Retkikohteena Näätämö, kylä Suomen ja Norjan rajalla

Kaupallisessa yhteistyössä Arctic Raja Inn

Suomen ja Norjan rajalla sijaitseva Näätämö on tuttu monille Norjaan matkaaville ainakin kylänä, jonka läpi ajetaan Norjaan tai sieltä pois porhaltaessa. Näätämössä kannattaa kuitenkin myös pysähtyä, sillä alueen luonto on hämmästyttävän kaunista. Tässä jutussa kerron joulun alla tekemästäni matkasta Näätämöön. Esittelen siellä sijaitsevan Arctic Raja Inn -itsepalvelumajatalon sekä kerron, millainen Näätämö on retkeilyn näkökulmasta.

Suuntasin jouluksi taas kohti Pohjois-Suomea ja Norjaa. Rovaniemeltä asti vallinnut kurja ajosää oli tehnyt ajomatkasta Näätämöön vähintäänkin hankalan. Lunta pöllysi jokaisesta mahdollisesta suunnasta, ja oman mausteensa matkantekoon toivat myös siellä täällä tieltä suistuneet vuokrafirmojen autot, joita pysähtelin auttamaan parikin kertaa matkan aikana.

Sevettijärventien risteyksestä täytyi kuitenkin jaksaa vielä lähes 100 kilometrin ajomatka perille rajakylä Näätämöön. Lumentulon oli luvattu vain kiihtyvän yön mittaan, joten sysipimeää erämaata ajellessani olin todella tyytyväinen, että allani olivat kunnon talvirenkaat ja nelivetomaasturi. Lisäksi takakontissa olivat pilkkihaalari ja termospullo kuumaa juomaa mahdollisen tieltä suistumisen tai rengasrikon varalta.

Majatalo päättymättömän taipaleen takana

Loputtomalta tuntuvan pimeyden jälkeen, kaarsin autollani kuitenkin onnellisesti Arctic Raja Inn -majatalon pihaan. Paikka on tunnettu aiemmin monilla nimillä ja omistajilla, muun muassa Rajamotellina ja vuosikymmeniä varsinaisena rajavartioasemana myös. Ulkopuolelta design olikin taattua Rajavartiolaitosta, mutta sisältä majatalo oli kyllä kokenut todella positiivisen muodonmuutoksen.

Nostelin autosta lumipyryn yhä kiihtyessä yhden yön majoittumiskamppeeni ja suuntasin sisälle lämpimään majataloon. Pihalla lumi kieppui yhä villimmin ilmassa, ja lumen keskellä nakottavan kuusen valot loistivat kauniisti.

*Arctic Raja Inn- majatalon piha ennen lumimyrskyn alkua.*

Sauna erämaa- ja tunturinäkymällä

Olin sopinut majoittuvani vain yhden yön itsepalvelumajatalossa, jossa avaimet otetaan koodilla lokerosta ja mennään samoilla avaimilla omaan huoneeseen.

Majatalossa on runsaasti erikokoisia huoneita perhehuoneesta kahden hengen huoneeseen. Lisäksi käytettävissä olivat tilavat yhteiset oleskelutilat, hyvin varusteltu keittiö ja lisämaksusta myös sauna terasseineen. Olin itse varannut myös saunan, mutta terassilla oleskelu ei siinä lumipyryssä tullut kysymykseenkään. Olin myös ajatellut, että näin joulun tienoilla paikka olisi pullollaan Norjaan menijöitä, mutta yllätyksekseni se oli lähes tyhjä. Majatalon pitäjien kanssa käymäni tekstiviestinvaihdon mukaan jossain majatalon toisessa osassa majoittui Kirkkoniemestä tulleita turistibussikuskeja, mutta en kyllä nähnyt näistä vilahdustakaan ulkona olevaa bussia lukuunottamatta.

*Takki tuiskun jäljiltä naulaan ja hetki lepoa rasittavan ajomatkan jälkeen.*

Ajomatka läpi pimeän erämaan oli verottanut voimiani sen verran, että varaamani sauna tuntui todella hyvältä ajatukselta. Päätin juoda kupin lämmintä kahvia yhteistilassa ennen saunaan menoa ja katselin lumen kieppumista ikkunasta. Lumisade ulkona tuntui vain voimistuvan ja mietin jo hieman huolestuneena huomista Norjaan siirtymistäni. Missähän kunnossa tiet mahtaisivat olla?

Lopulta keräsin saunakamppeeni kasaan ja suuntasin majatalon tyhjyyttään kumisevien käytävien läpi kohti saunaosastoa. Mietin, millaiselta paikka on mahtanut näyttää sen ollessa varsinainen rajavartioasema. Todennäköisesti silloin paikka ei ollut kotoisasti sisustettu tai koristeltu kauniilla valokuvatauluilla. Toisaalta, olin puhunut paikasta useammankin entisen rajavartian kanssa, joka paikassa oli aikoinaan ollut pidempään, eikä kenelläkään ollut asemasta huonoja muistoja.

Lopulta saavuin saunaosastolle ja kipusin lämpimän saunan lauteille. Ikkunasta yritin pimeässä tihrustella näkymää, mutta sakeneva lumisade peitti lähes kaiken näkyvyyden ulkona. Saunan löyly oli kuitenkin päivän kohokohta, jossa oli mukava rentouttaa pitkästä ajomatkasta lihaksiaan.

Makoillessani saunan lauteilla, mietin myös omaa historiaani Näätämön kylän kanssa. Itselleni Näätämö on toiminut monesti jonkinlaisena välietappina Kairacross-seikkailu-urheilukisassa tai matkalla Norjaan. Kairacross-kisassa en voi kyllä sanoa väsymyksen keskellä hahmottaneeni kunnolla koko kylää.

Näätämön palveluita ovat, sen pienestä koosta huolimatta:

majoitusliike
varsin suuri Nord1-market kattavine valikoimineen
K-Marketti
kylmäasema
pubi
taloussekatavaraliike

Siis huomaatavasti enemmän palveluita kuin omassa kotikylässäni Siurossa! Lisäksi Näätämön läpi kulkee varsin vilkasliikenteinen tieyhteys Norjan puolelle.

Näätämön seutu retkikohteena

Saunan lauteilla mietin Näätämöä myös retkikohteena ja eräopastyöni kautta. Tämä olisi varmasti oivallinen paikka aloittaa vaellus asiakkaiden kanssa, sillä täällä on tarjolla majoitusta sekä kaksikin kauppaa ruokavarantojen täydentämiseksi.

Lisäksi lähellä aukeavat sekä Vätsärin, että Kaldoaivin valtavat erämaat.

Tässä kohtaa muistuttaisin kuitenkin, että Vätsäri ja Kaldoaivi molemmat ovat niinsanotusti ”poluttomia” erämaita, vaikka jonkinsortin polkuja niissäkin toki risteilee. Tällä kuitenkin tarkoitan sitä, että alueella täytyy olla hyvää kartanlukutaitoa ja kykyä suunnistaa kompassilla. Paikalliset toki osaavat kulkea omia reittejään, mutta kauempaa tulevalle esimerkiksi Vätsäri saattaa olla hyvinkin haastavaa maastoa ylipäätään edetä.

Tätä juttua varten haastattelin näätämöläistä eläkkeellä olevaa opistoupseeria, Jouni Liukkosta. Jouni saapui alueelle töihin Rajavartiolaitokselle jo vuonna 1988 ja on siitä asti kulkenut molemmissa erämaissa. Todellinen asiantuntija siis. Nykyään Jouni kertoi kulkevansa enimmäkseen Karekkijärven ympäristössä, mutta aiemmin vaellusaluetta olivat niin työllä kuin vapaa-ajalla molemmat erämaat.

Vätsäristä Jouni mainitsi lempipaikoikseen Rovijärvi–Rajapää–Routanen-alueen ja Kaldoaivin puolelta Isokivennokan ja sen ympäristön. Jouni myös muistutti, että alueelle ei ihan ensi kertaa kannata suunnata retkeilyyn, sillä esimerkiksi talvimyrskyissä saattaa joutua etenemään melkein käsikopelolla eteenpäin. Lisäksi varsinkin Vätsärissä saattaa olla melkoisesti kivirakkaa, mikä tekee kulkemisesta haastavaa. Kesällä saattaa olla helteisiäkin päiviä, mutta ukkosmyrskyn sattuessa saattaa taivaalta alkaa sataa rakeita ja lämpötila tipahtaa nopeasti. Vätsärin erämaassa kannattaa valmistautua myös telttamajoitukseen, sillä sieltä ei löydy kuin muutama kämppä.

Kaldoaivissa kämpistä pitävälle tilanne on hieman toinen; Sevetistä lähtee merkitty polku Nuorgamiin, jonka varrella on vaeltajalle useita kämppiä käytettäväksi.

*Jouni Liukkonen ja koiransa Kero jossain erämaassa. Kuva: Jouni Liukkosen kotialbumi*

Allekirjoitin itse Jounin mielipiteen täysin. Molemmat erämaat olivat aivan upeita, mutta vaativia. Sen verran monesti olin itsekin kokeillut fyysisiä rajojani molempien kivisessä syleilyssä. Silti myös suosittelen molempia kohteita lämpimästi, mutta vasta kun retkeilyn perustaidot on otettu hyvin haltuun ja retki on suunniteltu huolella etukäteen.

*Näätämöstä lähtee polku Suomen ja Norjan rajaa seuraillen Vätsäriin päin, ja tunturissa on mahdollista päästä näinkin komeisiin maisemiin.*

*Norjan puolella voi piipahtaa myös salaperäisessä Partisan hyttassa. Paikassa on mahdollista myös yöpyä.*

*Norjan Neidenin puolella on kuuluisa Skoltefossen, eli Kolttakoski, joka on vain kivenheiton päässä Suomen rajasta. Koski on myös suosittu kalastuspaikka.*

*Kolttakoskessa vettä riittää yleensä aina.*

Lumikaaosta ennen Norjan rajaa

Kömmin saunasta rentoutuneena puhtaiden vällyjen väliin ja nukuin tauotta lähes kellon ympäri. Aamulla hipsin varovaisesti yhteiskeittiöön valmistamaan aamupalaa, mutta havaitsin edelleen olevani ainut majoittuja siinä osassa rakennusta. Linja-autokin oli jo hävinnyt pihasta.

Päätin aamupalan jälkeen suunnata kaivamaan autoni lumen seasta, jota oli yön aikana tullut varsin runsaasti. Romanian lahja maasturimaailmalle Dacia Duster oli onneksi ollut lämmitysjohdon päässä ja käynnistyi pakkasesta huolimatta ongelmitta. Lunta oli yön aikana tullut paljon myös tielle, ja aloin olla huolissani ajomahdollisuuksistani Norjan suuntaan. Huomasin kuitenkin Nord1-marketin pihan olevan jo aamusta täynnä Norjan rekisterissä olevia autoja, joten tuskin ne sinne lentämällä olivat saapuneet.

Tankatessani autoani viimeistä kertaa Suomen puolella, paikallinen aurakuski lievensi lumihuoliani myös huikkaamalla, että kyllä norjalainen auraa. Näin lopulta sitten olikin, kun köröttelin kohti Suomen ja Norjan rajaa. Matkalla mietin, että mihin kinokseen kohta luisuisin autoineni, mutta kuin taikaiskusta, Norjan puolella edessäni avautui täysin aurattu tie.

*Pientä lumipaniikkia Näätämön K-Marketin edessä.*

Näin ei kuitenkaan aina ole ollut, sillä norjalaiset tuttavani muistelivat myös tilanteen olleen joskus täysin päinvastainen. Norjan puolella ihasteltiin suomalaisten teiden hyvää huoltoa ja kuntoa.

Lopulta kuitenkin pääsin onnellisesti perille Norjan Neideniin, vaikka alunperin olin jo aivan valmis kaivamaan pilkkihaalaria takakontista auton tietenkin kohta suistuttua johonkin lumipenkkaan. Jäin myös pohtimaan vielä tarkemmin Näätämön potentiaalia retkien aloituskohteena ja päätin senkin asian tiimoilta tarttua toimeen jo tulevana kesänä. Esimerkiksi Neidenissä kuohuvalle Kolttakönkäälle (Skoltefossen) on Näätämöstä vain noin vartin ajomatka.