Paltamon Kivesvaaran maisemat ja reitit ihastuttavat myös lumiseen aikaan

Talvinen Kivesvaaran retkeilyalue alavan Oulujoen laakson ja vaarojen Kainuun rajamailla hemmottelee kulkijaa tarjoamalla hyväpohjaisia reittejä, avaria maisemia ja hämyisiä metsiä. Kirkkaalla kelillä vaaran laelta voi seurata auringonlaskua Oulujärven suurten selkien taakse.

Kohde kartalla
Reitit: 2–10 kilometriä talvella, sulan maan aikaan 2–14 kilometriä
Tulentekopaikka: kyllä; Kivesvaaran kodan tulentekopaikka
Saapuminen julkisilla: ei julkista liikennettä
Saapuminen autolla: opastus tieltä 22 Kivesvaaran laella oleva parkkipaikalle
Kohokohdat: näköalat Kivesvaaran laelta, Yölinnunkuru vanhoine metsineen ja Valkeisenkalliot
Vaativuus: helppo (lumiseen aikaan)
Kartta

Oulun seudun ja eteläisen Kainuun yhdistävän tien pohjoispuolella lähellä Paltamoa erottuu peruskartassa vihreiden luonnonsuojelualueiden mosaiikki. Puuston ikää kuvaava kartta puolestaan näyttää kudelman tummansinisiä sävyjä, jotka kielivät vanhoista metsistä.

Kyseessä on Kivesvaaran alue, jossa suojeltujen metsien lomassa on merkitty retkeilyreitistö. Olen suunnistanut alueella viime vuosituhannen puolella, ja mieleen jäivät erikoisen rehevät lehtomaiset metsät. Sen jälkeen matka on vienyt alueen ohi, vaikka Kivesvaaran huipulle on vain muutama kilometri 22-tieltä.

Jouluna 2025 olin ajamassa itsekseni Vuokatista eteläiseen Lappiin ilman aikataulupaineita. Kun tapaninpäivä valkeni aurinkoisessa pakkassäässä, enää ei ollut yhtään syytä ajaa Kivesvaaran ohi.

*Lähtiessä kohti Kivesvaaraa aurinko keikahti juuri esiin Vuokatin vaarajonon takaa.*

Kivesvaaralle ajaessa pääsi melkeinpä serpentiiniteiden tunnelmaan, kun tie kipusi mutkitellen noin 300 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavan vaaran laelle. Juuri ennen huippua vasemmalta löytyi retkeilyalueen parkkipaikka. Huipulla on Jättiläisenmaa-niminen matkailukeskus.

Kolmen rengasreitin verkko

Kivesvaara on ensimmäinen kunnon kohouma, kun alavalta Oulujärven alueelta ja Oulujoen laaksosta siirrytään vaarojen Kainuuseen. Kivesvaaran retkeilyalue on kokonaisuudessaan Paltamon kunnassa.

Merkittyjä reittejä sulan maan kauden reittejä on neljä:

esteetön edestakainen reitti Kivesvaaran laella (2 km)
Kantolan lenkki (6 km)
Louhoksen kierros (7,6 km)
Kurun polku (9,9 km)

Kolmea pidempää reittiä pystyy helposti yhdistelemään, jolloin pisimmillään saa tehtyä yhden noin 14 kilometrin reitin, kun ympyrälenkiltä tekee pistot Pahalouhokselle, Vaarainjoen varteen ja Valkeisenkallioille.

*Alueelta on hyvä reittikartta. Maastossa kaikki reitit on merkitty keltaisella maalilla, vaikka kartassa ne ovatkin eri väreillä.*

Siitä, miten reitit toimivat talvella, minulla ei ollut etukäteen mitään käsitystä. Siksi en ollut suunnitellut reittiäni etukäteen, vaan päätin mennä olosuhteiden ehdoilla. Suojasään jälkeen tullut kunnon pakkanen oli kovettanut hangen pinnan niin, että koppurainen pintakerros raapi nilkkoja jokaisella askeleella. Päätin, että rajaan reissuni tallatuille poluille, kun nilkkaimet olivat unohtuneet kotiin.

Näköala Kivesjärvelle ja Oulujärvelle

Kivesvaaran reittien opasteet alkavat, kun parkkipaikalta jatkaa tietä pienen pätkän eteenpäin vaaran huipun ja Jättiläisenmaan jäädessä vasemmalle eli eteläpuolelle. Opasteet voivat tosin jäädä huomaamatta, kun edessä houkuttaa näköalatasanne avarine maisemineen. Niin kävi itsellenikin.

Tasanteelta avautuvat näkymät länteen ja lounaaseen Kivesjärvelle ja Oulujärvelle. Paikalla on myös alueen luonnosta kertova infotaulu sekä reittikartta. Huomasin vasta jälkikäteen, että näköalapaikan vieressä on myös Kivesvaaran kota, joka on kaikille avoin. Alueen kaikki reitit on merkitty keltaisella maalilla sekä sinisillä opasviitoilla.

*Kivesvaaran huippu nousee noin 160 metriä Kivesjärven pinnan yläpuolelle.*

Hyväkulkuista moottorikelkkauraa pitkin

Lähdin näköalatasanteelta kohti pohjois-koillista pitkin moottorikelkkauraa, joka seuraili asuntovaunualueen länsipuolella olevaa polkua. Muutaman sadan metrin päästä Kantolan lenkki ja osin samaa matkaa kulkeva Louhoksen kierros jatkoivat leveää ja kovaa moottorikelkkauraa eteenpäin. Hetken käveltyäni mietin jo, palaisinko vaihtamaan jalkaan retkimonot ja tunturisukset. Lasketteleminen loivaan alamäkeen myös kävellen oli sen verran leppoisaa, että päätin jatkaa matkaa jalkaisin.

*Kivesvaaran lakimaastoa Kantolan lenkin varrelta.*

Siellä täällä kiemurteli lumikenkien jälkiä. Jyrkkärinteinen vaara näytti sopivan lumikenkäilyyn mainiosti. Ajettua kelkkauraa olisi hyvin voinut hiihtää myös luistelusuksilla.

Selvittelin jälkikäteen, että moottorikelkkaura ei ollut sattumaa. Osa Kivesvaaran retkeilyreiteistä ajetaan kelkalla säännöllisesti, jolloin niillä kelpaa kävellä, juosta ja hiihdelläkin läpi talven.

Yölinnunkuru ja Valkeisenkalliot

Noin kilometrin kävelyn jälkeen Kantolan lenkiltä haarautuu Louhoksen kierros. Tätä reittiä ei ollut ajettu kelkalla – ymmärrettävästi, sillä kapeampi polku laskee kartan mukaan todella jyrkästi alas kohti Pahalouhos-nimistä aluetta. Polkua ei ollut myöskään kävelty, joten jatkoin Kantolan lenkkiä edelleen loivaan alamäkeen.

Alusta saakka oli selvää, että poluilla ei olisi tungosta. Kävelin yksin täydellisessä rauhassa ja yhä upeammissa lyhyen talvipäivän väreissä. Seuraavassa risteyksessä piti päättää, jatkaako Kantolan lenkkiä suoraan vai kääntyäkö Kurun polulle vasemmalle. Molemmat oli ajettu kelkalla. Yölinnunkuru opasviitassa kuulosti sen verran runolliselta, että käännyin sinne.

*Kurun polun risteyksessä, jossa on myös opastus Yölinnunkuruun.*

Reilun kilometrin jälkeen saavuin kohtaan, josta Kurun polulta lähtee pistopolku Yölinnunkuruun ja Valkeisenkallioille ja jossa on myös katettu taukopaikka. Sulan maan kaudella paikalla on Kivesvaaran alueen toinen parkkipaikka.

*Katettu taukopaikka Yölinnunkuruun ja Valkeisenkallioille erkanevan pistopolun risteyksessä.*

Polkua Yölinnunkurun ja Valkeisenkallioiden suuntaan ei ollut kuljettu. Vaikka olin päättänyt jättää korppuhangessa rämpimisen väliin, en voinut vastustaa käyntiä muutaman sadan metrin päässä olevassa Yölinnunkurussa. Kannatti tarpoa. Metsä oli iäkästä ja kuru kaunis. Kurun pohjalla näytti kulkevan suojuotti tai puro.

Yölinnunkurun metsä on lähes luonnontilaista, tiesi opastaulu kertoa. Sen myös huomasi. Kuuset kohosivat korkeuksiin, ja laskeva aurinko korosti niillä hulmuavia naavoja ja luppoja.

Nälkä kasvoi syödessä, ja päätin jatkaa polkua myös Valkeisenkallioille. Kallioita lähestyttäessä polku nousi jyrkähkösti kohti koillista. En käynyt ylhäällä asti, mutta jo Valkeisenkallioiden alaosastakin oli hieno näkymä Kivesvaaran suuntaan. Puolivälissä rinnettä oli pöytä penkkeineen. Jätin kallioiden päällä käynnin kesäkeleille samaan reissuun Louhoksen kierroksen kanssa.

*Näkymä Valkeisenkallioiden alaosasta Kivesvaaralle päin.*

Kohti auringonlaskua

Jatkoin Yölinnunkurun ja Valkeisenkallioiden piston jälkeen Kurun polkua myötäpäivään. Lähestyvä auringonlasku värjäsi pilvetöntä taivasta, ja hyväpohjaista kelkkauraa matka taittui vauhdilla. Parin kilometrin jälkeen reitti yhdistyi Kantolan lenkkiin. Kelkkaura kääntyi oikealle kohti risteystä, josta olin aiemmin kääntynyt Kurun polulle. Käännyin risteyksestä vasemmalle seuraten Kantolan lenkkiä ja tallattua uraa kohti etelää.

*Reittien kelkkaurat olivat leveät ja niin kovat, että askel ei olisi mennyt läpi juostessa eikä sauva hiihtäessä.*

Reilun puolen kilometrin jälkeen reitti lähti nousemaan Kivesvaaran rinnettä ylöspäin kohti lähtöpaikkaa. Tästä alkoi reittini hitain pätkä, sillä hyvä tallattu polku oli typistynyt muutamiksi jalanjäljiksi, joihin sovitin askeleitani. Onneksi osuus oli lyhyehkö. Reitti tuli Kivesvaaran huipulle vievän tien varteen ja jatkui taas leveänä kelkkaurana.

*Viimeinen nousupätkä takaisin Kivesvaaran päälle antoi vihiä siitä, mitä huipulla odottaisi.*

Loppuhuipennus

Kun lähestyin Kivesvaaran lakea, aurinko oli juuri laskemassa. Näkymät etelään ja lounaaseen Oulujärven suurille selille olivat lähes esteettömät. Pysähdyin vaaran laelle katsomaan, kun aurinko katosi horisonttiin. Yhteensä reilun kympin reissu sai hienon huipennuksen.

*Aurinko on hetki sitten laskenut ja värjännyt horisontin loimuaviin sävyihin.*

Kivesvaaran XS–M-mittaiset reitit lumiseen aikaan

XS: Parin kilometrin reissun saa, kun etenee Kivesvaaran laella kulkevaa polkua pohjoiseen kilometrin verran Louhoksen kierroksen risteykseen ja palaa samaa reittiä takaisin. Sulan maan aikaan tämä on alueen esteetön reitti.

S: Kantolan lenkki on 6 kilometriä. Suurin osa on moottorikelkalla kovaksi pohjustettua uraa, mutta lenkin eteläisimmässä osassa kannattaa varautua noin puolen kilometrin hitaampaan ylämäkipätkään tallattua polkua pitkin.

M: Yhdistämällä Kantolan lenkin ja Kurun polun sekä tekemällä piston Yölinnunkuruun ja Valkeisenkallioille saa reilun 10 kilometrin lenkin.

*Kivesvaaran alueella on tasokkaita infotauluja. Tästä taulusta selviää myös, mistä Yölinnunkuru on saanut nimensä.*

Kirjoittaja @aulinvuokatti on ulkoilmaihminen ja kestävyysliikkuja, joka on kasvattanut juuriaan Länsi-Uudellemaalle, Lappiin ja viimeisimmäksi myös eteläiseen Kainuuseen. Auliin voit tutustua muutaman vuoden takaisessa lukijahaastattelussamme.