Linnansaaren torppa, Rantasalmi

Tällä kertaa retkeni kohteeksi valikoitui hievenen kauempana sijainnut kohde, joten kotoisa Pohjois-Savo oli jätettävä taakse. Mikäs siinä, sillä sää suosi ja määränpäässä odotti kiinnostava paikka.

Waahersalon kartanon renki, Adolf Johan Lyytikäinen, muutti vaimonsa ja parin miespuolisen sukulaisensa kanssa Linnansaareen 1852 saaren ensimmäiseksi torppariksi. He asuivat alkuvuodet tilapäis’asunnossa kunnes olivat saaneet peltoja kaskettua sen verran että aikaa riitti hirsisen pirtin rakentamiseen. Tuo pirtti on pystyssä edelleen. Se on Linnansaaren torppa.

SONY DSC

Lyytikäisten muutettua pois, torppa siirtyi 1864 25-vuotiaalle metsänvartija Fredrik Kasper’ille, mutta torppariksi hänestä ei ollut. Tuolloin torpparina oli Pekka Koponen vaimonsa kera.

Osakeyhtiö Collin osti Waahersalon maat 1905 ja torppa siirtyi metsätyömiesten savottakämpäksi sen jälkeen kun Koposet muuttivat Ahvensalmelle mäkitupalaisiksi 1907. Pietariin tarvittiin niin paljon puuta, etteivät kaikki savottamiehet mahtuneet torppaan nukkumaan. Niimnä Sammakkoniemen polun varteen rakennettiin suuri talli, jossa hevosten lisäksi yöpyivät myös miehet. Nykyisin tallia ei enää ole.

SONY DSC

Vuonna 1911 torppariksi tullut Antti Suhonen rakensi pärekattoisen lantanavetan. Tuolloin pihapiirissä oli päärakennus, talli, riihi, sauna ja kaksiosainen aitta.

SONY DSC

Suhoset muuttivat Ahvensalmelle 1912 kun Oskari Parviainen Tildansa kanssa osti Linnansaaren torpan vuokraoikeudet Suhoselta 350 markalla. Oskari teki maaliskuun alussa 1912 kymmenen vuoden vuokrasopimuksen Waahersalon kartanon uuden isännän Benedict Mennanderin kanssa.

SONY DSC

Oskari Parviainen kävi syyskäräjillä 1913 vannomassa metsänvartijavalan ja 1917 Linnansaaren torppa muutettiin valtion virkataloksi, metsänvartijatilaksi. Torpparilaki antoi torppareille oikeuden lunastaa tilat itselleen ja laki laajeni 1922 käsittämään myös metsänvartijatilatkin.

Monien lunastusyritysten jälkeen Oskari Parviainen sai lunastettua tilan (38,82 ha) itselleen ja nimesi sen maarekisteriin vuonna 1940 nimellä Louhimaa. Tilan jatkajaksi ajateltu poika kaatui jatkosodassa. Oskari hankki tilalle vuokralaisia 1950-luvun alussa, mutta tila autioitui lopullisesti 1950-luvun lopulla. Valtio osti Louhimaan tilan Parviaisen perikunnalta 1975 ja tila liitettiin 1956 perustettuun Linnansaaren Kansallispuistoon.

SONY DSC

Linnansaaren saaristo oli siirtynyt Waahersalon kartanolta Metsähallituksen omistukseen jo vuonna 1913 ja ensisijaisena tarkoituksena oli tuottaa puutavaraa valtion laitoksille. Yhtenä tavoitteena oli kutenkin säilyttää Saimaan saarten “luonnonihanuus”.

SONY DSC

Sammakkoniemen polun varrella on tänä päivänäkin nähtävillä kivestä ja sementistä tehty karjasuojan kivijalka. Onkohan tämä se savottamiesten tekemä talli vai Suhosen rakentama navetta?

Saunaa lukuunottamatta nykyiset rakennukset ovat alkuperäisiä – sauna on siirretty läheiseltä Laattaansaarelta. Torpan ympäristössä tavoitellaan 1900-luvun alkupuolen maisemaa vaalien vanhoja kasveja, niittämällä pihapeltoja ja kaskeamalla. Täksikin kesäksi saareen on tulossa lammaslauma maisemanhoitotöihin.

1800-luvulla saaret ovat olleet haluttuja asuinpaikkoja hyvien kulkuyhteyksien, kaskimaittensa ja kalavesien vuoksi. Lisäksi saaressa torpparit ovat saaneet elää suhteellisen omaa ja itsenäistä elämää.

SONY DSC

Linnansaaressa poltettiin viimeiset rieskakasket 1930-luvulla, mutta Metsähallitus aloitti kaskeamisen uudelleen vuonna 1993. Rieskakaskessa nuori pensasmainen lehtimetsä kaadettiin keväällä, poltettiin heti ja samantien kylvettiinkin. Samana vuonna siltä korjattiin yleensä naurista ja pellavaa, mutta myös ohraa ja tattaria oli viljelyssä. Rieskakasken kiertoaika on lyhyt: sama alue voitiin kasketa uudelleen 14-17 vuoden kuluttua. Kun taas lehtimetsäkasken (joita enimmäkseen poltettiin Linnansaaressa) kiertoaika oli 30-40 vuotta ja havumetsäkasken (huuhtakaski) polttoväli oli jopa 100 vuotta. Riistanhoidon käsikirjassa (vuodelta 1968) on ohjeet kuinka suojataan kulotettavalta alueelta löytyneet metsäkanalintujen munat.

Linnansaaressa on Linnavuori jota on ilmeisesti käytetty pako, vartio ja/tai merkinanto paikkana rautakauden lopulla 1000-1300 luvulla. Vuorelta näkyy Kaunisluoto, johon tarinan mukaan on kätketty aarre. Sen saa haltuunsa jos ajaa yksiöisellä varsalla yksiöistä jäätä pitkin saareen tai jos pystyy heittämään viisinaulaisen (<2,5kg) kirveen Linnansaaresta Kaunisluotoon.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6886882 E 579275

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi