Erämainen lampi Koillis-Uudellamaalla – Pukkilan Iilijärvellä voi uida, tulistella ja nauttia rantapolusta

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Koillis-Uusimaa

Pukkilan maaseudulla pyöreä pieni lampi levittelee tummia, lummetta kasvavia helmojaan suorastaan erämaisessa metsämaisemassa. Lammen sammaleiset rannat ovat jo kääriytyneet ruskan lämpimiin väreihin, ja ympäröivä metsä on kaunis ja valoisa. Paikka on mitä sopivin metsäkylpyilyyn, marjoilla herkutteluun ja myös uimiseen, sillä lammen ympäri kiertää polku, ja siellä odottaa myös suloinen uimaranta laitureineen ja tulipaikkoineen.

• Kohde kartalla
• Reitti: n. 500 m
• Tulipaikka: kyllä
• Esteetön: ei
• Saapuminen autolla: Iilijärventie 2000, Pukkila
• Saapuminen julkisilla: ei mahdollista

Hiekkatien lopusta, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Lahdenväylältä sekä Mäntsälästä, pysäköintialue odottaa kuin meitä varten, kun saavumme paikalle kauniina elokuun kesäpäivänä. Risteyksiä matkan varrelle mahtui muutama, mutta kohdetta lähestyessämme hyvät Uimaranta-viitat valoivat meihin uskoa, että tällaisen rauhan keskeltä löydämme jotakin mielenkiintoista.

P-alueen vieressä kohoaa katettu grillikota, ja siitä muutaman askeleen ohi otettuamme näemme harmaan pukukopin ja läikehtivän lammen, jonne työntyy leveä laituri pienen uimarannan kyljestä. Hetken jo luulen, olemmeko sittenkin jonkun pihalla, mutta rannalla oleva huoltomies vahvistaa, että olemme aivan oikealla paikalla. Rannalla kohoava talo on kunnan kiinteistö, Iilijärven maja, joka toimii esimerkiksi leirikeskuksena.

Huoltomies palaa töidensä ääreen ja minä kalpin oikopäätä laiturille imemään itseeni kauniin metsälammen energiaa.

Täällä voisin kuvitella hyvin erilaisten seurueiden ja kävijöiden viihtyvän. Polun (500 m) kompakti pituus tekee siitä mahdollisen kulkea heillekin, joilla kunto ei ehkä ole huippuluokkaa. Jos ikää on jo vähän enemmän tai toisaalta vasta muutaman vuoden, tämä metsäpolku voi tarjota ihanan paikan nauttia luonnosta ja sen kauneudesta turvallisesti. Uimarannalla laiturin lisäksi on pienemmille lapsille rajattu alue, ja kukapa nyt ei nauttisi myös tulistella tällaisessa miljöössä.

Lammen heinikkoiset ja sammaleiset rannat, taivas peilikuvineen, lumpeenlehtien tumman veden päällä vellova matto ja rakentamaton maisema tempaavat minut jonnekin pohjoisen erämaan tunnelmiin. Laiturilta on hyvä tähyillä rantoja, joiden suojissa kulkevalle polulle seuraavaksi suuntaamme, kun lähdemme kiertämään veden ympäri.

Lähdetäänpä siis maastoon tutustumaan! Polulle suunnatessamme ohitamme pukukopit ja ulkotulipaikan, joka on aivan rannassa.

Kapea, mutta selkeä polku lähtee johdattamaan meitä, kun päätämme kulkea kierroksen vastapäivään lammen ympäri. Reittiä ei ole varsinaisesti merkitty, mutta se seuraa lammen rantaa niin tiiviisti, ettei eksymistä tarvitse pelätä. Kaiken lisäksi saamme huomata, että matkan varrelle on joskus tuotu muutamia alueen luonnosta kertovia opastauluja.

Hyvin pian matkan varrelle osuu toinenkin laituri. Tältä laiturilta on erityisen hyvä näkymä lammen sammaleisille helmoille, jotka jo elokuun alkupuolella hehkuvat oranssin, keltaisen ja punertavan sävyissä.

Elokuun tumma ja tuulinen taivas kruunaa maiseman retkemme aikana. Elokuun taivaissa on jotain erityisen komeaa ja voimakasta, ja niiden alla on vaikuttavaa saada viettää aikaa juuri tällaisissa luonnonkauniissa ja hiljaisissa paikoissa.

Sukellamme laiturilta takaisin metsään ja jatkamme polun seuraamista. Valtava siirtolohkare vartioi rantaa lähes vastapäätä Iilijärven majaa. Aurinko suo säteitään lammen ympäristöön ja tuo tumman metsän keskellä hehkuvat rannat hienolla tavalla esiin.

Varvut notkuvat mustikkaa ja vielä kypsymässä olevaa puolukkaa. En pysty vastustamaan kiusausta, vaan pysähdyn poimimaan luonnon retkieväitä suoraan suuhun. Samalla ihailen maaston pienimpiä eläväisiä, ruskaan jo pukeutuneita hillan lehtiä sekä kaatuneelle puunrungolle elämään asettuneita jäkäliä ja sammaleita. Kanervan tuoksu kaiken yllä on piste i:n päälle.

Vasta täältä metsän varjoista käsin pystyy kunnolla erottamaan, kuinka kauniisti lammenrannan heinikko valaisee lammen reunat. Veden pyöreä muoto hohtaa kauniisti puuston takana koko matkana ajan. Kesäkuussa täällä saattaa olla melko vaikuttava suopursujen kukinta?

Matkan varrella ylitetään muutama oja. Sillat ovat parhaat päivänsä toistaiseksi nähneet, joten näissä kohdin on hyvä olla vähän tarkkana. Oman retkemme aikana ojissa ei kyllä ollut vettäkään, joten plumpsahtamista ei tarvinnut pelätä.

Pian putkahdamme takaisin Iilijärven majan pihaan tummanvihreän vajan kupeesta. Mieli on iloinen ja virkeä, olipa kertakaikkisen suloinen kohde! Kontrastia sille luo saapumismatka, joka taittuu lähinnä peltojen hallitseman kuivan maan poikki. Erämainen lampi metsien ja soisten rantojen keskellä ei ajaessa tuntunut todennäköiseltä paikalta löytää.