Moronvuoren reitti Valkmusan kansallispuistossa on leppoisa metsäreitti suon laidalla.

Moronvuoren reitti on Valkmusan kansallispuiston merkityistä reiteistä se vähemmän tunnettu. Polku kulkee metsässä, lähellä avosuon laitaa ja vie jylhän Moronvuoren ohi päivätuvalle, jossa voi pitää taukoa ennen paluumatkaa. Edestakaisin käveltynä matkaa kertyy nelisen kilometriä.

Moronvuoren reitti Valkmusan kansallispuistossa Kotkassa ja Pyhtäällä
Päivämäärä: 11.9.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 631.
Reitin pituus: 4,2 km.
Kohokohdat: Helppo ja mukava metsäreitti, hyvä taukopaikka Moronvuoren kupeessa.
Parkkipaikka: Kananiemenharjun pysäköintipaikka, Suolinnantie. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Helppo reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Ne, jotka ovat tekstejäni seuranneet, ovat jo tottuneet tähän: pysähdyn usein kesämökkimatkan varrelle kävelemään polkuja. Etelä-Savoon voi pääkaupunkiseudulta ajaa useata eri reittiä – tänään päätin ajaa Kotkan kautta ja pysähtyä tutkimaan Valkmusan kansallispuiston toista mahdollista merkittyä polkua eli Moronvuoren reittiä.

Hiekkatieosuus oli pitkä ja kuoppainen. Kävi jo kääntyminenkin mielessä, mutta jatkoin matkaa perille ja löysin Kananiemenharjun pysäköintipaikan. Tilaa on ehkä tusinalle autolle. Paikalla oli yksi auto. Myös polkupyöräilijöitä havaitsin jo lähtöpaikan tuntumassa, eikä ihme – leveää kävelyreittiä voi pyöräillä ihan mainiosti. Reppu selkään ja opastaulua tutkimaan. Valkmusan alueelta on löydetty kymmeniä eri suotyyppejä. Tunnettuja keidassoita ovat esimerkiksi Munasuo ja Kananiemensuo. Moronvuoren reitti kulkee jälkimmäisen itälaidassa.

Tarkempi kuva Valkmusan reiteistä. Läntisen keitaan lenkki vasemmalla, Moronvuori oikealla.

Kävelyreitistä ei täällä ole epäselvyyttä. Nuoliopasteita riittää ja polku on leveä, melkeinpä ulkoiluväylän tai metsätien kokoinen. Puomi estää reitillä ajamisen, mutta todennäköisesti esimerkiksi taukopaikan puuhuoltoa voidaan hoitaa vaikkapa mönkijällä.

Reitti ei kulje avoimissa suomaisemissa. Muutamassa kohdassa voi kävellä pistopolkuja pitkin suon laitaan. Kananiemensuo vaikutti kostealta, joten suokävely jäi muutamaan askeleen vedenpitävistä saappaista huolimatta. Toisaalta tarkoitukseni olikin vain kuvata maisemaa, eikä astella märällä suolla.

Vielä toiseen kertaan maininta siitä, että reitti on kuiva, leveä ja helppokulkuinen. Tämä voisi hyvin olla myös latupohjaa – ja niinpä taitaa ollakin. Palaamme hetken kuluttua aiheeseen.

Jo muutaman sadan metrin jälkeen voi pysähtyä tauolle piknikpöydän ääreen. Itse jatkoin reipasta vauhtia eteenpäin.

Leveä silta ylittää kostean kohdan, Piifeltinsalmen. Tämä oli suosikkikohtiani reitin varrella. Aamuaurinko valaisi salmen komeasti.

Moronvuorelle vielä noin kilometri matkaa. Reitti kulkee tässä Kotkan ja Pyhtään rajaa pitkin – ja opasteiden takana näkyykin jonkinlainen rajapyykki. Jäppilän ja Petäjäpirtin suuntaan taisi kääntyä latupohja Piifeltinsalmen tienoilta. Kesäisin reittiä ei ilmeisesti voi kulkea, se taitaa ylittää kosteita suo-osuuksia.

Matka jatkuu vaihtelevissa metsätyypeissä. Välillä koivikkoa, välillä mäntymetsää, välillä jykevämpää kuusikkoa.

Kohta saavutaan Moronvuoren laitaan. Vuoren pystysuorat kalliot ohitetaan aivan niitä hipoen. Polkukin oli tässä jo hieman kapeampaa mallia.

Moronvuoren taukotupa näkyvissä. Tänne oli todellakin saavuttu myös polkupyörällä.

Taukotuvan lisäksi tässä tunnelmallisessa metsässä on keittokatos ja piknikpöytä. Haluan myös mainita yllättävän kohtaamisen, tapasin nimittäin taukopaikalla naapurin. Juttelimme kunnon tovin eväitä syödessämme. Paikalla oli aluksi myös kaksi pyöräilijää, jotka muistaakseni totesivat, että viimeiset metrit tänne tullessa olivat olleet hieman hankalia. Moronvuoren lähistöllä polku oli tosiaan vähän kapeampi ja ehkäpä siinä oli myös reitin ainoat juuret ja kivet, jos niitä täällä polulla ylipäätään oli. Maastopyörällä tänne pääsee aivan varmasti.

Takaisin kävellessäni huomasin vielä sen, että Moronvuoren lähistöllä polun toisella puolella oli valkoisia ”kansallispuisto”-tolppia, mutta toisella puolella luki ”luonnonpuisto”. En kuitenkaan löytänyt mistään faktaa siitä, oliko Kananiemensuo rauhoitettua aluetta täällä Moronvuoren lähellä.

Paluumatkan puolessa välissä.

Palasin pysäköintipaikalle, jonne oli tullut muutama auto lisää. Kävelymatkan pituudeksi mittasin 4,2 kilometriä, siihen käytin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia. Tapasin reitillä kymmenkunta muuta kävelijää ja pari pyöräilijää.

Moronvuoren reitti on helpohko. Korkein kohta taisi olla reitin puolivälin kieppeillä, jossa ollaan ehkä 10-15 metriä suon tason yläpuolella. Epätasaisin kohta oli Moronvuoren laidalla. Suurimmaksi osaksi polku on kuin kuntorataa. Erinomainen kävelyreitti, jossa pärjää varmasti lenkkareillakin. Ihan pieni miinus siitä kuoppaisesta tiestä, muuten tänne oli kiva tulla käväisemään.

Sijaint: N=6712559.436, E=486970.923 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,5487786, GEO:lon=26,7627205

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Läntisen keitaan lenkki
Kukuljärven vaellusreitti
Santalahden luontopolku Kotkassa

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.