Laavupaikka kuin Lapissa! Hietasen ranta, reitit ja laavu löytyvät Pornaisista

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Koillis-Uusimaa

Kotojärven pohjoisrannalla Pornaisissa odottaa mielenkiintoinen kohteiden rykelmä: komean uimarannan kupeesta löytyvät ulkotulipaikka ja leikkikenttä, ja näiden pohjoispuolella metsään kaartelee kuntoradan verkko. Metsämaisemissa etenevän reitin tunnelma huipentuu korkealla kalliolla, jossa on kelohirsilaavu hyvin lappimaisessa ympäristössä. Laavun viereltä löytyvät kaiken lisäksi muhkeat kuntoportaat. Reitistö palvelee osittain myös esteettömästi.

• P-alueet kartalla: uimaranta, invapysäköinti, kuntoportaat
• Reitistö: 3,3 km
• Tulipaikka: kyllä
• Esteetön: 1 km:n osuus
• Saapuminen autolla: Hietasen ranta, Pornainen
• Saapuminen julkisilla: Paikallisbussit Sipoon ja Pornaisten välillä tuovat n. 1 km:n päähän kuntoradasta, pysäkit Kotojärvi E ja Vähä-Laukkoski th.

Eletään elokuista iltapäivää, ja Pornaisten keskustasta vain lyhyt ajomatka tuo meidät pelto- ja metsämaisemien koristamalle rauhaisalle hiekkatielle. Tien varressa useampikin parkkipaikka tarjoaa mahdollisuuden jättää auton ja jalkautua maastoon. Pysäköintialueista ensimmäinen – pohjoisin – on lähimpänä kuntoportaita. Seuraava P-alue on varattu liikuntaesteisille, ja sen nurkasta löytyy myös esteetön käymälä. Eteläisin pysäköintialue on suurin ja lähinnä uimarantaa. Me jätämme auton siihen ja lähdemme katselemaan rannan tunnelmia.

Lyhyt, leveä sorapolku johdattaa koivuisen metsikön läpi puistomaiselle ranta-alueelle. Tulipaikka on autio, ja omat puut kannattaa ottaa mukaan, jos aikoo tulistella täällä. Rannalta löytyvät lisäksi pukukopit, vessat, leikkikenttä ja rantalentopallokenttä, sekä tietysti komeat laiturit penkkeineen. Valitettavasti oman retkemme aikana vedessä on sinilevää, joten uiminen jää itselläni tällä kertaa välistä. Pornaisten sivuilla kuitenkin kerrotaan, että tavallisesti järven vesi on uimakelpoista pitkälle kesään, joten omalla kohdallamme vain sattui hieman kehno tuuri.

Mutta ei se mitään, sillä metsään voi aina mennä! Kuntorata näkyy uimarannalta käsin heti lentopallokentän takana, joten siitä pääsee suoraan matkaan. Itse käyn auton kautta sen verran, että nakkaan uimakorini takakonttiin, ja jalkaudumme maastoon liikuntaesteisten pysäköintipaikan kohdalta.

Kumpuilevaan sekametsään on tehty sorastettu väylien verkko, josta voi mutkitella, yhdistellä, kääntyillä ja kuljeskella näin sulan maan aikaan reitin ihan mielensä mukaan. Virallinen esteetön lenkki on kilometrin mittainen, mutta esimerkiksi lastenvaunujen kanssa pärjää varmasti laajemminkin, jos vain jaksaa pukata vaunujen kanssa ylös mäkiä.

Talvella täällä on valaistut ladut, ja silloin tulee omien kulkemismielihalujen sijaan noudattaa annettuja kulkusuuntia.

Elokuinen metsä tarjoaa parastaan, ja reitin varrelle asetetut penkit kutsuvat ihan vain istumaan ja levähtämään luonnon äärellä. Olo on kiireetön, ja tuntuu kivalta saada tutkia reitistöä oman mielen ja fiiliksen mukaan, kääntyillä risteyksistä milloin mihinkin mieli tekee. Jos täällä eksyisi, ei vahinko olisi paha, sillä niin sanotut ihmisten ilmat kyllä reunustavat metsää joka suunnasta.

Kyykkään hieman myös metsän puolelle ahtamaan suuhuni suuria mustikoita ja ensimmäisiä kypsiä puolukoita.

Hiljalleen askeleet vievät meidät ylös mäkeä. Metsä alkaa muuttua hieman käkkäräisemmäksi ja kallioisemmaksi, mäntyjen kaarnat paksummiksi ja maapohja jäkäläisemmäksi. Maastokarttaan on merkitty tulipaikka, minkä olin huomannut ennen retkeä karttaa tutkiessani. Lähestymme merkittyä kohdetta ja odotamme, löytyisikö sieltä jotakin.

Ja voi pojat! Metsäisen kallion laella ulkoilureitin vieressä kohoaa kelohirsinen laavu kuin Lapissa konsanaan! Se on viimeisen päälle tunnelmallinen näky, ja vaikka maisema ei kannakaan kauas, on metsä tässä ympärillä erityisen kaunista ja laavu kuin kirsikka kakun päällä. Todella ilahduttava ja viehättävä näkymys.

Kuten uimarannan tulipaikallekin, tännekin kannattaa ottaa omat puut. Maastopalovaroituksen aikaan ei tulenteko ole sallittua kummallakaan näistä tulipaikoista, sillä niistä puuttuu sekä hormi että katto.

Laavun takaa löytyy vielä toinenkin vaikuttava ilmestys, nimittäin suuret, jopa 190 askelman kuntoportaat. Valitsemme laskeutua laavulta kuntoportaita pitkin, mutta vaihtoehtona on myös jo tutuksi käynyt sorastettu kuntorata, jos olisimme liikkeellä vaikkapa lastenvaunujen kanssa.

Kuntoportaiden juurelta voi jatkaa matkaansa joko eteenpäin reittiä, joka sekä johdattaa hiekkatielle ja sen varrella oleville parkkipaikoille, että jatkuu kuntoratana kaartuen pian kohti etelää ja uimarantaa. Tai sitten voi kohottaa kuntoaan, nousta mäen takaisin ylös ja tutkia siellä lisää reitistön vaihtoehtoja, jotka haarautuvat eri suuntiin ja ovat ehkä vielä jääneet tutkimatta. Kääntymällä portaiden juurelta ympäri ja palaamalla takaisin metsän siimekseen voi jatkaa ihanasta luonnonrauhasta nauttimista ja tutkia vaikkapa alueen sieni- ja marjasatoa. Jos sen sijaan erityisesti voimailu kiinnostaa, niin läheltä portaikon juurta, pohjoisimman pysäköintialueen vierestä, löytyy hyvä valikoima ulkoliikuntavälineitä.