Metsäkirja – Syötävää ja askarreltavaa – haastattelussa kirjailija Tarja Siuvatti

Metsä on ollut aina meille suomalaisille hyvin merkityksellinen. Se on ollut elinehto, suojapaikka, ruokkija, pyhä. Suhde siihen on ollut hyvin erituinen. Voi sanoa, että me ja metsä olemme erottamattomat. Vaikka nykyaika on kohdellut tuota suhdetta kaltoin ja vieraannuttanut monet luonnosta, juuriltaan, niin metsä on ja pysyy tärkeäänä.

Tätä taustaa vasten oli enenmmän kuin ilahduttavaa, kun vastaan tuli Metsäkirja – syötävää ja askarreltavaa. Kirja esittelee siksi innostavasti metsän monipuolisia antimia, että sen taustasta piti ottaa selvää ja jututtaa Tarja Siuvattia, joka on toinen kirjan tekijöistä.

metsakirja5

Kiitos, kun lähdit mukaan haastateluun. 

Kerrotko alkuun vielä hieman teistä. Keitä kirjan takana on?
– Olen varsinaiselta ammatiltani sähköurakoitsija. Toinen kirjoittajista, Pirjo Penkkimäki, on artesaani ja luonnonvara-alan opettaja. Opiskelin Pirjon johdolla ja suoritin keruutuotetarkastajan erikoisammattitutkinnon. Sillä tavalla tutustuimme.

Tarja kertoo haaveilleensa kirjailijan työstä koko ikänsä, ja kirjoittaneensa paljon leipätyöni ohella. Idea nyt julkaistuun Metsäkirjaan syntyi keruutuotetarkastajan opintojen yhteydessä.
– Kaikki opiskelumateriaali oli erilaisissa kirjasissa, monisteissa yms. Tuli ajatus, että jospa nämä saataisiin samojen kansien sisään. Toinen motiivi oli tallettaa vanhoja taitoja, kun niitä vielä joku muistaa ja opettaa, esimerkkinä vaikka tervanpoltto.

metsakirja4

Tästä ajatuksesta kirja lähti sitten löytämään muotoaan.
– Minä kirjoitin ja Pirjo keräsi aineistoa ja aina välillä tapasimme. Asuin aluksi vielä Helsingissä, muutin Saloon elokuun lopussa ja täältä käsin kävin Pirjon luona Sastamalassa. Toteutimme yhdessä tai erikseen kirjan sisältämät ohjeet ja tallensimme työvaiheet.

Tarja kertoo muut alan opettajat, harrastajat ja asiantuntijoilta auttoivat runsaasti.
-Esimerkiksi Kaija Pihlajamäki teki tuohirasian, jonka tekovaiheet kuvasin. Sienikuvia saimme Jarkko Korhoselta. Tekstiä kävivät läpi mm. Lasse Kosonen ja Tapani Hänninen. Turkka Aaltoselta saimme myös apua tekstien läpikäymisessä.

metsakirja3

Kirja esittelee tietoutta ja ohjeita tervanpoltosta sienisalaattiin, tuohiaskartelusta mahlan irrotukseen. Metsästä saa terveyttä. On sanottu, että jo kymmenen minuutin oleskelu metsässä laskee verenpainetta ja rentouttaa. Marjat, yrtit, sienet ovat puhdasta lähiruokaa, joita mielestäni kuuluu hyödyntää. Ihmettelen sitä, miten meillä voi olla vara jättää suurin osa sieni- ja marjasadosta metsään mätänemään. Niin paljon innostavaa ja kiinnostavaa, että on pakko kysyä, mitä metsä merkitsee Tarjalle.

metsakirja6

-
Metsä on minulle laaja käsite, se voi olla merenrantaa, kalliota, puisto, käytän vain kaikesta luonnosta yleisnimeä metsä. Mutta ihan varsinainen metsä on minulle ehdoton ykköspaikka rentoutua ja nauttia eri vuodenajoista. Jos elämä kolhii, menen metsään. Jos haluan oppia jotain uutta, menen metsään.
-Eniten itse olen innostunut sienistä, mutta mitä enemmän opin kasveja, sitä enemmän niistä innostun. Lintuihin en ole vielä uskaltanut perehtyä, pelkään, että vuorokauden tunnit eivät kohta riitä kaikkeen. Ja tämä on vielä tässä vaiheessa pelkkä harrastus, ei palkallista työtä.

metsakirja

-Lisäksi metsä on ulkoilemisen lisäksi mielenkiintoinen oppimisympäristö: sienilajien, kasvien, hyönteisten tai lintujen tunnistaminen on monelle ykkösharrastus ja sitä voi tehdä koko perheen voimin. Ja jos lapsena kokee hienoja hetkiä luonnon parissa, todennäköisemmin aikuisena haluaa vaalia ympäristöään.

Mikä sitten on hienoin asia, jonka metsä voi antaa?
-Vaikea valita yhtä ainoaa, on niin monta hienointa asiaa: luonnonkauneus, rauha, ja se tunne, kun löytää jotain erityistä, vaikka itselle uuden sienilajin. Esimerkiksi kun löysin elämäni ensimmäiset poimukellomörskyt, piti ”soittaa kaikille”, eli niille, joiden tiesin olevan samanlaisia sienihulluja kuin itsekin olen. Kun eteen yhtäkkiä avautuu kaunis maisema tai kun usva laskeutuu pelloille tai kun katsoo ilta-auringossa tyyntä merenpintaa, kokemus on melkeinpä hengellinen. En kuulu kirkkoon, se mikä minulle on pyhää, on luonnossa, sen monimuotoisuudessa ja elämän ihmeellisyydessä.

Entä sitten retkeily. Kuinka paljon metsäkirjailija retkeilee?
-Keräilen talven ja kevään mittaan tietoja retkikohteista ja pyrin kesäisin niissä käymään. Mutta aikaa on aina liian vähän toteuttaa kaikkea, mitä haluaisi. Eniten nuohoan sienipaikkoja ja käyn tarkastamassa mitä uutta on minnekin tullut, marjastan paljon ja keväisin kerään jonkin verran kasveja. Hyvin usein poikkean työmatkalla metsään, jos keikkakohde sijaitsee jossain muualla kuin kaupungin keskustassa.

metsakirja2

Suosikkiretkipaikkaa udellessamme Tarja mainitsee Salon Latokartanonkosken ja Sahajärven ympäristön. Helsingissä asuessaan hän kertoo käyneensä joka vuosi ihailemassa upeita maisemia Snappertunassa ja Fagervikin ruukissa.
-Mitään yhtä suosikkiretkikohdetta minulla ei ole, Suomen luonto on kaunis joka paikassa, ehkä lajistoltaan suurimman vaikutuksen teki Örön saari, jossa pääsin käymään viime kesänä.

Menkää ihmiset metsää. Se kannattaa. Aina.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.