Kuolevan jään laulu

Jää lauloi. Kaukana ja lähellä. Nuotilla, joka kertoi jotain ihmistä paljon suurempaa. Äänellä joka oli niin väkevästi läsnä, että laittoi ihmisen hiljaiseksi. Se laulu oli yhtä aikaa uljasta ja vaikeroivaa. Se ylisti pakkasta ja vaikeroi sitä riisuvan auringon lämmöstä.

Se oli toisenlainen laulu kuin se, jonka kuulin eräänä marraskuisena iltana. Muutaman sentin jäävaippa mustan veden päällä, siitä kuvastuvat tähdet ja täydellinen hiljaisuus, jonka syvän ja pitkän järven laulu rikkoi. Siinä hetkessä oli taikaa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *