Evon retkeilyalueen Savottapolulla Padasjoella voi tutustua menneen ajan savottaelämään

Evon retkeilyalue on yksi Etelä-Suomen monipuolisimmista kohteista luonnossa liikkujalle. Useampi nimetty reitti ja paljon muitakin polkuja, vaihtelevat maastot ja reilu määrä mukavia taukopaikkoja. Savottapolku Evon itäosassa kertoo alueella erakkona asuneiden ihmisten elämästä sekä savottojen historiasta. Mielenkiintoisia tarinoita voi lukea reitin varrella olevista opastauluista.

Savottapolku Evon retkeilyalueella Padasjoella
Päivämäärä: 30.6.2019 ja 12.10.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 25.
Reitin pituus: 5 km.
Kohokohdat: Harjut, lehtokorvet, savottaelämästä kertovat infotaulut.
Opasteet ja kyltit: Melko hyvät. Ehkä yksi hieman epäselvä kohta.
Parkkipaikka: Pieni parkkipaikka Vähä-Kelkutteen rannassa Kelkutteentiellä, Paikka kartalla.
Varusteet/jalkineet: Hyvin kuiva, melko helppo reitti, lenkkareillakin pärjää.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Kaksi tulipaikkaa.

Evon retkeilyalueella riittää kivoja merkittyjä reittejä. Savottapolku oli ensimmäinen, jonka kävelin kesällä 2019 – sen jälkeen onkin tullut tutustuttua lähes kaikkiin (ehkä jopa kaikkiin) nimettyihin ympyräreitteihin. Palasin tänne syksyllä 2025 päivitysten ja uusien kuvien toivossa. Ensimmäisellä kerralla ajelin Kelkutteen parkkipaikan ohi, nyt löysin sen heti. Noin kuuden auton parkkipaikka on aivan Kelkutteentien laidassa, Vähä-Kelkutteen rannalla. Tässä on nykyisin myös opaste kohti eri reittejä. Samalta paikalta voi startata niin Savottapolulle kuin Karhulenkillekin.

Muutama metri hiekkatietä pitkin ja sen laidalla on Taruksen retkeilyalueen opaste, josta löytyy myös hieman haalistunut reittikartta.

Matkaksi ilmoitetaan siis 4,2 km. Oma mittaustulokseni meni jopa hieman yli 5 kilometrin. (Tämä kuva aiemmalta reissultani 2019)

Opastaulun vieressä on aukio, jossa on reitin toinen tulipaikka. Polun aloituspiste on tässä kuvaajan selän takana, aukion takareunassa. Nuoliopastetta ei aukiolla ole.

Savottapolku on merkitty ilveksen tassu-kuvioiduilla merkeillä. Ensimmäiset merkinnät löytyvät kyllä heti aukion laidalta. Osa vihreistä merkeistä oli nyt melkoisen haalistuneita.

Vuonna 2019 kirjoitin, että ensimmäinen kilometri kuljetaan hyvin avoimessa maastossa ja reittimerkinnät ovat hyvin näkyvissä.

Mutta kylläpä maisema muuttuukin kuudessa vuodessa. Mahtaisiko tämä kuva olla täsmälleen samasta paikasta kuin edellinen. Puut ovat kasvaneet ja merkit haalistuneet. Toisaalta: täällä ei ole risteäviä polkuja – en kokenut pienintäkään epävarmuutta polun linjauksen kanssa.

Reitin varrella on kymmenkunta taulua, joiden aiheet liittyvät seudun historiaan ja entisajan savotoihin. Ensimmäisen aiheena on polkupyöräreitit Kelkutteen metsäkämpältä savottapaikoille.

Kilometrin kävelyn jälkeen reitti nousee Kelkutteenharjun laelle. Harjujen ”harjalla” on mukava kävellä, nautin siitä kovasti. Kävellessäni mietin, että kuvat eivät tee oikeutta harjumaisemalle. Vasemmalla ja oikealla jyrkät rinteet, vieressä näkyy alhaalla kasvavien korkeiden puiden latvoja.

Harjun päällä olevassa infotaulussa kerrottiin majavista ja niiden aikaansaannoksista oikealla puolella näkyvällä suolla. Suota ei aikoinaan näkynyt ollenkaan puiden lomitse. Nyt tänne oli tehty pieni aukko, josta pääsi jopa laskeutumaan suon laitaan.

Harjun keskeyttää purolaakso, jonne laskeudutaan melko jyrkästi – ja jolta taas noustaan tosi jyrkästi takaisin seuraavan harjupätkän laelle. Päätin ottaa nousun liikunnan kannalta ja yritin juosta sen ylös. Huhhuh.

Harjumaisemia riittää noin kilometrin ajan. Niiden jälkeen tullaan risteykseen, jossa ei mainita Savottapolkua ollenkaan. Onneksi olin katsonut karttaa ja muistin, että minun pitäisi lähteä Rahtijärven suuntaan.

Vain sata metriä ja T-risteys, jossa käännytään hetkeksi Kristiaanintielle. Tässä Savottapolku onkin taas mainittu.

Tietä kuljetaan vain satakunta metriä, sitten Savottapolku siirtyy taas metsäpolulle. Seuraava kilometri kuljetaan kuusikossa, joka on yllättävänkin lehtomainen. Kesäkuussa kävellessäni täällä kukki mm. kevätlinnunherne. Syksyllä kuusikko on tunnelmallinen sammalmattoineen.

Taulu kertoi metsäjätkän elämästä Kelkutteen metsäkämpällä, joka muuten sijaitsee lähtöpaikan vieressä. Savottapolun infotaulut olivat sopivalla tavalla ”karheita” sopiakseen aiheeseen.

Lyhyt tieosuus vie Kristiaanin torpalle.

Torpalla on kaivo ja sen pihassa on tämän reitin toinen istuskelu- ja tulipaikka. Torppaa voi käsittääkseni varata ja siellä voi siis yöpyä. Kristiaan on ollut torpan viimeinen asukas 1900-luvun alussa.

Kolmen ja puolen kilometrin kohdalla ollaan Mullikkamäellä. Taulussa on mielenkiintoinen tarina: aikoinaan kolme veljestä teurasti yhden seudulla laiduntaneen mullin ja piilotti lihat Tarus-järven saareen. Veljekset kärsivät varkaudestaan linnatuomion. Tarina on kuitenkin johtanut muutamaan paikannimeen, jotka ovat yhä käytössä: Mullikkamäki ja Lihasaari.

Reitti jatkuu Mullikkamäeltä kohti etelää ja Kelkutteentietä. Polku kulkee välillä vanhemman metsän puolella ja välillä nuoressa metsässä heinikon seassa.

Hieman ennen hiekkatielle tuloa vastassani oli tuttu näky. Miehen mittaisen muurahaispesän muistin ensimmäiseltä käynniltäni.

Neljän ja puolen kilometrin jälkeen reitti palasi Kelkutteentielle ja sitä pitkin kävellään noin puoli kilometriä parkkipaikalle. Viimeinen taulu sijaitsee tien varressa juuri ennen kierroksen päättymistä. Sen aiheena on Kelkutteen metsäkämppä, joka sijaitseekin muutaman kymmenen metrin päässä. Se on rakennettu 1950-luvulla ja on nykyisin retkeilijöiden käytössä. Tien vieressä on myös kaivo.

Reitti päättyi, sammutin matkamittauksen. Viitisen kilometriä matkaa, siihen käytin puolitoista tuntia. Pidin yhden evästauon – ja sen pidin muuten harjuosuuden loppupuolella kivikossa. Muistelin nimittäin, että harjulla olisi ollut yksi penkki, mutta näin en ollut. Kristiaanin torpalle asti en jaksanut taukoa odottaa, omasta aamiaisestani oli sen verran pitkä aika.

Savottapolku on keskivaativa. Korkeuseroa taitaa olla vain parisenkymmentä metriä, mutta parissa kohdassa on melko paljon jyrkkyyttä. Toki polulla on myös jonkin verran kiviä ja juuria.

Savottapolulle kannattaa lähteä nauttimaan luonnosta ja korpimaisemasta, mutta myös lukemaan mielenkiintoisia tauluja seudun historiasta ja asukkaiden elämästä. Osa tarinoista on traagisia, mutta mukana on myös huumoria. Kiva kokemus.

Sijainti: N=6792679.210, E=406294.816 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=61.2576470, GEO:lon=25.2548182

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä Evolla:
Karhulenkki
Syrjänalusen harjupolku
Niemisjärven luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle