Lumikenkäreissu Johtalanvárrille, Utsjoki

Eräänä tiistaiaamuna oli pakko päästä luontoon purkamaan koulutöiden aiheuttamaa stressiä. Olin jo valmiiksi hieman väsynyt, joten aloitin lumikenkäretkeni Johtalanvárri-tunturille kelkkauran vierestä, korkeimman nousun huipulta.

Yksi Utsjoen geologisen polun lähtöpisteistä on risuista koottujen eläinhahmojen kohdilla. Polku on merkattu, ja se kulkee hieman mutkitellen Kalkujoenlammen kodan kautta Johtalanvárrille (280 m).

Näin talviaikaan en kuitenkaan kulkenut ollenkaan polkua pitkin, vaan kuljin kelkanjälkeä pitkin Kalkujoenlammen jään ylitse kohti tunturia. Talvella tunturin erottaa helposti maastosta, mutta koska tuntureita on Paistunturin erämaan puolella useampi, on syytä ottaa mukaansa kartta, mikäli alue ei ole tuttu.

Kesällä merkattua polkua pitkin on helppo kävellä tunturille, ja reitin varrella on yksi opastekyltti, jonka kohdilla on käännyttävä Kuoppilasjärven suuntaan löytääkseen kyseisen tunturin.

Pysähtelin useamman kerran kuvaamaan maisemia ja tökkimään pakkaantunutta lunta irti lumikengistäni.  Aurinko pilkahteli vähän väliä pilvien takaa, ja kevyt tuuli humisi ympärilläni. Muutama riekko tai kiiruna kyttäsi kulkuani piiloistaan, ja niiden jälkiä parveili koivikossa.

Kesäaikaan seudun luonto on kivikkoista koivikkoa, joka on paikoitellen vaikeakulkuista. Suot ympäröivät Johtalanvárria. Tunturille kulkeva polku on helppokulkuinen, ainoastaan tunturiin pääsy voi olla huonompikuntoisille raskas jyrkän ja pitkän ylämäen takia. Itse tunturin rinne on loiva.

Johtalanvárrin rinteeltä näkee hyvin Kalkujoenlammen kodalle, jonka pihapiiristä löytyy tulistelupaikka sekä halkovarasto. Tunturin pohjoisrinteen läheisyydessä on tulistelupaikka, joka on reitiltä hieman piilossa.

Katselin maisemia tunturin rinteestä ja näin kauempana hiihtelijän. Tuolla alueella törmään hyvin harvoin muihin ulkoilijoihin, vaikka kodan vieraskirja osoittaakin paikalla käyvän lähes päivittäin retkeilijöitä.

Huipulle päästyäni istahdin huippumerkin suojiin nauttimaan eväspatukastani ja repussa kylmettyneestä raikkaasta vedestä. Harmikseni paksut pilvet peittivät hyvän näkyvyyden Paistunturin erämaan suuntaan, mutta lähitunturitkin antoivat upean fiiliksen alkavan erämaan luonnosta.

Huipun halki kulkee 32 kilometrin pituinen reitti Kuoppilasjärven autiotuvalle sekä Utsjoen kirkon parkkipaikalta alkava n. 10 kilometrin pituinen retkeilyreitti. Molemmat ovat hyvin merkattuja.

Jatkoin matkaani takaisin uralle jättämälleni moottorikelkalle ja ihastelin maisemia ja luonnon kauneutta vielä hetken ennen kotiinpaluuta. Nämä pienetkin luontohetket arjen kiireiden keskellä helpottavat ihmeellisesti stressiä sekä väsymystä. Matkaa minulle kertyi nelisen kilometriä, mutta reitin alusta lähtien kilometrejä kertyy seitsemän.

Johtalanvárri kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=7753838.486, E=498755.251

Geologisen polun alku kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=7755027.255, E=500569.251

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.