Rovaniemen Marraskoskella Lapin villi virta kohtaa silokalliot kuin saaristossa

Lounaisrannikon kasvattina en ollut koskaan tullut ihmetelleeksi silokallioita. Lapissa silokalliot ovat kuitenkin niin harvinaisia, että niiden näkeminen täällä tuntuu todella merkilliseltä. Niinpä hämmästys olikin suuri, kun pysähdyin Rovaniemen Marraskoskella katsomaan, millainen kohde on kyseessä. Ounasjoen rannalta löytyi komea silokallioalue, joka tempaisi ajatukseni saman tien lapsuusmuistoihin Saaristomerelle.

📌 Kohde kartalla
🔥 Ei tulipaikkaa, etelämpänä yleinen laavu (kartta)
➡ alle 100 m

Marraskoski on merkitty Rovaniemeltä Kittilään johtavan tien varrelta selkeästi. Kohteelle ajaa Rovaniemeltä noin puoli tuntia. Koski on aivan tien vieressä, mutta sen verran syvällä jokiuomassa, ettei se näy ohiajaville. Isolta P-paikalta jyrkät puiset portaat johdattavat alas rantaan. Jostain syystä P-paikka ei näy peruskartalla (karttalinkki yllä) mutta paikan päällä levennys opasteineen ja yleisövessoineen on helppo huomata.

Alhaalla kosken kohina peittää ohi ajavien autojen äänet, ja tunnelma on kuin toisessa maailmassa. Reitti putkahtaa portaiden juurelta pusikoiden läpi kiviselle rannalle, ja silokallioinen alue levittäytyy sinisessä koskessa vaaleana ja kauniina.

Rannikon kasvattina Marraskoskella ymmärsin, miten kovasti olenkaan kaivannut silokallioita. Edessä levittäytyvä näky tuntui hämmästyttävältä ja jotenkin jopa kummalliselta. Näin itselleni aivan uuden puolen muutoin niin tutulta jo tuntuvasta Ounasjoesta.

Kallioiden pienissä vesialtaissa oli valtavasti pikkukaloja. Myös kasveissa riitti tutkittavaa. Tulipaikkaa, pöytäryhmää tai muuta varsinaista taukorakennetta kallioilla ei ole, mutta silokalliolla on helppo halutessaan pitää piknik muutenkin. Kunhan huolehtii siitä, ettei kosken puhuri vie roskia mennessään. Jos haluaa tulistella, kannattaa tehdä pieni siirtymä autolla etelämmäs. Tien varrelta on viitoitettu Marraskosken laavu ruskeavalkoisella kyltillä. Karttalinkki laavulle löytyy jutun alusta.

Kallioiden reunalla pääsee kosken aaltoja katsomaan todella läheltä. Koskea tekee melkeinpä mieli koskettaa. On mukava saada olla kuohujen tasolla sen sijaan, että virtaa vain katselisi ylhäältä käsin, kuten monilla muilla koskipaikoilla.

Marraskoski on todella hieno paikka ja fantastinen ympäristö happihyppelylle. Olisipa upeaa nähdä joskus aamu-usvan nousevan täällä!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.