Lassilan linnavuori ja sen komea luola, Ruokolahti

Olimme kuvausreissulla Imatra – Ruokolahti alueella, kun mieleen iski kuin salamana kirkkaalta taivaalta uusi ajatus. Alue on täynnä luolia, joista emme olleen aiemmin tienneet yhtään mitään. Nyt oli oiva tilaisuus tutkia ne.

Tarkoitus onkin nyt vierailla kesän aikana muutamissa komeimmissa paikoissa ja tonkia luolat kunnolla. Eilen aloitimmekin tehtävämme ehkä vaativimmalla kohteella Willimiehen seikkailujen historiassa. Ensimmäistä kertaa pelotti ihan oikeasti näillä retkillä, mutta koska Willilady ei valittanut, niin olin sitten itsekin aivan hiljaa, etten saisi pelkurin mainetta. Hienostihan tuo retki meni, mutta oli kyllä reissujen haastavin ja pelottavin kohde tähän asti!

Melkoisen jyrkät rinteet

Melkoisen jyrkät rinteet

Paikka, jossa piipahdimme, on Lassilanvuoren Linnavuori Ruokolahdella, lähellä Venäjän rajaa. Itse linnavuoren huipulle pääseminenkin osoittautui tempuksi, mikä nosti ainakin minulla sydämenlyöntien tiheyden maksimiin, lähemmäs 200 kumautukseen minuutissa. Reitti ylös kulki jyrkässä rinteessä.

Valokuva kertonee edes jotain reitin jyrkkyydestä!

Valokuva kertonee edes jotain reitin jyrkkyydestä!

Etenemään pääsi ainoastaan haasteellista, luonnonmuovaamaa reittiä pitkin. Kivisiä askelmia ja puunjuurien apua hyväksikäyttäen onnistuimme nousemaan vuoren laelle. Uurastus kannatti, sillä laelta avautuivat hulppeat näkymät ympäröivään luontoon.

Huipulta näkyy Latvajärvi ja paljon muutakin....

Huipulta näkyy Latvajärvi ja paljon muutakin…

Tarkkoja faktoja Lassilan linnavuoren historiasta meillä ei ollut käydessämme tiedossa, mutta yleensähän nämä ovat olleet käytössä rapiat tuhat vuotta takaperin, kun vainolainen on iskenyt alueelle. Niin lienee asian laita tässäkin tapauksessa ja tuolta ajalta ovat jääneet sitten tarinat elämään paikallisen väen keskuudessa.

Willimiehen mobiili näyttää melkoisen pieneltä ylhäältä kuvattuna

Willimiehen mobiili näyttää melkoisen pieneltä ylhäältä kuvattuna

Lassilassakin puolustautuminen on ollut helppoa rinteen jyrkkyyden takia. Olisi näet ollut mahdotonta kiivetä jyrkkää reittiä miekka kädessä valmiina hyökkäämään.

Tikkaiden yläpuolella on melkoinen järkäle valmiina putoamaan niskaan?

Tikkaiden yläpuolella on melkoinen järkäle valmiina putoamaan niskaan?

Vaan paikan mielenkiintoisin osuus oli vielä edessä. Emme näet lähtiessä tienneet, ette paikalla oleva luola olisi niin pelottava kokemus! Mutta tietenkin sinne piti tunkea, vaikka ympärillä oleva kallio näytti siltä, että se oli valmis romahtamaan niskaan koska tahansa.

Luolan suuaukolle pääsee tikapuita pitkin. Aukko on vähän ahdas, mutta...

Luolan suuaukolle pääsee tikapuita pitkin. Aukko on vähän ahdas, mutta…

Ei muuta kuin portaita ylös luolan uumeniin. Kallioperä luolan sisällä näytti melko epävakaalta. Luolan peräosaan oli tippunut irtolohkareita, mitkä estivät kokoiseni äijänkörilään matkan läpi luolan.

Luolan perällä on tippuneita järkäleitä

Luolan perällä on tippuneita järkäleitä

Takaosasta näet häämötti valoa, joten kulkureitti kallion läpi on mahdollinen jollekin pienemmälle henkilölle.

Luola sisältä ulospäin kuvattuna

Luola sisältä ulospäin kuvattuna

Menkää ihmeessä käymään paikan päällä. On takuulla kokemisen arvoinen paikka, jos ei pelkää luolan romahtamista niskaan. Willimies ja Willilady suosittelevat lämpimästi.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6788881 E 608751

Julkaistu aiemmin Willimiehen jäljillä -blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi