Mukavaa samoilua harjuilla - Luutaharjun Samo Lopella

Komion luonnonsuojelualue sijaitsee Lopella ja se kuuluu valtakunnallisesti merkittävään Maakylä-Räyskälän Natura-alueeseen. Jääkauden jäljet ovat nähtävissä harju- ja suppamaisemissa. Kävelyreittejäkin riittää – Luontopolkumies tutustui mukavaan rengasreittiin, kuuden ja puolen kilometrin mittaiseen Luutaharjun Samoon.

Luutaharjun Samo Lopella
Päivämäärä: 8.9.2018 ja 21.9.2024.
Luontopolkumiehen reittinumero: 37.
Reitin pituus: 6,6 km.
Kohokohdat: Harju- ja mäntymetsämaisemat, kulotetut alueet, Luutalammi. Kaikkea kaikille.
Opasteet ja kyltit: Melko selkeät.
Parkkipaikka: Luutalammin parkkipaikka, melko hyvin tilaa. Osoite Luutasuo 243 (karttalinkki).
Varusteet/jalkineet: Hyvä reitti, ei kosteita paikkoja. Tukevat jalkineet plussaa.
Keskivaativa reitti.
Yksi tulipaikka.

Kyllä kannatti lähteä tutustumaan Komion luonnonsuojelualueen kävelyreitteihin Lopella. No, alku ei ollut kovin lupaava, sillä erehdyin laittamaan navigaattoriin osoitteeksi Kalamajantie ja ajattelin löytäväni nämä reitit sillä osoitteella. Päätös johtui Raija Hentmanin Etelä-Suomen retkeilyoppaasta, jossa hän mainitsee reittien lähtevän sieltä. Asia ei ollutkaan niin yksiselitteinen, luontopolkujen aloituspaikka olikin toisaalla. Ajeltuani muutamia hiekkateitä ees ja taas, päätin tutkia luontoon.fi -sivua ja sieltä sain vinkin etsiä Luutalammin pysäköintialuetta. Noin puolen tunnin etsiskelyn jälkeen olin vihdoin asfalttipäällysteisellä Pilpalantiellä, josta käännytään Luutasuo-nimiselle tielle. Ja noin reilun kilometrin jälkeen saavutaan parkkipaikalle, josta voi lähteä kahdelle eri reitille, joista ensin päätin kiertää Luutaharjun Samo-nimisen reitin. Parkkipaikalla oli lauantaina kymmenen aikaan jo melko paljon autoja.

Palasin Luutaharjulle syksyllä 2024, kun halusin ottaa uusia kuvia reitistä. Siirryn nyt kertomaan tästä toisesta kävelystäni, sillä reitille oli tullut muutamia muutoksia ja uusia rakenteita. Huom! tällä kertaa osasin navigoida heti oikeaan paikkaan!

Pysäköintialueella on infotaulu, josta voi lukea Komion erikoislaatuisesta geologiasta sekä luonnosta – ja luonnollisesti saa myös tietoa reiteistä.

Luutaharjun Samo starttaa pysäköintialueen luoteiskulmasta. Kiertosuunta on myötäpäivään.

Matka alkaa leveähköä hiekkapolkua pitkin. Muutaman sadan metrin jälkeen vastaan tulee kulotettu alue. Niitä on reitillä useampikin. Tällä taataan luonnon monimuotoisuutta ja eliöstöön lajeja, joilla muuten on nykyisin vähän elinpaikkoja.

Kulotuksesta on myös parikin eri infotaulua. Vasemman puoleinen on myös numeroitu – eli reitin ensimmäinen kohdeopaste. Reitin virallinen merkintä on nykyisin oranssi pyöreä merkki.

Muutama sata metriä lisää. Polku kapenee ja saapuu lammen rantaan. Lukkolampi on pieni metsälampi, jonka kerrotaan kasvavan umpeen sadassa vuodessa. Päätin nauttia rantaan asetetusta penkistä ja lampimaisemasta (ennen kuin lampi menee umpeen…) ja join aamukahvit penkillä.

Lammen jälkeen noustaan jyrkkä nousu mäen päälle. Alkuosa on todella suurelta osin kangasmetsää, niinpä tämänkin nousun päällä on uskomattoman tiheä riukumainen mäntymetsä. Jäin ihmettelemään sitä ja otin useammankin kuvan, polku tuskin edes näkyy mäntyjen välissä.

Matka jatkuu. Noin kahden kilometrin jälkeen käydään toisen kulotetun alueen laidassa. Sen jälkeen laskeudutaan laaksoon, noustaan harjanteelle, laskeudutaan laaksoon, noustaan harjanteelle. Sain tietää seisovani Ryssänvuorella.

Näissä harjumaisemissa tapasin edellisellä kerralla muita retkeilijöitä, joita autoin kartan kanssa, kun he halusivat tarkistaa olevansa oikealla reitillä. Olivat kiertämässä 28 kilometrin Poronpolkua. Luutaharjun Samo on samalla tämän pidemmän retkeilyreitin osa.

Puolessa välissä noustaan Komionvuorelle. Maisemat ovat melko jylhät. Seitsemännen kohdeopasteen aiheena on ”Melkein erämaa”. Samassa kohdassa Samo eroaa Poronpolun pitkistä reiteistä ja kääntyy vasemmalle.

Reitillä riittää taukopaikkoja. Tänne Komionvuorelle oli tullut uusia penkkejä useampikin. Yhden penkin toisessa reunassa istuu kännykkää tutkiva hahmo. Kännykässä muuten luki ”Lopen uupunut mies”. Istuskelin hetken herran vieressä ja join toisen kupin kahvia. Ryhmä maastopyöräilijöitä suunnitteli täällä reitin jatkoa ja lähti polkemaan eteenpäin jylhissä maastoissa.

Reitille oli tullut edellisen käyntini jälkeen myös uusia penkkejä, joissa luki jopa reitin nimikin.

Komionvuoren jälkeen on vuorossa taas laskua, nousua, laskua ja nousua. Samo-polku kulkee Tevännön kylän liepeillä. Oli mielenkiintoista lukea, että kylän nimi saattaa johtua metsäpeurasta eli tevänästä, joita täällä on aikoinaan elänyt.

Pian tunnistin tutun maiseman – olin taas kulotetun alueen reunassa, toisella puolella kuin alkumatkasta. Maisema on muuttunut melko paljon siitä, kun täällä edellisen kerran kävin vuonna 2018. Kulotuksen jäljet eivät ole enää niin selvästi nähtävissä, mutta kohdeopaste toki siitä muistuttaa.

Polku saapuu hiekkatielle, jota kävellään hetken matkaa.

Taas tapasin muutaman maastopyöräilijän. Lopella lienee vallan erinomaiset pyöräilyreitit, olen itsekin käynyt täällä lähistöllä työporukan kanssa maastopyöräilemässä. Nyt edessä on vielä yksi nousu harjun päälle, mäntymetsikköön ja kangasmaisemaan.

Sen jälkeen tien ylitys ja odottamani Luutasuo. Pitkospuureitti on melko hyvässä kunnossa. Tässä vaiheessa on kävelty jo 6 kilometriä.

Ja Luutasuon jälkeen on vuorossa Luutalammi. Sen rannassa on erinomainen taukopaikka, joka tällä kertaa oli hiljainen ja pääsin ottamaan kuvia.

Taukopaikalta pääsee nykyisin sorastettua polkua ja puusiltoja pitkin pysäköintipaikalle. Esteetön Samo on kilometrin mittainen vaativa esteetön reitti.

Esteettömän reitin varrelle on tehty muutamia rantatasanteita, joissa voi istuskella aivan järven rannalla ja pitää pientä taukoa kävelyn lomassa.

Kierros päättyy parkkipaikalle. Mittasin reitin pituudeksi 6,6 km, aikaa käytin tasan kaksi tuntia. Reitillä oli jonkin verran muitakin retkeilijöitä – ja parkkipaikka oli myös täyttynyt kävelyni aikana.

Pidin Luutaharjun Samosta kovasti – joskin se nousujen ja laskujensa ansiosta on rankahko. Reitillä on monia niitä asioita, jotka minun mielestäni tekevät luontopolusta kävelemisen arvoisen: monenlaista metsää, monenlaista kävelyalustaa, suota, järven rantaa, istuskelupaikkoja, mielenkiintoista infoa. Lopuksi muutama kyltti reitin varrelta.