Mikä paratiisi! Ilolan Arboretum Salossa on suuri, värikäs ja tuoksuva puisto, joka kukkii juuri nyt

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Salo

Kiikalan alueella Salossa, vain 15 minuutin ajomatkan päässä Turku–Helsinki-moottoritieltä, avartuu keskellä metsäistä maaseutua ihmeellinen alue. Kumpuilevassa maastossa on verkko leveitä kävelyreittejä, jotka halkovat suurta puutarhaa täynnä mitä moninaisimpia puita, kukkia ja pensaita. Kuvauksellisten metsälampien ja varjoisien kulkuväylien yllä saapujaa tervehtivät atsaleojen uskomaton tuoksu ja alppiruusujen kukkea kirjo. Ilolan Arboretumilla on kokoa jopa 20 hehtaaria.

Kohde kartalla
Reitistö kaikkiaan n. 3 km
Tulipaikka: ei
Esteetön: ei täysin, reiteillä voi olla kaltevuutta ja korkeuseroja
Saapuminen autolla: Kalkkilantie 1325, Salo
Saapuminen julkisilla: Linja 403 Salosta tuo Iso-Hiidentien ja Kalkkilantien risteykseen, mistä kävelymatkaa kohteeseen jää 1,7 km. Huomaa, että paikallisliikenne on ilmainen aikavälillä 23.6.–25.7.2025.
Muuta: Pääsymaksu 2 €/hlö, varaa tasaraha
Aukioloajat

Sunnuntaipäivä oli kääntymässä kohti iltaa, kun kurvasimme E18-moottoritieltä ulos Rekijoen ja Kruusilan liittymän (17) kohdalla. Rampilta nousimme suoraan Kalkkilantielle, jota ajelimme 15 minuutin verran halki mäkisten metsämaisemien ihanassa kesäillan auringossa – välillä järvimaisematkin ilahduttivat matkantekoa. Kun sitten kyltti ohjasi kääntymään Ilolan Arboretumin pihaan, oli kesäillan valo kauneimmillaan. Raikas ja rikas puutarhan tuoksu sekä sadettimien pehmeä suhina täyttivät ilman, kun astuimme ulos autosta. Parkkipaikalla asuntovaunusta käsin ylläpidetty pop up -kahvio oli juuri taittelemassa pois pöytiään ja tuolejaan tältä illalta, kun me suuntasimme Ilolan reiteille.

Tipautimme pääsymaksun postilaatikkoon ja tutustuimme pysäköintialueen vieressä olevaan aluekarttaan. Kartasta on iso apu varsinkin ensikertalaiselle, sillä se auttaa mukavasti hahmottamaan alueen luonnetta suurpiirteisesti. Kuitenkin alueella on nykyään myös reittejä, jotka eivät kartalla näy, joten tämä kannattaa pitää mielessä.

Kartan alalaidassa, lähelle Kalkkilantietä, on merkitty erikseen rodoalue. Me kävimme katsomassa sen, ja siellä tosiaan muutama alppiruusu kukkikin täydessä kukoistuksessaan muiden, toinen toistaan eksoottisempien puiden ja pensaiden seurana. Jälkikäteen saimme kuitenkin huomata, että alueen kaunein ja kukkein seutu ei ole lähellä Kalkkilantietä, vaan metsälampien alueella ja niitä ympäröivissä metsissä. Alppiruusuja ja atsaleoja tuntui olevan melkein kaikkialla – kaikkiaan niitä on täällä jopa 3000! – mutta alue on paljon enemmänkin.

*Alppiruusuja on Ilolan Arboretumin alueella runsaasti, ei pelkästään karttaan merkityllä ”rodoalueella”.*

*Kesäillan valo ja Ilolan kasvit ovat upea yhdistelmä valokuvaajalle sekä kenelle tahansa, joka nauttii valojen ja värien runsaudesta.*

Ilolan reitit ovat tasaisia sora- tai nurmikkopäällysteisiä väyliä, mukavia varmasti ainakin lastenrattaiden kanssa kulkea. Opasteita alueella ei suuremmin ole, lukuun ottamatta muutamaa kylttiä, jotka ohjaavat kulkua suurpiirteisesti. Tänne kannattaakin tulla vailla kiirettä ja suorittamista, rauhassa ja uteliaana tutkimaan lukuisia polveilevia polkuja ja väyliä sekä pysähtymään kauneuden äärelle. Tämä ei ole suoritus, jossa mitataan matkaa ja askelia ja päntätään kasvilajeja – tämä on verkkainen aistinautinto, suloisen päämäärätön kuljeskelu, jossa aistit avoinna sulaudutaan puutarhan lumoon, kietoudutaan mustarastaan lauluun ja kukkien tuoksuun.

*Reitit ovat tasaisia ja helppokulkuisia, mutta maastonmuotoja on hieman.*

Saimme nopeasti huomata, että kaikki täällä ei ole siten, kuin äkkiseltään näyttää: kuusi ei olekaan tavallinen kuusi, mänty ei ole tavallinen mänty, ja onko se erikoinen, koivulta näyttävä puu koivu ollenkaan!? Runkojen, lehtien ja kukkien kirjo saa pään pyörälle ja kameran laulamaan.

Ilola on kaikkiaan 20 hehtaarin alue, ja 15 hehtaaria siitä on hoidettua. Hoidetun puulajipuiston, metsä- ja kalliopuutarhan sekä maisemapuiston ympärillä kasvaa kaunis, luonnontilaisempi metsä. Erikoisten ja eksoottistenkin kasvien joukossa sulassa sovussa kasvaakin myös monille tuttuja luonnon lajeja, esimerkiksi suopursu levittäytyy alueella monin paikoin kukkeana, tuoksuvana mattona männiköiden juurella ja lampien rannoilla. Se sopiikin suurien alppiruusujen seuraksi mitä hienoimmin, sillä suopursu itsekin kuuluu alppiruusujen sukuun – tieteelliseltä nimeltään se on Rhododendron tomentosum.

*Suopursu kukkii Ilolassa runsaana juuri nyt.*

Kasvien nimiä on esillä varsin satunnaisesti – taisin itse bongata vain pari nimikylttiä – joten keskittyminen on helppo ohjata kauneudesta nauttimiseen sen sijaan, että koittaisi painaa lajeja mieleensä. Alla olevan kukkijan uskon tunnistaneeni jonkinlaiseksi kanukaksi, sillä se muistuttaa paljon etenkin Lapissa runsaina mättäinä kukkivaa, mustasilmäistä ruohokanukkaa. Myöhemmin opinkin, että kyseessä on kanadanruohokanukka.

*Kanadanruohokanukoiden lisäksi Ilolan maapohjaa koristavat muun muassa metsätähdet, kissankäpälät, oravanmarjat ja erilaiset sammalet.*

Astelimme vehreillä kujilla hiljalleen kohti metsälampia. Satunnainen ihmisen ääni jostain puiston uumenista paljasti, ettemme olleet alueella yksin, mutta kellon lähestyessä kahdeksaa sunnuntai-iltana, oli alueella täydellisen rauhallista. Kesä–heinäkuussa alue on auki kymmenestä kymmeneen joka päivä, joten ilta-auringon valosta kannattaa tulla nauttimaan.

Lammen rannalla syvän punaiset, lämpimän keltaiset ja hennon vaaleanpunaiset sävyt yhtyivät upealla tavalla ilmassa leijuvaan kukkien tuoksuun ja kimalaisten lempeään pörinään. Patsaat ja muut satunnaiset taideteokset on sijoitettu kokonaisuuden syliin löydettäviksi ja oivallettaviksi. Uskoisin myös perheen pienimpien löytävän niistä iloa ja mielikuvitukselle ravinnetta.

*Rantareitin näkymiä. Harmi, ettei valokuva voi välittää tuoksuja!*

Peilityynellä lammella telkät sekä – jos nyt oikein tunnistin – mustakurkku-uikut lipuivat kuin osana maalausta, jonka puisto ja lampi yhdessä muodostivat. Rantasipi kuului äänen perusteella myös olevan lähellä, ja rantamännyssä touhusi töyhtötiainen, jonka arvelin pesivän muuan puuhun asetetussa pöntössä.

Kaikki tuntui täydellisen harmoniselta. Itselläni ei ole erityislaatuista tietoa kasveista, mutta nautin tästä alueesta täysin rinnoin, näkymiä ja yksityiskohtia eri aistein ahmien. Alueen omistajan, puutarhuri Ari Laakson täytyy olla todella pitkäjänteinen visionääri, kun on osannut ja jaksanut suunnitella ja toteuttaa näin näyttävän ja monipuolisen, suuren kokonaisuuden.

*Näillä kohdin Pyöräslammen rannalla on myös levähdyspenkki.*

Lammen takana metsärinteeseen nousee varjoisampi, havupuuntuoksuinen kalliopuutarha, jonka alueella on reitistön jyrkempiä osuuksia. Edelleen leveänä ja tasaisena pysytellyt soraväylä johti meidät ylemmäs maisemaan, jossa lohkareita ja kallioita koristivat päätähtinä moninaiset havupuut.

*Kalliopuutarhassa havu ja kivi näyttelevät päärooleja.*

Kiinnitin huomiota siihen, miten herkullisia värisävyjä ja -yhdistelmiä havupuut voivat saada aikaan, ja kuinka erilaisia ne voivat eri lajeilla olla. Siinä missä toinen teki pikkiriikkistä kerkkää, toisen kerkät olivat muhkeita, pitkiä pötkäleitä. Yhden kerkät hohtivat vihreänkeltaisina auringossa, toisella ne olivat viileänsävyisiä, pastellinvihreitä. Osan neulaset tuntuivat varovaisissa sormissa täysin pehmeiltä, toisen terävän piikikkäiltä, kolmannet aivan muovisilta.

Vaikka havupuita oli ollut matkan varrella lukuisia jo tähänkin mennessä, oli etenkin Kalliopuutarha niille todellinen päänäyttämö.

*Alppiruusujen ja atsaleojen kanssa samaan aikaan myös havupuut näyttävät olevan kuin kukassa, kun kerkät näyttäytyvät kauniissa eri värisävyissä.*

Kalliopuutarhan reunalla Pyöräslammen pieni lahdelma heijasti takanaan nousevaa, osittain jo luonnontilaista metsää virheettömästi. Tikka naputti jossakin metsän kätköissä, lisäten oman osansa luonnonkauniiseen maisemaan.

*Lammet ovat iso lisä Ilolan Arboretumin kauneuteen ja viehättävyyteen. Uimapaikkaa alueella ei ole.*

Kalliopuutarhan varjoista lähdimme hiljalleen palailemaan takaisin päin, kuitenkin aina vain uusia reittejä ja reitinpätkiä löytäen ja tutkien.

Laskeva aurinko valaisi Pyöräslammen rannalla olevat atsaleat upeaan hohtoon, ja seurueeni muut jäsenet istahtivat parhaan maisemakohdan penkille näkymää ihailemaan sekä mennessä, että tullessa.

*Yksi puiston herkullisimmista näkymistä (ja tuoksuista!) löytyy Pyöräslammen koillis- ja itälaidalta.*

Pyöräslampi ei ole ainoa alueen lampi. Sen itäpuolella on toinen, pitkulainen metsälampi, ja näiden vesien välissä reitistö kulkee hetken matkaa aivan epäuskottavan hienolla kannaksella. Erikoisinta mielestäni oli, että hetken aikaa saatoin kuvitella olevani keskellä Kainuun ihaninta korpea. Idänpuoleisen lammen maisema mataline mäntyineen, suopursuineen, tupasvilloineen, hopeakeloineen ja lumpeineen oli suoraan kuin koillisen Suomen erämaista.

Oli helppo sieluni silmin kuvitella lammelle aamuöinen usva, ja kontio tallustelemaan tummana hahmona rantametsään suopursujen keskelle. Karhun jälkiä maastosta emme löytäneet, mutta hirven vierailusta oli selkeät merkit lammen rannalla.

*Kahden maailman kohtaaminen: vasemmalla Kainuun korpi, oikealla eksoottinen maisemapuutarha.*

Ilolan Arboretumin tarina on alkanut jo 1980-luvulla. Omistaja on laajentanut paikkaa vuosi vuodelta, ja vuonna 1998 se aukesi myös yleisölle. Kohde on auki pitkiä päiviä aina toukokuusta lokakuuhun, vallitsevat aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen.

*Kimalaisilla ja muilla pölyttäjillä on Ilolan Arboretumissa mukavat oltavat. Myös linnut tuntuivat viihtyvän.*

Pyöräslammen länsirannalla metsä oli kietoutunut jo illan viileään varjoon. Monet alppiruusut olivat vasta nupuillaan ja arvelimmekin, että täällä riittää paljon silmänruokaa koko kesäksi, ja ruska-aikaan tietenkin ruskan värejä.

*Osa puiston reiteistä on jo selvästi maisemoituneita, osa taas näyttää aivan vasta tehdyiltä. Tämä hieman jo sammaloitunut väylä oli ihanan kutsuva.*

*Metsikön välistä kuntalle ja lampien pinnoille työntyvä ilta-aurinko on valokuvaajan unelma.*

Palailimme osittain uudenkarhealta tuntuvaa hiekkapolkua takaisin päin. Kiinnitin huomiota siihen, että iniseviä itikoita ei ollut ilmoittautunut yhtäkään koko parituntisen kuljeskelumme aikana – senkin puolesta retki oli ollut erityisen seesteinen ja rauhaisa.

Parkkipaikalle palatessamme ohitimme vielä taimikentät, joilta voi ostaa mukaansa taimia myös vaikka kotiin tai mökille vietäväksi.

*Ilolan Arboretumista voi ostaa erilaisia kasveja.*

Ilolassa järjestetään myös yleisöopastuksia, lisätietoja kannattaa lukea Visit Salon sivuilta ja kysyä Salon Oppaat ry:ltä.

Autoon istahtaessani en voinut kuin ihmetellä, kuinka tällainen paikka on onnistuttu luomaan. Samalla toivoin koko sydämestäni, että kaikki täällä käyvät arvostaisivat ja vaalisivat yhdessä tuumin paikan rauhaa ja kauneutta toimimalla alati huomaavaisesti ja vastuullisesti – pitämällä esimerkiksi koirat kiinni, sillä paikka on myös villieläinten, kuten jänisten, koti, ja huolehtimalla, että jokainen pienikin roska päätyy roskikseen.

Arvelisin iloisena, että näin myös pitkälti on, sillä paikka oli niin tip top, niin kuvankaunis ja rikkumattoman eheä, että paikoin sitä oli vaikea uskoa edes todeksi.