1700-luvun rauhankongressin muistoja – Lövön luontopolku Vårdössä, Ahvenanmaalla.

Viiden kilometrin mittainen Lövön luontopolku kulkee historiallisella maaperällä kylässä, jossa järjestettiin Ruotsin ja Venäjän välinen rauhankongressi vuosina 1718-1719. Tuosta ajasta muistona on vain siirtolohkare, joka toimi eri leirien rajapyykkinä. Reitin varrella on myös idyllisiä maalaismaisemia ja Sikörenin lintutorni.

Lövön luontopolku Vårdön kunnassa Ahvenanmaalla
Päivämäärä: 7.9.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 630.
Reitin pituus: 5,2 km.
Kohokohdat: Lövön kylän maisema ja kotiseutumuseo, Sikören lintutorneineen.
Parkkipaikka: Sandösunds camping tai Flowpark Åland, Trollvägen 40. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ahvenanmaan bussiliikenne tuo Lövön taajamaan reitin varrelle.
Opasteet ja kyltit: Kohtuulliset. Pari hankalaa kohtaa.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Ei virallista tulipaikkaa.

Kolmas kiinnostava kohde tämänkertaisella Ahvenanmaan retkelläni oli Lövön luontopolku Vårdön kunnassa. Maarianhaminasta tänne on nelisenkymmentä kilometriä ja reitin varrella on myös yksi lossimatka. Pysäköintipaikka on Sandösundin leirintäalueen tuntumassa, kiipeilypuiston sisäänkäynnin vieressä. Tässä on myös opastaulu. Reitin pituudeksi mainitaan viisi kilometriä, reitti olisi merkitty valkoisin tolpin ja valkoisin kivin. Kohokohtina mainitaan historiallinen Lövön kylä sekä ryssänuunit eli venäläiset kiviuunit.

Reitti alkaa leirintäalueelle tulevaa hiekkatietä pitkin.

Asfaltoitu Lövövägen ylitetään. Lyhyt polkuosuus vie meren rantaan ja venevajoille.

Venevajoilta jatketaan taas hiekkateitä pitkin, mutta vain satakunta metriä. Puolen kilometrin kävelyn jälkeen alkaa pidempi polkuosuus. Opasteet ovat tässä selkeät.

Polku nousee kallioille. Tähän kohtaan kartassa oli merkitty ”ryska bakugnar” eli ryssänuunit. Venäläisten rakentamia kiviuuneja löytyy Suomen rannikolta ja niitä on käytetty leipien paistamiseen tai kalojen kuivaamiseen. Ilmeisesti Lövön ryssänuuneista on jäljellä jonkinlaisia kivikasoja. Tutkimme retkikaverin kanssa maastoa vartin emmekä löytäneen sopivan näköisiä kivimuodostelmia. Minkäänlaista opastetta niiden luokse täällä ei ole. Valitettavasti ne jäivät tänään kokonaan löytämättä.

Jatkoimme matkaa. Polku kulkee Norrskogenin kallioilla yli kilometrin matkan. Välillä ohitetaan sympaattisia kosteita painanteita.

Reitti on merkitty kallioilla todella mainiosti. Jos näkyvissä ei ollut valkopäisiä tolppia tai valkoisia kiviä – niin ainakin kivitorneja oli reitin molemmin puolin. Eksymisen vaaraa täällä ei ollut.

Kahden kilometrin kohdalla aletaan lähestyä Lövön kylää. Kallioiden takana näkyy jo kattoja ja lipputankoja.

Reitti saapuu Sefferin kotiseutumuseolle. Kalliolla on opastaulu, joka kertoo vuosien 1718-1719 rauhankongressista Ruotsin ja Venäjän välillä. Se on ollut Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin poliittinen tapahtuma. Lövön satamaa suurennettiin ja diplomaateille tehtiin uusia rakennuksia. Ahvenanmaalaisia taloja siirrettiin myös tänne kahdeksi ryhmäksi – ruotsalaiset asettuivat kylän eteläosaan ja venäläiset pohjoisosaan. Kongressi työllisti yli 2000 henkeä. Neuvottelut päättyivät tuloksettomina ja rauha saatiin aikaiseksi vasta kaksi vuotta myöhemmin Uudessakaupungissa.

Sefferin kotiseutumuseon rakennuksiin kuuluu tämä komea tuulimylly.

Itse päärakennus on musiikki- ja kansantieteilijä Otto Anderssonin lahjoittama.

Otto Andersson syntyi täällä Lövössä 1879. Hän on toiminut Åbo Akademin musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen professorina ja kerännyt musiikinhistoriallisia kokoelmia, joiden avulla perustettiin Turun Jean Sibelius-museo.

Reitin varrella oli jonkun verran maalattuja kiviä. Yksi parhaista oli tässä kotiseutumuseon pihassa.

Reitti kulkee nyt Lövöntien laidassa satakunta metriä. Museon vieressä oli pari tällaista pikkumökkiä. Taulu mökkien vieressä kertoo edelleen yleisiä faktoja rauhanneuvotteluista. Ilmeisesti kaikki kongressin aikaiset rakennukset on purettu, mutta olisiko nämä pari mökkiä laitettu rekonstruoimaan sen aikaisia taloja.

Reitti kääntyy Österängsvägenille. Seuraava kilometri kuljetaan peltojen välissä, kivassa maalaismaisemassa.

Peltotien päättyessä siirrytään metsämaisemiin. Ollaan jo melko lähellä merenrantaa ja Sikörenin lintutornia. Siteeraanpa taas kerran Sanna-Mari Kuntun Ahvenanmaan retkeilyopasta. Hänen mukaansa tämä osuus oli vaikea, sillä Sikörenin niemen lähellä risteilee paljon polkuja ja merkinnät olivat vähissä. Kyllä, olen samaa mieltä. Seurailin kartasta sitä, että olisimme matkalla kohti Siköreniä ja ainakin yhdessä kohdassa valkoinen nuoli johdatti meidät harhaan. Puihin kiinnitettyjen nuolien suuntaa on risteyksissä välillä hankala hahmottaa ja valitsimme yhdessä Y-risteyksessä väärän suunnan. Suosittelen seuraamaan jotakin karttasovellusta ja valitsemaan polun, joka menee kohti Sikörenin niemeä.

Sikören löytyi. Teimme piston niemeen ja lintutornille.

Torni oli mielestäni hieman epäilyttävä. Se ei ole ihan parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta uskaltauduimme silti ylös katselemaan ympäröivää Gölen-nimisen lahden maisemaa. Olin myös kuvitellut tornin juurella olevan jonkinlaisen levähdyspaikan pöytineen ja penkkeineen (reittikartassa tähän on merkitty taukopaikka), mutta emme löytäneet tornin lähistöltä ainuttakaan istumapaikkaa. Ei edes tornista. Jatkaisimme matkaa Sandösundin leirintäalueelle, jossa toivoimme pääsevämme jo tauolle.

Näin kävikin. Tornin kohdalla matkaa oli takana noin 4,5 kilometriä ja siitä oli enää kolmisensataa metriä leirintäalueelle. Piknikpöytä löytyi aivan hiekkarannan tuntumasta. Syyskuussa täällä oli rauhallista.

Totesimme myös leirintäalueen kahvilan olevan auki ja pääsimme vielä sinne tuoreille kahveille. Viimeiset parisataa metriä kahvilalta autolle ja kierros oli päättynyt. Matkaa kertyi 5,8 kilometriä, mutta siitä puoli kilometriä oli harharetkiä – ryssänuunien etsimistä ja yksi väärä polkuvalinta Sikörenin lähellä. Aikaa käytimme kaksi tuntia ja vartin. Siihen sisältyi oikeastaan kaksi kahvitaukoa, molemmat loppumetreillä.

Reitti ei ole kovinkaan vaativa. Kallioille nousut olivat täällä helppoja, korkeuseroa on viitisentoista metriä.

Mainittakoon vielä, että opastaulun kohokohdista ryssänuunit jäivät löytymättä, samoin Altai-laivan hylky, jonka tekstin mukaan voisi havaita Sandösundin rantavedessä, kun merivesi on matalalla. Mitään opastetta kumpaankaan paikkaan ei ole. Nämä asiat kannattaisi mielestäni korjata, samoin Sikörenin niemen polkujen merkintä. Muuten täällä oli mukava tallustaa – omaksi kohokohdaksi nostaisin Sefferin museon ja kivat peltomaisemat. Mielenkiintoinen seutu tarinoineen!

Sijainti: N=6699706.048, E=134748.704 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,2691983, GEO:lon=20,3904366

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Prästö
Bomarsund

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.