Maailman suurin puukirkko Kerimäellä

Usein kuulee sanottavan, että Amerikassa kaikki on suurempaa ja Texasissa vieläkin suurempaa. Yksi asia kuitenkin on vielä tätäkin suurempi. Kerimäeltä löytyy nimittäin maailman ja kristikunnan suurin puukirkko. Samalla se on myös Suomen suurin kirkkotila.

Oma kokemukseni tuosta herranhuoneesta ajoittuu vuoden 2012 kesäiseen retkeemme, kun olimme kartoittamassa Salpalinjan linnoitteita. Olimme matkalla Veneenniemeen Kerimäellä ja matka kulkee aivan kirkon ohitse, joten tilaisuutta tutustua kirkkoon ei voinut jättää väliin.

Ensivaikutelma kirkosta oli hämmentävä. Sen pelkkä fyysinen koko oli jotain aivan muuta, mitä on tottunut näkemään maamme puukirkoilta. Toiseksi heräsi kysymys, miksi moinen on aikanaan tänne rakennettu. Olin kuullut kiertävästä urbaanilegendasta, mittakaavavirheestä, jossa työmiehillä ja arkkitehdillä olisi mennyt kyynärät ja metrit sekaisin. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Alkuperäiset kirkonrakennuspiirustukset ovat seurakunnan arkistossa, ja kirkko on niiden mittojen mukainen.

Päätin kuitenkin koittaa raapaista kameralla muutaman kuvan parkkipaikalta, todeten sen vain täysin turhaksi hommaksi. Ilman todellista laajakuvaobjektia homma jäi vain haaveeksi, sillä koko kirkkoa ei vain kuvaan siltä etäisyydeltä saanut mahtumaan. Päätin siirtyä kohti sisätiloja.

kerimäenkirkko (7)

Ulko-oven vieressä huomasin kellotapulin olevan avoinna ja sisällä pari opasta rupatteli keskenään. Ilmeisesti tapulin alakerta oli tehty jonkinlaiseksi matkamuistomyymäläksi, mutta itseäni kiehtoi voisiko kellotorniin kavuta. Se kyllä vain onnistuikin, jos oli valmis löysäämään kukkaron nyörejä kahden euron edestä. En pitänyt hintaa pahana, joten päätimme maksaa ja aloittaa kapuamisen tuohon 42 metriä korkeaan tapuliin jyrkkiä puuportaita pitkin. Tässä kohdin on kenties hyvä muistuttaa, että kellotapuli on aikanaan rakennettu aivan muihin, kuin turisteiden tarpeisiin kivuta katsomaan maisemia, joten aivan kaikille tuota kokemusta en voi suositella.

kerimäenkirkko (10)

Kellotapulin välitasanteilla voi tutustua vanhoihin valokuviin ja bongata kaikenlaista mielenkiintoista roinaa, jota nyt tahdotaan yleisesti viedä pois silmistä ullakolle. Katossa roikkuu mm. vanhat kynttilälampetit – lieköhän kirkon alkuperäiset valaisimet? Samoin siellä täällä lojuu hengellisiä tekstejä sisältäviä kylttejä ja viirejä, vanhoja tuoleja ja kirjoituksia maalareilta, jotka ovat kirkkoa maalanneet. Kenties erikoisimpia ovat juuri nuo seinissä olevat maalaukset ja oudot mustat hahmot.

kerimäenkirkko (6)

Vähän pimennossa on aivan selvästi maalattu vanha ”vihtahousu” sarvineen. Liekö tullut palkanmaksuista kiistaa ja joku on vähän kujeillut. Ylöspäin mentäessä portaat vain jyrkkenevät ja loppumatka kavutaan kelloille liki pystysuoraan ylös. Tapulissa kelloja on kaksi ja suuremmassa on teksti: ”Soittakaamme Herralle. Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha, ihmisille hyvä tahto. Kerimäen seurakunta 1884.” Kello itsessään painaa 600 kiloa ja pienempikään ei ole mikään höyhensarjaan kuuluva, sille kertyy painoa vaivaiset 400 kiloa.

kerimäenkirkko (14)

Parasta kuitenkin on ylhäältä avautuva näköala ja vasta täältä käsin voi oikeastaan saada kuvan kirkon koosta, on se mahtava. Tyylillisesti tuo vuonna 1847 valmistunut kirkko edustaa jotain uusgotiikan ja uusbysanttilaisuuden sekoitusta.

kerimäenkirkko (5)

Mieltäni edelleenkin kalvasi tuo kysymys miksi, tänne on tehty näin suuri kirkko? Päätin ottaa alasl askeuduttani oppaan hihasta kiinni ja aloittaa tenttaamisen. Tapulin alakerrassa, jossa olin törmännyt kahteen oppaaseen, ei paikalla ollut enää kuin myymälän kassanhoitaja, joka kertoi oppaiden menneen kirkkosalin puolelle – joten perään vain.

Jos kirkko hämmentää ulkoakäsin on hämmennys lähes täydellinen astuessa sisään. Onpa hieno, ei voi muuta sanoa ja nyt en tarkoita pelkästään juhlallisuutta vaan rakenteita ja niiden taidokkuutta.

kerimäenkirkko (3)

Ilman eripyyntöä opas saapuikin paikalle ja tiedusteli voisiko hän kenties auttaa meitä, ”kyllä” taisi tulla yhteen ääneen. Ensimmäinen kysymykseni koski tietenkin tuota vanhaa legendaa kirkon koosta. Opas kertoi, että kirkko on todellakin tehty mittojen mukaan, vaikka kirkkoherra ja arkkitehti ovatkin vähän ottaneet erivapauksia töiden edetessä. Syykin alkoi selvitä, kun kuuli historian taustoja.

Kerimäen kirkko rakennettiin niin suureksi ennen kaikkea optimististen väestöennusteiden ja ajan hengen mukaan. Suurikokoisia puukirkkoja oli rakennettu lähiseuduille 1800- luvun alussa mm. Mäntyharjulle, Mikkeliin ja Heinävedelle. Taustalla vaikutti ajatus siitä, että suurten kirkkojen pitäjistä muodostui alueellisia keskuksia ja markkinapaikkoja.

kerimäenkirkko (17)

Toinen ja kenties tuotakin tärkeämpi syy oli raha. Seurakunnalla ei ollut varaa rakentaa kivikirkkoa, jota senaatti olisi halunnut. Puusta rakentamisen häpeä kompensoitiin rakentamalla vähän isompi ja korkeampi puukirkko talkoovoimin. Kirkko on maalattu sisältä muistuttamaan marmoria, jolla pyritään luomaan kivisen kirkon tuntua.

kerimäenkirkko (11)

Se mikä oli itseäni pistänyt silmään kirvesmiehen taidossa, piti myös paikkansa. Kirkko oli aikansa kirvesmiestaidon mestarinäyte – suuri kuutio. Penkkeineen, pylväineen, lehtereineen, sideparruineen ja niin edelleen. Kirkon rakenne oli liki 80 vuotta aikaansa edellä.

Suurella kirkolla on tietenkin myös kääntöpuolensa. Se on lämmittäminen talvisin. Lämmitystä hoiti kahdeksan vuonna 1915 asennettua kaminaa, nykyään niistä on jäljellä enää neljä ja niidenkin käyttö on lopetettu jo 1950-luvulla. Joka vuosi joulupäivän aamuna järjestetään kirkossa joulujumalanpalvelus, jossa vanhan perinteen mukaan istutaankin turkit päällä ja kintaat kädessä. Ison kirkon hoito on myös pienelle seurakunnalle vaativa ja kallis tehtävä, siksi jokaisen kävijän toivottaisiin osallistuvan lahjoituksin tämän kansallisaarteemme ylläpitoon.

kerimäenkirkko (8)

Opas kertoi vielä, että kirkon katsotaan olevan täynnä, kun siellä on viitisentuhatta henkeä. Istumapaikkoja on kolmetuhatta. Kirkon historian aikana se on ollut täynnä kymmenisen kertaa, joista voisin mainita kirkon vihkiäiset, satavuotisjuhlat ja Martti Talvelan konsertoidessa Radion sinfoniaorkesterin kanssa 1972 kirkon korjaushankkeen hyväksi. Juuri Martti Talvelalta on peräisin ilmaisu kirkon akustiikasta: ”Kirkko on kuin suuri soiva kello.”

Opas kertoi vielä todella ammattitaitoisesti monista muistakin kirkkoon liittyvistä asioista, mutta meidän oli aika vähitellen kiittää ja kumartaa syvästi hienosta esittelystä.

Tutustumiskohteena Kerimäen kirkko on hiljentävä kokemus tyhjänä, voi vain hiljaa mielessään pohtia miltähän mahtaa kuulostaa, kun täpötäysi kirkkosali laulaa yhteen ääneen tai lausuu uskontunnusta. Hieno tutustumiskohde, hyvin opastuksin. Suosittelen!

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6866560 E 620012

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.