Luontohelmi asutustaajamien keskellä: 10 erilaista kohdetärppiä Kirkkonummen keskusmetsään

Tämä on yhdenlainen ihastunut näkökulma lukemattomille kirkkonummelaisille tuttuun lähiulkoilun alueeseen, jota keskuspuistoksikin kutsutaan. Jutun tarkoituksena on antaa kaikille luonnossa liikkumisesta pitäville sekä yleisempää tietoa alueesta, että nostaa esiin kymmenkunta sen eri tavoilla erityistä paikkaa tai asiaa. Artikkeli sisältää myös aika paljon puntarointia luonnonmukaisuuden ja metsätalouden välillä.

Niin monenlaista kaunista luontoa, että eräinsinöörinkin laskurit sekoavat!

Tähän artikkeliin on kerätty tietoa perustuen kymmenien vuosien kuljeskeluihin noilla hienoilla alueilla. Esiin nostetaan vain aivan jokusia paikkoja ja aspekteja, siltikin tekstiä ja kuvia on aikamoisen paljon, mikä tässä ennakkovaroituksena lukijoille. Moninkertaisesti enemmin kiinnostavia paikkoja ja asioita sieltä vielä löytyy, kuten tietävät monet siellä paljon liikkuvat, minä mukaan luettuna. Opastettuja retkiä noille seuduille järjestää tulevaisuudessa ainakin Kirkkonummen kansalaisopisto, joten pitäkäähän antennit ulkona!

Vaikka Keskusmetsä taitaa olla virallisempi nimi, niin keskuspuistona aika moni kirkkonummelainen kuitenkin tuntee keskustan, Masalan ja Vanhan Rantatien sekä Sepänkyläntien väliin jäävän metsäalueen. Ja aivan oivallisestihan moinen termi sille sopii, keskeisen sijaintinsa vuoksi moniin kunnan suuriin ja ydinkeskustaa lähellä oleviin asutuskeskittymiin nähden. Tällä artikkelilla minä annan hiukan erilaisia näkökulmia noihin huimiin lähiulkoilumaastoihin, ja sitten jonkunlaisen kokonaisvaltaisen katsauksen alueeseen sekä sen laajaan herkkupalatarjontaan.

Miltäpä maistuisivat esimerkiksi pähkinäpensaslehdot osana luontoretkiä?

Maailman tunnetuin keskuspuisto lienee New Yorkin Central Park. Sehän on 3,4 neliökilometrin laajuinen, hyvin pitkulaisen suorakaiteen muotoinen, kaupungin ytimessä sijaitseva puisto, missä on useita pieniä lampia ja viheralueita.

Entäpä tämä meidän puistomme? Se on pinta-alaltaan kutakuinkin saman kokoinen, myös lounais-koillissuunnassa pitkulainen luontoalue. Mutta siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Tämä puisto sisältää useita kallioita ja kokonaisia kallioalueita, erilaisia metsiä likimain kaikissa Suomessa esiintyvissä muodoissaan, soita, peltoja, niittyjä, jyrkänteitä, rotkelmia, vanhaa järven pohjaa, jokivartta, puroja jopa koskien kera, sekä vanhojen asumusten jälkiä luonnon takaisin ottamina. Ihan vaan lyhyenä pikalistana.

Kumpaankos sinä mieluummin lähtisit ulkoilemaan? Molemmat läpi kolunneena New Yorkin kuulu Central Park saa ihan kohtuulliset 21 pistettä minun satapykäläisellä ulkoilualueasteikollani ja tämä Kirkkonummen vastaava saa 94!

Kirkkonummen keskuspuisto peruskartalla. Ote palvelusta Retkikartta.fi.

Alueesta yleisesti

Yllä olevassa peruskartan otteessa näkyy, miten noin suuri alue kuin ihmeen kaupalla yhä sinnittelee asutustaajamien välissä. Sen päissä ja kaakkoisella reunalla Vanhan Rantatien (Kuninkaantien) varressa asutus on pikkuhiljaa levinnyt, ja joidenkin pistojen kanssa kurotellut jo aika hitsin pitkällekin luontoalueen sisään. Moinen on toki jo useamman sadan vuoden kehityskulkujen tulosta, sillä vanhan vesireitin ja Sundet-joen varsi on ollut tosi kauan viljelysmaata, jonka reunoilta on kurotellut torppia myös pitkälle pohjoisen suuntiin. Juuri niiltä peruilta on keskuspuiston keskiosissa yhä monia eri kokoisia vanhoja niittyjä ja myös pienten asuntojen jäänteitä. Sekä tietenkin niille johtavien vanhojen kärryteiden pohjia. Näin siis alueen kaakkoisreunalla, jonka ”urbanisoituminen” on alkanut jo satoja vuosia sitten, merkittävän Tukholma–Pietari -valtaväylän varrella.

Hienoja kivikoita aivan Jolkbyn koillispuolen kallioilla.

Samaa ei ole tapahtunut alueen luoteissyrjällä, joka myöskin rajoittuu kokonaan maatalousalueisiin, eli peltoihin. Ja sen reunan yhä ollessa aivan maaseutumaista, vähäisen asutustiheyden kera, keskuspuiston kaikkein luonnonmukaisimmat ja rauhallisimmat seudut sijaitsevatkin juuri niillä reunoilla.

Edellisen ei kuitenkaan pidä saada ketään luulemaan, että ainoastaan alueen luoteisreunoilla sijaitsisi hienoja luontoalueita! Vaan toinen toistaan nätimpiä paikkoja löytyy yhtälailla niin alueen keskiosista, kuin eteläreunoiltakin.

Luonnosta ja luonnonmukaisuudesta

Jos luonnonmukaisuudella tarkoitetaan pitkään ihmiskäden koskematonta luontoa, sitäkin alueelta löytyy. Yhden alempana esiteltävän suojelualueen lisäksi erityisesti kallioiden lakialueilta, joiden kippuraiset männyt eivät kai ole olleet tarpeeksi houkuttelevia metsätalouden kannalta. Muuten alueen kaikki metsät ovat normaalin metsänhoidon piirissä, ja tälläkin akselilla sieltä löytyy luultavasti ihan kaikki variaatiot eri ikäisistä talousmetsistä.

Pahamaineisissa aukkohakkuissa taisi noilla alueilla jo välillä olla taukojakin, mutta aivan viime vuosina ovat koneet taas iskeneet useisiin paikkoihin. Kun alueen lounaisimmilla kulmilla, Jolkbyn asuntoalueen lähellä, tehtiin syystalvella 2015 harvennushakkuuta aika siistiin tyyliin, minä jo kerkesin luulla sen tavan lähteneen viimeinkin yleistymään. Mutta sittenpä taas seuraavina vuosina aivan lähistöllä hoidettiin metsää viime vuosikymmenten maan tavalla. Siis hoidettiin se metsä.

Vähän vanhempaa harvennushakkuumetsää, miltäs näyttää?

Jos ja kun keskuspuiston alueen erittäin vaihtelevissa maastoissa kuljette, pyydän seuraavalla kerralla oikein kiinnittämään huomiota siihen, millaisessa metsässä milloinkin liikutte. Ainakin itselleni nimittäin eivät silmälle kauneimpia metsämaita suinkaan aina ole mitkään ihmisen kädeltä ainaisesti säästyneet ikimetsät, vaan itse asiassa jossain sopivissa kehittymisensä vaiheissa olevat talousmetsät! Tämän havaitseminen oli aikanaan vähän ravisuttava kokemus ainakin itselleni, ja uskon saman pätevän aika moneen meistä.

Pyydän kovasti jokaista lukijaa ottamaan omaan mietintäänsä ja katselukulmaansa myös seuraavanlaiset asiat. Aukkohakkuut ja melkein kaikki muukin metsätalous tuntuu jotenkin pahalta ja väärältä hirmu monen nykyisen luonnossakulkijan mielestä. Mutta yhtälailla rajua uudistusta ovat metsät aina kokeneet, jo ennen ihmisen olemassaoloakin. Metsäpalojen kautta – joita nykyään ei päästetä laisinkaan tapahtumaan. Ne olivat niitä luonnon avohakkuita, joiden jälkeen metsäalueet lähtivät uudelle, pitkälle kehittymisen kaarelle nollapisteestä. Ja vähän niin kuin avohakkuuaukeat nykyään, eivät ne heti palon jälkeen mitään viehkeitä ja mukavia paikkoja olleet. Mutta jo vuoden, parin, saati viiden kuluttua olivatkin jo hyvin erilaisia, reheviä alueita. Ensin vadelmapensaita, maitohorsmaa ja muita, sitten pusikoita, lehtimetsiä, jne. Aikalailla samoin tapahtuu nykyäänkin aukkohakkuiden jälkeen, ainakin jollei sinne jotain metsän istutuksia tehdä.

Noin vuonna 2017 tempaistu avohakkuu Gesterbyn peltojen takana.

Ja nyt on pakko sanoa, että minä kyllä ähkyn niiden aukkohakkuiden äärellä aivan kuten suurin osa muistakin ulkoilijoista! Ja arvostaisin paljon enemmän harvennustyyppisiä toimenpiteitä, joita hyvin myös pystytään tekemään. Mutta varmasti on hyvä myös meidän jokaisen joskus miettiä mitä se luonnonmukaisuus oikeasti onkaan.

Näissä ajatteluissa on hyvä aina pitää mukana myös rakentaminen, vaikka vertailukohtana. Rakennusten, teiden ja muun infrastruktuurin tekeminen kun muuttaa luontoa aivan kerta kaikkiaan rajummin, kuin minkäänlainen metsätalous! Ne muutokset luontoon ovat paljon suurempia maisemallisesti ja myös aikaperspektiivissä, vaikuttaen vähintään satojen vuosien päähän.

Alueella kulkeminen, kartat ja reitit

Jollei aivan omia reittejä skuttassa tallaaminen erityisesti innosta, keskuspuisto tarjoaa muhkean valikoiman erilaisia ihmisen tekemiä spooreja kuljettavaksi.

  • Metsäautoteitä on alueella neljä, muodostaen tavallaan selkärangan erilaisille reiteille. Ne näkyvät tietenkin selkeästi myös kaikissa kartoissa.
  • Kärrytiet. Aika monia entisille pikku pelloille ja asumuksille johtaneita kärryteitä on yhä näissä maastoissa. Niistä jotkut ovat polunpohjina säilyneet hyvin kuljettavassa kunnossa, mutta suurimman osan on luonto ottanut takaisin haltuunsa. Ne ovat silti aika mielenkiintoisia muistoja menneistä ajoista ja ainakin meikäläistä ilahduttavia löytöjä.
  • Polkuja on alueella luonnollisesti hyvin runsaasti, koska asutusta on paljon ympärillä ja ulkoilijoita myös sen mukaisesti. Ja hienoa niin! Parhaan kuntoiset ja tiheimmät polkujen verkostot löytyvät alueen päädyistä, runsaimman lähiasutuksen ääreltä. Siis Jolkbyn ja Masalan lähistöiltä.

Suomen peruskarttamateriaalissa polkujen relevanssi alkaa nykyään olla aika huono, eli suurinta osaa oikeasti olemassa olevista poluista ei kartoissa näy, ja jotkut siellä näkyvät puolestaan saattavat olla tyystinkin hävinneet esimerkiksi metsänhoitotoimien seurauksena. Alla karttaote MTK_Suomi22 -kartasta, jossa on maastokartan perustietoihin lisätty polkuinformaatiota muista lähteistä. Siinäkään ei ole lähellekään kaikkia keskuspuiston alueen polkuja, mutta hyvä osa kaikkein merkittävimmistä kyllä.

Ote Hylly.org peruskartasta. Paljon polkuja, jos ne pystyy erottamaan pienestä kuvasta.

Metsäteiden, kärryteiden ja polkujen yhdistelmät tarjoavat lukuisia reittejä eri mittaisiin ulkoiluretkiin, vaihdellen vaikka kilometrin lähimetsäkävelystä 15 kilometrin lenkkiin koko alueen ympäri! Siis tuolla pääsee halutessaan tekemään vaikka kunnon päivävaelluksen. Samoin onnistuu myös leiriytyminen yön yli, aivan omassa rauhassa, näkemättä yhtään muuta ihmisolentoa. Testattuja juttuja.

Sama pätee myös maastopyörällä liikkumiseen: koko alueen läpi pääsee ajamaan eri suunnissa lukuisia erilaisia reittejä. Jolleivät edellä mainitut ja kartoilla näkyvät polkureitit riitä, lisää voi koittaa katsella seuraavasta satelliittikuvasta, johon olen koonnut jäljet liudasta viimeisten vuosien aikana keskuspuiston alueella itse tekemiäni kävelyitä ja pyöräilyitä. Suurin osa niistä on toki kulkenut erilaisia polkuja tai ainakin polun tapaisia pitkin. Mutta ei siihen täysin luottaa voi, koska omat askeleeni vievät minut aika usein myös polkujen ulkopuolelle.

Joku osa allekirjoittaneen retkistä tuolla, Google Earth -satelliittikuvalla.

Herkkupaloja

Suurimman osan tästä Kirkkonummen keskuspuiston esittelystä pyhitän muutamien sellaisten paikkojen ja alueiden esiin nostamiseen, jotka tarjoavat omasta mielestäni hienoja kokemuksia erilaisilla tavoilla. Nämä paikat olen merkinnyt numeroilla oheiseen alueen karttaan. Monet alueella kulkijat tuntevat kymmenittäin muitakin hienoja paikkoja tuolla, niin minäkin. Mutta olkoon tässä jonkunlainen meikäläisen Top 10 -lista.

Peruskartan ote, missä merkittyinä tämän artikkelin esittelemät kohteet.

1. Nyrödjebergen

”Uudisraivausvuoret” (kirjoittajan oma, vapaa taikka orjallinen suomennos). Nimi kiehtoi minua heti, kun Kirkkonummelle vuonna 1985 muutettuamme ensimmäisiä kertoja tällä alueella päädyin kulkemaan. Enkä silti vieläkään ole saanut varmuutta, mihin se viittaa. Koska missään aivan tuolla kallioalueella taikka sen ihan vieressä en ole mitään vanhoja asumuksen jäänteitä onnistunut havaitsemaan. Tosin useampia löytyy alueen kaakkoispuolella (Kuninkaantien suuntaan), kuten Rävkärr ja Ödesängen -nimisten niittyjen lähellä. Joten eiköhän tuo sitten selitykseksi kelpaa?

Tämä kallioalue on Kirkkonummen keskuspuiston huippuvuoristo, nousten melkein kuuteen tonniin (60 metrin korkeuteen) meren pinnasta. Metsäisen ja mäkisen alueen keskiosissa sijaiten sieltä ei silti aukene mitään dramaattisia näkymiä, mutta kerrassaan kaunista, eteläsuomalaista kalliomaastoa piisaa moninaisina variaatioina. Ja  kallioiden länsihuipuilta pääsee ihailemaan upeita auringonlaskuja sekä sen jälkeisiä iltataivaan loistoja, sillä suunnalla aikanaan tehtyjen aukkohakkuiden ansiosta.

Iltataivas Nyrödjebergenin eteläreunoilla kerran.

2. Gruvbölebergen

Näiltä kallioilta, minne johtavat hyvät polut joka suunnalta, aukeavat alueen hienoimmat näkymät lännen ja luoteen suunnille, yli Sepänkylän peltomaiden ja kauniiden maalaismaisemien. Nättejä paikkoja maisemien katseluun ja kahvitauon pitämiseen löytyy vaikka kuinka monia, ihan vaan omin silmin bongaten. Ja muhkeimpien näkymien paikat on tietenkin helppo löytää myös kartasta, jyrkänteen merkkien kohdilta.

Yksi näkymä yli Sepänkylän maaseutumaiseman.

3. Kalliolippa ja purorotkot

Gruvbölebergen-kallioalueen pohjoisosassa on jännä paikka, missä kaksi eri suunnista tulevaa pientä puroa yhtyy kallioiden välisessä rotkelmassa. Samaan paikkaan osuu myös aikamoinen kalliojyrkänne, jolla on negatiivinen kulma. Minulla ei ole tietoa, onko se kenties ollut kiinnostava paikka jo meitä satoja taikka tuhansia vuosia ennen eläneille ihmisille, mutta mitään kalliopiirroksia siellä ei ainakaan näy, eikä myös merkintöjä muinaislöytörekisterissä. Sen sijaan nykyisiä metsissä kulkevia ihmisiä se on jo ainakin jonkin aikaa vetänyt puoleensa, koska lipan alla sijaitsee epävirallinen nuotiopaikka. Sateella en ole tuota itse osunut testaamaan, mutta lippa vaikuttaisi kyllä tarjoavan oivan suojan. Jyrkänteen kalliopinnassa on myös jänniä pykäliä, joissa esiintyy punaista kiveä, lieneeköhän Espoon punaista graniittia? Tunnistusyritys täytynee tehdä joskus viemällä taskussa mukanaan paikanpäälle palanen sitä itteään.

Kuva ison kalliolipan alta noin lounaan suuntaan. Ehkä kallion punertavuus erottuu?

Paikka on omalla tavallaan ”synkän vaikuttava”, sijaiten tosiaan isojen kallioiden välisessä kapeassa laaksossa. Koillisen suunnalta sinne pudottelee ylempänä olevalta pikku suolta vettä tuova puro, joka omassa, jyrkässä rotkelmassaan virraten muodostaa suorastaan kosken ja pieniä putouksia. Niiden lorina voi runsaamman veden aikoina jopa kuulua pienen matkan päähän. Ei kuitenkaan kauas näin jyrkkäpiirteisessä maastossa. Pohjoisen suunnan solasta lirisee toinen pikkuinen puro aika jyrkkää uomaansa aivan nuotiopaikan edustalla. Laakson pohjalla kasvaa runsas pähkinäpuulehto, joten hieno onhan mesta! Sellainen paikka, jonka tunnelmasta ei saa mihinkään valokuvaan vangittua kuin ihan pikkuisen.

Rotko, jyrkänne ja sen yläpuolella oleva kallio ovat rajatut kuulumaan Hemträsketin luonnonsuojelualueeseen, josta lisää tuonnempana.

4. Rävkärr

Rävkärr on suurin alueella sijaitsevista niityistä ja se on muistini mukaan ollut jopa jonkinlaisessa maataloustukikäytössäkin vielä parin menneen vuosikymmenen aikana. Mutta nyt niistä on jo kulunut paljon aikaa. Sinne johtaa varsin hyväkuntoinen kärrytie Kuninkaantieltä, Östergård-nimisen talon vierestä. Pellon koillisreunalla on haapapuumetsikössä jäänteitä paikalla joskus sijainneesta asumuksesta pihapensaineen. Aivan ihana paikka, missä juuri taannoin vietin kahvitauon heinikon reunalla istuen, puuttuvia valokuvia tähän juttuun metsästäessäni! Tuulisen kauniina heinäkuun alun päivänä siellä ei näkynyt eikä kuulunut merkkiäkään koko ihmiskunnan olemassaolosta. Oli vain auringonpaiste, tuuli ja haapapuiden hieno havina!

Rävkärrin metsän keskellä oleva niitty heinäkuun loistossa.

5. Hemträsket

Alueen luoteinen reuna siis rajoittuu Sepänkylän peltoihin. Muttei siellä nyt kyllä aivan pelkkiä peltoja sijaitse, vaan noiden peltojen halki virtaa toinen Kirkkonummen ”suurista joista” nimeltään Jolkbyån. Menneinä aikoina se on muodostanut ihan oikean järven näiden nykyisten peltoaukeiden reunoille. Järven nimi näkyy yhä peruskartassakin ja vaikka se onkin joskus kuivattu pois haittaamasta viljelyksiä, sen entisestä olemassaolosta saa yhä vieläkin vihiä vierailemalla sopivissa kohdissa Hemträsket-Gruvböle-luonnonsuojelualueeseen kuuluvia keskuspuiston reunoja. Siellä on vielä aika suuri leppä- ja koivupuiden valtaama kosteikkoalue, joka on merkitty sinertävällä värillä peruskarttaan.

Entistä järven pohjaa, nykyistä lehtometsää.

Tuo entinen järven pohja on nykyään aika tiheäkasvuista seutua, jota joku voisi varmaan peräti lehtomaiseksikin kuvata. Minä olen kävellyt siellä vain kuivaan kesäaikaan sekä talven lumilla, jolloin alueella on ollut helppo ja mukava kulkea. En oikein tiedä millaista siellä on kulkea runsaiden vesien aikaan. Karttaan merkitsemässäni kohdassa vie joen yli järeärakenteinen kävelysilta, jonka ovat ehkä läheisen Sepänkylän savujen asukkaat rakentaneet itselleen reitiksi keskuspuiston upeille kaakkoisreunoille.

Silta yli synkän virran. Ei, vaan rehevän, kaivetun jokiuoman.

Alue näkyy vähän enemmän järvimäisenä vielä ortoilmakuvassa vuodelta 1954 . Sellaisiakin voi katsella Kirkkonummen kunnan sivuilla, tässä suora linkki sinne.

Sepänkyläntietä ajaessa voi helposti kuvitella, mitkä osat nykyistä peltoa ovat aikanaan myös olleet järven pohjaa.

Tuttua entistä järvimaisemaa Sepänkyläntien ja Veklahdentien risteyksessä.

6. Suojelualue

Peruskarttaan merkitty Hemträsketin luonnonsuojelualue on kolmesta eri tiloihin kuuluvista maista vaiheittain muodostettu, nykyään noin 33 hehtaarin kokoinen, erittäin monimuotoinen alue. Alla sen kuvausta suoraan alueen hoitosuunnitelmasta lainattuna. Nuo kannattaa lukea, sillä vaikka ovat ehkä vähän virkakieltä, ovat samalla myös luontoa tavattoman syvästi tunteman ihmisen tekemät!

”Alue rajoittuu kuivatettuun Hemträsketin kosteikkoon ja sijaitsee kosteikon itäpuolella. Alue on pääosin MT- ja OMT -tyypin kuusikkoa, joukossa sekapuuna mäntyä, koivua ja haapaa, lehtomaisissa kohdissa myös raitaa, vaahteraa ja terttuseljaa. Paikoin kuusikko on yksilajista. Varttuneen kuusikon valtapuusto on 50 – 80 -vuotiasta, joukossa on aiemman sukupolven asp-puita, jotka voivat olla yli 100 -vuotiaita.

Alue rajoittuu  kaakossa kuuselle istutettuun avohakkuuseen; sen reunassa on runsaasti tuulenkaatoja, joista osa on viety pois ennen suojelualueen muodostamista. Pohjoisosassa on laaja kuusi-istutus, ikä noin 30 v.

Lännen puolella olevassa, Hemträsketin kosteikkoon rajautuvassa kuusikkorinteessä on kolme puronnotkoa, jotka ovat osin kausipuroja ja -noroja. Notkot kasvavat harmaaleppää ja koivua ja ovat reunoiltaan kuusettumassa. Notkoissa on lehtokasvillisuutta.

Hemträsketin rannassa on koivikko, jossa on varttuneita koivuja ja haapoja. Hemträsketin rantaan rajoittuvan kallion rinteillä ja laella kasvaa suuria haapoja ja koivuja sekä metsälaidunnuksesta kertovia katajia.

Hemträsketin rannan ja jyrkänteen välissä rinteessä sekä Gruvböleängetin niittyyn rajautuvassa metsäreunuksessa on lehtokasvillisuutta ja suuria haapoja. Alueelta on poistettu kuusia hoitotoimenpiteenä.

Alueella on useita Porkkalan vuokra-ajasta kertovia linnoitteiden jäännöksiä.”

Lähde: suojelualueen hoitosuunnitelma

Alueella on siis aika pitkäänkin ”omillaan ollutta” kallioista metsämaastoa, missä voi saada pientä hajua siitä, millaista eteläsuomalainen erämaa on aikanaan ollut. Monissa paikoissa on tuulenkaatoja ja muita pitkälleen rojahtaneita rankoja kulkijan väisteltäväksi. Mutta varsinkin alueen pohjoinen, taikka koillinen osa on varsinaista tuulenkaatoryteikköä, nostaen luonnonkulkijan eteen sellaisen todellisuuden, joka on ollut normaalia entisaikojen koskemattomissa erämetsissä. Omalla tavallaan vaikuttavaa se on ehdottomasti. Mutta siellä on myös hauska meidän nykyajan tallaajien tuumailla, onko juuri tuollainen meidän ihannoimaamme metsämaastoa. Luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja kehittymisen kannalta se on joka tapauksessa hyvin arvokasta!

Tuulenkaatoryteikköä suojelualueella.

Luonnonsuojelualueen kaakkoisreunalla on pari kolme kalliota, mistä löytyy tosi nättejä taukopaikkoja, kera näkymien yli vanhan järven ja nykyisten peltomaiden. Aivan näiden kallioiden juurella kulkee aika hyväkuntoinen polku, jota kävellen pääsee kivasti katselemaan entiselle järvelle ja nykyiseen lehtometsikköön.

Huikea pahka, joka voisi vaikka säikäyttää hämärässä kulkijan.

7. Vanhat ketun ja mäyrän pesät

Läheltä edellisiä löytyy yllättävä paikka, missä keskellä metsää onkin kokonainen kumpareikko hienoa, vaaleaa hiekkaa. Niitä katsellen huomaa, että joku eläin tai eläimet siellä ovat kaivaneet mahtavia tunneleita, mistä kaikki hiesu on peräisin. Monenlaisia ihmisen toiminnan jälkiä siellä myös on havaittavissa, esimerkiksi ansamontun näköisiä kaivelmia.

Hiekkakumpuja keskellä kuusimetsää!

Näitä asioita hyvin tuntevat tahot ovat minulle kertoneet kyseessä olevan vanhan mäyrien ja kettujen pesäluolaston. Kyseiset eläimet kun voivat asustaa saman luolaston eri osissa. Luultavasti ihminen on joskus tosissaan yrittänyt metsästää kettuja, ehkä silloin kun ketun nahasta sai vielä rahaa. Erilaisten jälkien perusteella metsästäjät ovat ilmeisesti kaivelleet siellä aika tavalla, yrittäen löytää luolaston pesäonkalot ja hävittää eläimet. Hieno harrastus.

Näiden kolojen ohi kulkee hyvä polku, joka on kuitenkin menneiden vuosien metsänkorjuutöiden vuoksi käytännössä hävinnyt muualta kuin juuri tuosta toistaiseksi pitkään aikaa kajoamattomasta metsän osasesta. Viimeisin raju harvennus lännen puolella ulottuu juuri tuohon polkuun asti ja varhaisemman aukkohakkuun raja on puolestaan vain parin sadan metrin päässä koillisen suunnalla. Tämä hieno metsätasku ainakin urbaaniulkoilijalle kiehtovine pesäluolastoineen on vähintään toistaiseksi jostain syystä jätetty koskemattomaksi. Toivottavasti tilanne jäisi pysyväksi.

8. Vanhojen asumusten jäänteet

Sellaisia siis löytyy alueelta aika monia, ja ne kaikki ovat aikanaan kurotelleet metsien sisään nimenomaan alueen lounaisreunalta, vanhan Kuninkaantien varrelta. Olen merkinnyt karttaan vain muutaman sellaisen, jotka itse muistan retkiltäni. Lisää voi etsiä ja löytää, helpoiten kartassa näkyvien muinaisten  pikku peltojen läheisyydestä.

Kummitustalo Vasikkahaan perukoilla.

9. Parenteesijäännökset

Myös keskusmetsän alueelta löytyy noita muistoja yhdestä kummallisesta historian episodista. Eniten niitä löytyy Vanhan Rantatien ja rautatien lähistöltä, mikä on helppo ymmärtää noiden väylien vahtimisen kannalta. Alueen luoteisreunoilta noita jäänteitä löytyy vähemmin. Mikä on hiukan metkaa, sillä juuri siellä olisi ollut parhaat ampumalinjat pohjoisen suuntaan, yli järvikosteikon ja avointen peltojen. Jokusen havaitsemani ja muistamani parenteesiajan jäänteen olen karttaan merkinnyt. Lisää voi tutkailla suunnistusseura Lynx:in hienon projektin sivuilta.

9.1. Kaikkein yleisin maastoista löytyvä betonijäänne on raskaan konekiväärin bunkkeri, jollaisia  entisen parenteesialueen maastoissa satoja. Tosin juuri keskusmetsän alueelta minä en ole sellaisia yhtään bongannut. Östergården-talon itäpuolelta, aivan Masalan reunalta, löytyvät yhden vähän kevytrakenteisemman tarkkailu- tai ampumapisteen jäänteet. Sieltä on pystynyt erinomaisesti vahtimaan rantarataa, joka myös ”Porkkalan tunnelina” noina aikoina Suomessa tunnettiin.

Jonkun ampuma- tai tarkkailuposition jäänteet Masalan vieressä.

9.2. Juoksuhautoja aivan Vanhan Rantatien vierellä, Jorvaksen risteyksen lähellä.

Juoksuhautaa ampumaulokkeineen alle 10 metrin päässä Kuninkaantiestä!

9.3. Luonnonsuojelualueella, luoteeseen laskevalla mäen rinteellä on kaksi merkillistä, suorakaiteen muotoista ja nykyään useimmiten veden täyttämää monttua, jotka ovat täysin varmasti ihmisen tekemiä. Ja kun niille on vaikea mitään muutakaan selitystä keksiä, niin CCCP-osastoon tekee mieli ne laittaa. Vaikken niistä tai niiden ympäristöstä ole kyllä pystynyt havaitsemaan mitään tuotakaan tulkintaa tukevia seikkoja.

9.4. Luonnonsuojelualueen ulkopuolella, juuri sen lounaispään lähellä on puolestaan veden aina täyttämä, pyöreä kaivanto.  Se sijaitsee metsäsaarekkeessa pienellä mäennyppylällä ja on siten ollut oiva vahtipaikka pohjoisen suuntaan, yli silloin varmasti täysin puuttoman järvikosteikon.

Veden aina täyttämä suojapotero kumpareen päällä! On sekin yhdenlainen taitolaji.

9.5. Lyhyt, poteroin varustettu juoksuhauta pikkuisen mäen pohjoisrinteessä, Kyttlandet-nimisen alueen keskellä.

Taas joku poterosysteemi. Kävelysauva mittatikkuna oik. alareunassa.

10. Killinmäen luontopolku

Nyt jo lopetuspäätöksen saaneella Killinmäen hoitolaitoksella on oma, asukkaille tietenkin tehty, reilun kilometrin mittainen luontopolku, joka kiertää lenkin suhteellisen vaihtelevissa keskuspuiston eteläreunan maastoissa. Joskus taannoin siellä oli kieltotauluja, joiden vuoksi en sinne mennyt maastopyörän selässä tapahtuneilla tutkimusretkilläni aikoinaan. Nykyään (2018) kieltomerkeistä on jäänyt tai unohtunut jäljelle enää yksi ”Yksityisalue, läpikulku kielletty” -kyltti lenkin länsireunassa, Killinmäen piha-alueita lähestyttäessä.

Luontopolku on oikein hieno, sisältäen jopa komean tulistelupaikan yhden kallion laella, nykyään tyhjine puukatoksineen. Nykypäivinä tuolle lenkille johtaa myös jo ainakin puoli tusinaa erilaista polkua keskusmetsän ja Kuninkaantien suunnilta. Minä en ole jaksanut ottaa oikein virallisesti selvää tuon polun nykyisestä statuksesta, mutta selkeästi se on kuitenkin jo luonnossa kulkevien ihmisten käytössä mainioine marjastusmaastoineen ynnä muineen.

Yhä hyväkuntoinen luontopolku läpi vaihtelevien maastojen.

Henkilökohtainen suhde

Itse olen päässyt nautiskelemaan luontoretkistä tuolla alueella jo kolmenkymmen vuoden ajan. Masalassa kun aikoinaan asuttiin aivan alueen reunalla, niin kotipihalta oli helppo lähteä aivan suit sait metsiin ja kallioille, lyhyille ja vähän pidemmillekin ulkoiluille. Ja niinhän tuli todella myös tehtyä, varmasti yhteensä joku suurehko kolminumeroinen määrä kertoja, kaikkina vuodenaikoina.

Sittemmin kylämme keskustan reunalla asuvana keskuspuisto on yhäkin aika lähellä. Menneinä vuosina vaimon työpaikan ollessa Jorvaksessa, löysin alueen taas vallan uudelleen. Kävellen sen läpi ja liftaten vaimolta kyydin jompaankumpaan suuntaan, olen saanut monia virkistäviä ulkoilusessioita näppärällä logistiikalla. Pituuksiltaan 5 ja 10 kilometrin välillä kukin, koska olen joka kerran yrittänyt edetä uusia reittejä. Ja uskokaa tai älkää, yhä vielä minä vaan sellaisiakin löydän!

Kesäisen luonnon kimallusta Hemträsketin reunakallioilta.

Olkoon esimerkkinä yksi lähimenneisyyden retkistäni, joka tapahtui 24.8.2016. Kävelin Luoman kulmilla olevasta mopohuollosta kotiin ja ajattelin edetä nostalgisesti vanhoja Masalan ajoilta tuttuja polkuja pitkin, karttoja taikka navigaattoreita katselematta. Tokihan minä alueen läpi tieni taas löysin, mutten kyllä alkuunkaan sellaista reittiä, mitä olin ajatellut. Niin vaan polut ovat muuttuneet, entisiä hävinnyt ja paljon uusia tullut, että vanha kettu mutkitteli metsissä kuin eksynyt eläin. Virkistyneenä ja hyvillä mielin sieltä taas kotiin tulin, yhä ihastellen alueen kokoa ja monipuolisuutta. Tuossa ihan lähellä ja kaiken keskellä!

Monimuotoisuus on hienoa!

Johan tätä tavallaan käsittelin artikkelin alkupuolella, mutta tässä vielä pikkuisen eri kantilta. Asioita, jotka ovat tavattoman vahvasti läsnä juuri tuolla keskusmetsän alueilla.

Jopa peikkometsiä löytyy.

Kirkkonummen keskuspuiston alue on aivan mahdottoman monimuotoista luontoa! Se on sitä jo aivan maastojensakin puolesta, mutta myöskin eri vaiheissa – menneiden vuosisatojenkin aikana – tapahtuneiden metsänhoitotoimien vuoksi. Siellä ei kerta kaikkiaan voi kulkea edes kahdensadan metrin matkaa ilman, että ympäristö muuttuu. Suuri vaihtelevuus voi olla jo ihan sinänsäkin hienoa, näkee hyvin monenlaista luontoa, kaikkia erilaisia metsän tyyppejä ja kehityksen vaiheita. Ei todellakaan pääse tylsäksi matkanteko tulemaan! Moisella vaihtelevuudella on vielä tällainenkin vaikutus, jota ei helposti tule huomanneeksikaan. Se saa matkat ja alueet tuntumaan suuremmilta kuin ne ovatkaan.

Alueen tulevaisuus

Mahtavan monipuolinen ja aika suurikin on siis tuo  kirkkonummelaisten oma keskuspuisto, joka ainakin liikunnallisten sekä luontokokemusten laadun puolesta pesee viisi-nolla (tai siis eräinsinöörin tieteellisesti 4,48 : 1,00 J) monet jopa vähän kotikuntaamme isompienkin kaupunkien keskuspuistot!

Mutta paineet asutukset leviämiselle näin lähellä kunnan keskustaa ja muutenkin hyviä pääkaupunkiseudun yhteyksiä olevalle alueelle ovat tietysti suuret. Pisimmälle alueen sisään on viime vuosina tunkenut Vasikkahaka-nimisen alueen asutus. Se ei enää kauheasti lisää tarvitse, katkaistakseen pian koko keskuspuiston. Vuoden 2017 lopulla oli esillä taas uusia kaavasuunnitelmia, jotka muistaakseni ovat laajentamassa asutusta keskusmetsän sisään Masalan ympäristössä, sekä Jorvaksen seuduilla.

Täydellisiä maaseutumaisemia peltojen ja joen reunoilla!

Mutta vaikka ainakin meikäläisen silmin Kirkkonummen keskuspuisto on nykyisellään melkein lyömättömän hieno lähiulkoilualue suurelle määrälle asukkaita, on vain pakko huomata yksi lisäseikka, joka kuitenkin nostaa esimerkiksi New Yorkin Central Parkin osakkeita tosi paljon näissä vertailuissa. Sen alue nimittäin ensin alkuun kasvoi, ja on sen jälkeen pysynyt vakaasti saman kokoisena aina vuodesta 1873 asti. Mutta rakentamisen paineiden hallinta nyt tietenkin onkin paljon helpompaa tuollaisissa ympyröissä, missä maata on tarjolla Ameriikan malliin ja väestön määrä sekä kasvukin ovat niin vaatimattomia.

Minä olen jo sellainen ”vanha pieru”, joka ei halua lähteä edes tutkimaan noita uusia kaavasuunnitelmia, koska saisin niistä itselleni ainoastaan pahaa mieltä. Enkä oikein pysty uskomaan, että iankaikkista rakentamisen painetta pystyttäisiin vähääkään hallitsemaan edes Kirkkonummen kaikkein keskeisimmällä virkistysalueella. Riippumatta siitä mitä kansalaiset ajattelevat tai tekevät. Toivottavasti löytyy kuitenkin paljon ihmisiä, jolla on positiivisempi katsanto ja runsaasti energiaa yrittää tehdä jotain!

-Kari

Juttu julkaistu aiemmin Lähierä-blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.