Pyhä-Nattanen, Sodankylä

“Tämän haluan nähdä viimeisenä ennen kuin kuolen”

Sodankylän pohjoisosissa, Sompion maineikkaassa erämaassa, kohoaa Nattasten tunturiryhmä. Niistä kaunein ja kunnioitetuin on Pyhä-Nattanen. Moni on sanonut, jos viimeisen paikan, jonka ennen kuolemaansa näkee, saisi valita, olisi se Pyhä-Nattasen laella. Ja sillä hetkellä kun minä laskin jalkani tunturin huipulla toorin laelle, ymmärsin välittömästi, miksi noin sanotaan.

pyhanattanen1-1

Pyhä-Nattaselle pääsee parhaiten Sompiojärven metsäautotieltä joko luonnonpuiston rajalta tai noin kilometrin päästä rajasta. Lähtöpaikalla on levike, johon pysäköinti onnistuu. Polulle pääsee myös nelostien varrelta Tankavaaran pohjoispuolelta Männistöstä. Sieltä reitti kulkee vanhaa saksalaisteitä pitkin noin viiden kilometrin matkan. Tällä osuudella reittiä ei ole merkitty maastoon, mutta retkeilykartoista se löytyy.

Me lähdimme matkaan Sompiojärven metsäautotieltä. Vaikka säätietäjät olivat luvanneet aurinkoa, niin luonnonvoimat näyttivät, etteivät ne ennusteista piittaa. Päivä oli peitellyt itsensä pilvillä ja vielä verhonnut osan kamarasta sumuun. Tuon harmauden läpi kuulsi tummana ja kutsuvana Pyhä-Nattasen muoto.

Itse Pyhä-Nattasen polku on 7 kilometriä pitkä rengasreitti. Alkumatkasta se kiemurtaa kynttiläkuusien välistä, välillä pitkoksia pitkin. Pidemmälle kulkiessa se muuttuu jyrkemmäksi ja kiviseksi. Ja mitä ylemmäs sitä kulkee, sitä kivisemmäksi se käy.

pyhanattanen1-18

Sitten polku vei. Maisema ympärillä vaihtui askel askeleelta avarammaksi ja polku itsessään aina vain kivisemmäksi, lopulta rakaksi ja rakasta lohkareikoksi.Varsinkin aivan loppu oli haastavaa kuljettavaa, mutta samalla ympäröivän maiseman taika vangitsi yhä syvemmin pauloihinsa. Loitompana kohosivat ensimmäiset tunnistamani toorit. Sumun seassa niiden tummat hahmot olivat suorastaan aavemaisia.

pyhanattanen tupa-1

Muutamaa sataa metriä myöhemmin olimme perillä laella. Siellä kävijöitä tervehtii pieni mökki.
Entinen palovartijan tupa, joka palvelee nykyisin retkeilijöitä päivätupana. Lautarakenteinen harmaa pikkumökki on tunnelmaltaan tiivis, mutta hurmaava. Erityismaininnan ansaitsee sen huussi, josta aukeaa ehkä hulppein maisema, mitä huussilta voi toivoa.

pyhanattanen1-17

Sinne mahtuu juuri ja juuri muutama makuupaikka, pöytä, kamiina ja vieraskirja. Sekä tietysti Retkipaikan vanhempi juttu paikasta. Kaikki tarpeellinen siis, eipä sinne enempää tarvita.

pyhanattanen2-10

Huipulta avautuu maisema, jota voisi katsella vaikka ikuisuuden. Sitä hallitsee koillisen suunnalla muiden Nattastunturien jono. Terävät Nattastunturit poikkeavat muodoltaan selvästi Koilliskairan muista tuntureista ja siitä ne ovat saaneet myös nimensä. Nattaset tarkoittaa saamen kielellä nuoren naisen rintoja.

pyhanattanen lampi-1

Tunturiryhmän korkeimmat huiput yltävät yli 500 metriin, ja korkein, Terävä-Nattanen peräti 544 metriin. Niiden kupeeseen osuu pieni, erämainen Sukkulalampi, joka määrittää lähimaisemaa ja antaa asioille mittasuhteet. Kauempana siintää Urho Kekkosen kansallispuiston tunturialue. Kauas kantava maisema antaa silmän juosta. Se on varmastikin on yksi Suomen kauneimmista. Sitä katsoessa aika pysähtyy ja menettää merkityksensä. Samoin käy puheelle. Sanoja ei tarvita, kun sellaisen maiseman jakaa.

pyhanattanen1-9

Mutta eivät Pyhä-Nattasen ihmeet tähän lopu. Suurin ja kiehtovin lepäsi jalkojemme alla. Siinä oli punaista graniittia, jolla oli ikää noin 1770 miljoona vuotta. Ne olivat kestäneet vuosimiljoonat ja jääkaudet ja siinä ne seisoivat tuon ajan arpeuttamina. Ei niitä olisi luonnon muokkaamiksi arvannut ensinkään, jos ei asiasta olisi tiennyt. Pikemminkin ne olivat kuin jättimäisiä kivilimppuja, jotka oli koottu korkeiksi kasoiksi.

pyhanattanen1-7

Pyhä-Nattasen toorit ovat lajissaan Suomen näyttävimmät. Niillä on korkeuttä lähes kymmenen metriä ja läpimitaltaan ne ovat 40–50 metriä. Ne ovat olleet kallion kestävintä osaa, joka on jäänyt jäljelle, kun ympäröivä kallio on rapautunut pois ympäriltä. Seudun asukkaat pitivät tooreja pyhien vuorien kaikkein pyhimpinä paikkoina, jonne jätettiin peuransarvet ja muut uhrit. Kyllä tällaisessa paikassa on jumaltenkin kelvannut asua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nattasten korkea Pyhälaki katseli ylpeänä Sompiojärven takaa ja valvoi suurta erämaata, ja kaikkien silmät vartioitsivat häntä. Jo itse tunturi oli kuin Jumala, ja tunturin laella komottivat vielä monet valtavat kivipatsaat ja tummat pahtaseinät, joiden kylkipuolista katsoi kaikkein peloittavin haamu.

Koko korpimaailma kumarsi tunturia, suurta jumalaa, joka ei asunut käsillä tehdyssä temppelissä, vaan majaili sinisessä, taivaita tavoittelevassa linnassa.

-Samuli Paulaharju – SOMPIO

pyhanattanen2-8

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7556566 E 515384

Lähteet:
Golden Geopark of Lapland
Luontoon.fi
Samuli Paulaharju – Sompio. Luiron korpien vanhaa elämää

4 replies
  1. Tuomo
    Tuomo says:

    Alkoi päässä soimaan Cheekin “Kuka muu muka?” varmaan tullut kuunneltua liikaa kaupallisia radiokanavia 😉

    Vastaa
  2. Ellu
    Ellu says:

    Pääseekö liikuntarajoitteinen lähellekään? Kävelykyky noin kilometri ilman lepotaukoa.

    Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      Ei oikein. Lyhin reitti on kaksi kilometriä, koko ajan nousua ja osa matkasta rakkaa.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi