Lumoavan jäätikön jäljillä, Svartisen, Norja

Jäätiköt ovat saaneet viime aikoina ansaitsemaansa huomiota. Näitä majesteettisia jääpalakoneita syövä ilmastonmuutos tuo julkisuutta, mutta kaikki eivät valitettavasti ole vielä ilmiöstä vakuuttuneita.

Julkisuutta liikkuvan kuvan muodossa ovat antaneet elokuvat. Nämä kaukaiset ja karut jäämaailmat on esitelty upeasti, ja monet Hollywoodin block busterit on osittain kuvattu Islannin jäätiköillä tai niiden läheisyydessä.

Halusin tietysti elokuvien jälkijunassa nähdä itsekin ilmielävän jäätikön. Suomesta ei valitettavasti varsinaisia jäätiköitä löydy, vaikka muutamalta tunturin huipulta löytyy lunta kesälläkin. Onneksi ei kovin kauas tarvitse lähteä. Ruotsista löytyy jo jotain, ja Norjasta lisää. Google Earth toimi jäätikönmetsästyksessä hyvin, ja päätin suunnata kohti Norjaa ja Svartisenin jäätikköä. Oli heinäkuu, ja halusin päästä lähelle jotain konkreettista ja käsin kosketeltavaa.

Jäätikkövirta auringonsäteiden osuessa ovat vaikuttava näky

Svartisenin jäätikkö sijaitsee noin Rovaniemen korkeudella, E6-valtatien varrella, Mo i Ranan kaupungin pohjoispuolella. Svartisen on yhteisnimi kahdelle jäätikölle: Vestre Svartisen ja Østre Svartisen. Vestre on Manner-Norjan toiseksi suurin jäätikkö, ja Østre neljänneksi suurin. Yhteispinta-alaa näillä on 369 neliökilometriä, joten kyseessä ei ole ihan mikään tunturin laella näkyvä lumikasa. Jäätikkö on matalimmillaan vain 20 metriä meren pinnasta, mikä tekee siitä helposti saavutettavan.

Suomi – Norja – jäätikkö

Lähdimme Vaasasta merenkurkun yli Wasaline-autolautalla kohti Ruotsia ja Uumajaa. Uumajasta suuntasimme seuraavana aamuna E12-tietä pitkin kohti Mo i Ranan kaupunkia Norjassa. Mo i Rana toimii hyvänä tukikohtana Svartisenin-retkelle.

Hyvinnukutun yön jälkeen kurvailimme kaupungista pohjoiseen E6-tietä pitkin, kunnes tulimme Røswollin kylään, josta käännyimme kohti Mo i Ranan lentokenttää. Matka jatkui lentokentän ohi jäätiköltä laskevan joen vartta pitkin aina Svartisvatnet-nimiselle järvelle. Jos ohjeet ovat epäselvät, löydät perille syöttämällä Google Mapsiin osoitteen: Svartiskiosken, Rana. Yhteensä ajoaikaa Mo i Ranasta tuli noin 45 minuuttia.

Matkalla jäätikölle

Järven rannalta voi patikoida linnuntietä noin 6 kilometriä jäätikön reunalle, tai sitten voit rentoutua veneen kyydillä 4 kilometriä matkasta. Venematka kestää noin 20 minuuttia ja vie vesiputoukselle, josta on vielä 2 kilometriä matkaa näköalapaikalle. Muista kuitenkin ottaa veneen paluuaikataulut ylös. Jos myöhästyy viimeiseltä veneeltä, pääsee patikkaretkelle. Minun varusteeni eivät olleet pitkää vaellusta varten, vaan lähinnä lenkkarit + verkkarit ja kamerareppu -tasoa.

Vesiputous ja nousu vuorelle

Sain tuhlattua vesiputousta kuvaillessa jo tunnin. Putous oli hämmentävä, koska vesi tulee luolasta, liuskeisen vuoren sisältä. Koko maasto muistuttaa samalla vuorten poimuttumisesta ja voimista, mitä jalkojemme alla tapahtuu. Valtavia voimia, joihin verrattuna ihminen tuntee itsensä pieneksi.

Vesiputous saa alkunsa vuoren sisällä olevasta joesta

Reitti jäätikölle on hyvin merkitty ja on pääasiassa tasaista kalliota, muutamaa kivikkoa lukuunottamatta. Pieniä lampia löytyi kallioiden lomasta. Ennen jäätikköä avautuu näkymä vaaleansiniselle Austerdalsvatnet-järvelle, joka selkeästi saa vetensä ja värinsä jäätikön sulavista lumista ja liukenevista mineraaleista.

Kilometrin nousun jälkeen vuorten huiput alkavat häämöttää

Lopulta tullaan näköalapaikalle, jossa on pieni sateensuoja. Ei sateensuojaa voi mökiksi kutsua. Muistuttaa lähinnä lapsuuden lautakasoja, joita sanoimme majoiksi. Suurin osa porukasta tyytyi majan näköaloihin, mutta halusin itse päästä lähemmäs jäätikköä. Suuntasin siis vuoren rinteelle keikkumaan, vaikka rinteessä olikin varoituskylttejä, ja mitään virallista reittiä jäävirran tuntumaan ei siis ollut. En suosittele varoituskylttien uhmaamista kenellekään, koska jäätikkö voi olla yllättävä, ja koskaan ei tiedä milloin kivenlohkareita putoilee niskaan.

Kauempaa rinne näytti helpolta peruskivikolta, mutta mittasuhteet yllättivät taas kaupunkilaisen. Hups. 4 metriä korkeita kielekkeitä ja rotkoja, joiden seasta sai etsiä reittiä jäävirran tuntumaan.

Alakulmassa maja ja Austerdalsvatnet-järvi kuvattuna jäätiköltä päin

Jäätikkövirran massiivisuuden huomaa vasta lähempänä. Ihmiset näyttivät muurahaisilta jäävirran kokoon nähden. Valitettavasti en kerennyt kosketusetäisyydelle jäästä, koska veneen viimeinen paluumatka alkoi lähestyä uhkaavasti. Otin viimeiset kuvat ja suuntasin juoksujalkaa kohti satamaa. Kerkesin juuri kyytiin, ja leppoisa venematka sai alkaa.

Mittasuhteiden kontrastia

Yhteenveto

Täytyy sanoa, että vaikuttava kokemus, vaikka en ihan jäätikön päällä tai kosketusetäisyydellä ollutkaan. Ainakin minuun tämä näkymä jätti jäljen, ja todellakin toivon, että ihmiskunta ei täysin tuhoa näitä jäisiä jättiläisiä.

Jäätikkövirran matka loppuu järveen

Tämä päiväkohde on helppo liittää osaksi Norjan-reissua. Alueella ei tosiaan paljon palveluita ole, joten suosittelen ottamaan mukaan omat eväät. Jokin pieni kioski veneen lähtöpaikassa oli, mutta en sen tarkemmin katsonut mitä sieltä löytyi. En suosittelisi kohdetta ihan pienille lapsille, mutta varmasti kouluikäiset suoriutuvat kunnialla reissusta. Varsinkin, jos osa retkestä oikaistaan veneellä.

Taustalla vene, jolla säästää reissusta 4km

Esteettömästi ja auton ratista tätä kautta ei pääse tutustumaan jääpalakoneeseen. Jos siis haluaa nopean vilkaisun jäätikköön, onnistuu se Fv17-tieltä, jäätikön pohjoispuolelta. Et voi ajaa ohi näkemättä kohdetta. Fv17 on muutenkin varsinainen näköalareitti. Tie alkaa Mo i Ranasta ja kulkee rannan tuntumassa aina Bodøn kaupunkiin asti. Suosittelen!

Näköala Fv17-tieltä Svartisenille.


GoogleMaps satamaan: Svartiskiosken, Rana
ETRS89 koordinaatit satamaan: Nlat 66.491910 Elon 14.195072
Jäätikkövirran koordinaatit: Nlat 66.517827 Elon 14.093145

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi