Leivonmäen kansallispuisto pienoiskoossa: Mäyränkierroksen harjut, supat, suot ja kauniit rannat.

Mäyränkierros on noin viiden ja puolen kilometrin mittainen kävelyreitti Leivonmäen kansallispuistossa. Maasto on melko helppokulkuista harju- ja suppamaastoa, polut ovat leveitä ja kangasmetsät valoisia. Reitillä voi piipahtaa lampien rannoilla tai viettää kunnon taukoa Lintuniemen laavulla.

Mäyränkierros Leivonmäen kansallispuistossa Joutsassa
Päivämäärä: 3.8.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 609.
Reitin pituus: 5,5 km.
Kohokohdat: Harjut, supat, suot ja rannat.
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset.
Parkkipaikka: Selänpohjan pysäköintialue, todella tilava parkkipaikka. Virallinen osoite Kansallispuistontie 20. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Muutaman kerran kesässä Outdoor Express tuo kansallispuistoon.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Helteinen heinäkuu oli pakottanut Luontopolkumiehen tauolle. Nyt näytti siltä, että elokuinen sunnuntaiaamu voisi olla säiden suhteen kohtuullisen kiva – aamupäivälle ennustettiin 18-20 asteen lämpötiloja ja minulla oli tarkoitus ajella pääkaupunkiseutua kohti. Mitä jos pysähtyisin matkalle kävelemään yhden polun? Päätin ajella Leivonmäen kansallispuiston kautta ja käydä tallailemassa Mäyränkierroksen, reilun viiden kilometrin rengasreitin. Uskon kävelleeni siitä osan melkein parikymmentä vuotta sitten, mutta virallisesti nimettyä ja merkittyä kierrosta en muistaakseni silloin kävellyt. Harju- ja kangasmaastot muistin hyvin. Oli kiva lähteä verestämään muistoja.

Ajelin siis Selänpohjan laajalle pysäköintialueelle noin yhdeksän aikaan. Parkkipaikalla oli runsaasti autoja, joten retkeilijöitä olisi varmasti maastossa paljonkin. Kuvasin opastaulurivistön ja lueskelin vähän Leivonmäen faktaa.

Mäyränkierros on merkitty kartalle sinisellä värillä ja kiertosuunta on määritetty myötäpäivään.

Infotaulujen vieressä oli nuoliopasteet eri reiteille värikoodeineen. Seuraisin siis sinisiä ympyrämerkkejä.

Leveähkö polku lähtee nousemaan mäkeä ylös kangasmaastossa. Kaikki kolme väriä tarjolla tässä ensimmäisessä nousussa.

Pienen alkulenkin jälkeen ylitetään Syysniementie, jota pitkin pysäköintialueelle on jo ajeltu. Heti tien ylityksen jälkeen Harjukierros kääntyy oikealle, muut reitit jatkuvat vielä jonkin matkaa suoraan kohti pohjoista.

Reilun puolen kilometrin kohdalla Mäyränkierroskin kääntyy kohti itää. Kapeampi polku on MTB-reitti, joka käy hieman pidemmällä pohjoisessa, mutta yhtyy Mäyränkierrokseen jo noin kilometrin kohdalla.

Kyllä tämä on mukavaa maastoa. Toki tämä kuvan laskeutuminen oli jyrkähkö ja hyväpohjaisista kengistä on hyötyä, muuten täällä oli kiva kävellä ja helppo hengittää. Mietin, olisiko kangasmaasto myös paras lämpimän kesäpäivän maasto. Puut tuovat jonkin verran suojaa ja varjoa – eikä hyttysiä ja paarmoja ole niin paljon kuin vaikkapa lehtomaisemassa.

Joskus harmittaa, ettei kännykällä saa tämän parempaa luontokuvaa. Pohjantikka oli puussa muutaman metrin korkeudella ja lastut lentelivät aivan pääni vierestä, kun se etsi nokallaan hyönteisiä kuoren alta.

Polku on kääntynyt nyt kohti kaakkoa, sen voi päätellä jo silmiin paistavasta aamuauringostakin. Polun molemmin puolin oli komeita suppapainanteita.

Taas risteys. Mäyränkierrosta jäljellä 3,7 kilometriä. Kuvaajan suuntaan osoittava nuoli opastaisi kohti Soimalampea, jossa sielläkin lienee laavu. Sinne veisi noin puolentoista kilometrin pistopolku. Olin kuitenkin päättänyt tänään kävellä vain tämän merkityn Mäyränkierroksen.

Ajomatkan ja parin kilometrin kävelyn jälkeen teki mieli pitää kahvitauko. Penkkejä täällä ei ollut ennen Lintuniemeä (noin 4 kilometrin kohdalla). Hieman ennen suolle laskeutumista huomasin kymmenen metrin päässä polusta kaksi kaatunutta mäntyä, joiden rungoilla olisi hyvä istuskella. Istahdin tauolle ja nautin kahvit ja leivät. Sen jälkeen reitti laskeutui suolle ja tämän matkan ainoalle pitkospuuosuudelle.

Suo on kahden lammen, Mäyrälammen ja Ison Pirttilammen välissä. Polku ei vielä tässä vaiheessa käy rantojen tuntumassa. Todennäköisesti ainakin Ison Pirttilammen rantaan olisi voinut kävellä jotakin epävirallista polkua, mutta uskoin pääseväni loppumatkasta myös vesistöjen ääreen.

Suon jälkeen naurahdin. Pitääkö tosiaan varoa autoja? Kuka täällä kuusimetsässä nyt autolla ajaisi?

No, voi täällä autojakin liikkua. Reitti kääntyy Syysniementielle, kohti lounasta. Autoja ei tullut vastaan, mutta jos tarkkaan katsot, voit ehkä huomata sadan metrin päässä pari autoa pysäköitynä Syysniementien laitaan. Huomasin myös pari marjastajaa läheisessä metsässä.

Tieltä käännytään taas poluille. Kolme ja puoli kilometriä takana. Kapea ja pitkä Joutsniemi vasemmalla. Sinnekin vie pistopolku, jonka itse asiassa edellisellä kerralla täällä kävelin edestakaisin. Noin 600 metrin päässä on laavu, mutta kaunis niemi on yli puolentoista kilometrin mittainen. Tämänkin pistopolun jätin tänään väliin. Matka jatkui suoraan eteenpäin, kohti Lintuniemeä.

Saavuin Lintuniemen laavun luo. Telttailijoita oli jonkin verran, mutta ihme ja kumma – laavulla oli rauhallista, joten pääsin ottamaan kuvia paikasta. Paikka on kaunis, maisema aukeaa länteen Sorsanselälle. Ranta lienee hyvä myös uimapaikkana. Laavun lähellä on useampikin evästelypöytä, kuvaajan takana on puuvarasto ja puusee.

Loppumatka vaikutti kivikkoiselta. Itse polku oli edelleen suhteellisen helppokulkuinen, mutta polun varrella oli isoja kivenmurikoita – välillä ne muodostivat hauskoja portteja polulle.

Lintulahdessa oli vielä yksi sympaattinen piknikpöytä.

Selänpohjaa lähestyttäessä polku kulkee melko lähellä rantaa ja useassa paikassa saattoi käydä kurkkaamassa maisemaa kohti Sorsanselkää. Tämä kaunis pikkusari on jo ihan Selänpohjanlahden tuntumassa.

Viimeiset parisataa metriä ja paluu pysäköintipaikalle. Mittaustulos noin 5,5 kilometriä, aikaa käytin melkein kaksi tuntia. Kävelyreitin varrella tapasin pari muuta retkeilijää, Lintuniemessä kymmenkunta yöpyjää.

Reitti on helpohko, tosin muutamat harjuille nousut ja laskut ovat jyrkkiä. Lienee määriteltävä täten keskivaativaksi. Polku muistutti muutamassa kohdassa mukulakivikatua, mutta suuri osa polustakin on helppokulkuista.

Kesäpäivän kävelynä tällainen kangasmaasto on mielestäni erityisen mukava. Ja kun reitin varrella on mukavia rantoja, niin on mahdollista pulahtaa viilentävään veteen kävelyn keskellä. Luulenpa palaavani näille seuduille vielä useana kesänä.

Sijainti: N=6867114.382, E=446485.558 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=61,9329905, GEO:lon=25,980516

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kirveslammen kierros
Koskikaran kierros
Valklammin pitkospolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.