman huipulle. Keimalta täytyy palata takaisin risteykseen, josta pääsee Sapporon reittiä kohti lähtöpistettä. Vuokatinvaaralle menevän tien ylityksen jälkeen reitti yhdistyy jälleen alhaalta päin tulevaan UKK-reittiin, jota pitkin pääsee kipuamaan viimeiset sadat metrit lähtöpaikkaan.

Yhdistelmäkierros vie huipuille, joiden lakien ja rinteiden puihin alkaa kertyä tykkyä eli paksua lumi- ja huurrepakkaumaa jo alkutalvesta. Parhaimmillaan jo marraskuun lopussa saa maistiaisen siitä, millaisiksi satumetsiksi vaarojen kuusikot muuntuvat talven edetessä.

Monen kuusen latva näyttää jossain kohtaa elämäänsä antaneen periksi tykyn tuomalle lisäkuormalle. Joka suuntaan harottavia kuusenlatvoja näkyy erityisen paljon Keimalla.

Sumuisen kelin suosikki

Jos Vuokatin-reissulle osuu pientä sadetta ja sumua, ei syytä suruun. Kyseessä on täydellinen Sapporo-keli.

Kun vapaa-ajan asuntomme ikkunasta näkyvä Vuokatinvaaran huippu on utuverhon takana, suuntaan suurella todennäköisyydellä juuri Sapporon polulle. Luonnonmetsän kuusten oksilla hulmuavat naava ja luppo yhdistettynä sumuiseen maisemaan luovat rinteille unenomaisen tunnelman. Erityisen hieno on Keiman rinnemetsä.

S- ja M-mittaiset reitit Vuokatin pohjoisimmilla vaaroilla

S: Noin 4 kilometrin mittainen ”kolmen huipun kierros” ei ole virallinen reitti, vaan se yhdistää Sapporon ja UKK-reitin osuuksia ja käy tekemässä piston Keiman huipulla Ison-Pöllyn ja Pienen-Pöllyn huippujen lisäksi.

M: Kun Sapporon polun kiertää kokonaisuudessaan, matkaa kertyy noin 10 kilometriä. Reittiin saa tehtyä 1,5 kilometrin pidennyksen käymällä mutkan Pöllylammella. Vuoden 2027 Jukolan viestiin mieliville tiedoksi, että Sapporon polku on lähes kokonaisuudessaan harjoittelukiellon piirissä.

Kirjoittaja @aulinvuokatti on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.

Lue seuraavaksi

Kaksi kotaa ja vanhan luonnon lumoa: tällainen on Eino Leinon polku syksyisen Vuokatin rauhassa

Vuokatin vaarajonon päällä kulkeva UKK-vaellusreitti haastaa ja palkitsee

Hiukan ranta ja hiekkatörmä hurmaavat kaikkina vuodenaikoina Sotkamossa

Kaksi tapaa kiertää mäntyturkkinen ja hiekkatörmien reunustama Ärjänsaari Oulujärvellä