Leuto talvi retkiluistelijan silmin
Leuto talvi saattaa äkkiseltään kuulostaa melko karmealta sanaparilta, ja sitä se varmasti koviin pakkasiin ja talven rientoihin tottuneelle onkin. Hiihtäjät eivät pääse raivoamaan ladun varteen ja autot ovat kurassa ympäri vuorokauden. Retkiluistelijalle leuto talvi saattaa kuitenkin avata ennätyspitkän kauden ja useampia upeita päiviä jään päällä.
Tänä talvena useat lämpöjaksot ovat pitäneet huolen siitä, että satanut lumi on sulanut ja kaikki sade mikä on tullut, ei ole tullut lumena vaan vetenä. Retkiluistelijalle se saattaa tarkoittaa sitä, että lumi ei pääse asettautumaan jään päälle vaan jää on paljaana. Silloin on jäinen erämaa auki sinne kaipaavalle.
Retkiluistelukauden vaiheet
Retkiluistelijan kauden voi helposti jakaa muutamaan eri vaiheeseen. Vaiheita hieman rytmittävät vesistön koko ja veden liike, sillä mitä pienemmästä vesistöstä on kysymys ja mitä vähemmän virta tai tuuli vettä heiluttaa, sitä alttiimpi se on tekemään jääkantta. Syksyn ensimmäisillä pakkasilla, kunhan vedet ovat kerenneet jäähtyä, saattaa päästä nauttimaan ensijäistä lahden perukoille ja suojaisille lammille. Tämä tyydyttää pitkän sulan ajan jälkeisen odotuksen, kun pääsee avaamaan kautta. Pian lammet käyvät kuitenkin pieniksi, ja mieli halajaa isommille vesille.
Lampien jäätymisen jälkeen seuraavat virtaamattomat ja kapeat vesistöt. Näissä pääsee jo pienen lenkin makuun. Tästä saattaa sitten mennä vielä viikkoja ennen kuin isommat selät alkavat jäätyä. Tässä vaiheessa retkiluistelija odottaa kärsivällisesti oikeita olosuhteita ja seuraa jäätilannetta tarkasti. Kun isot järvenselät viimein saavat kantavan jään, avautuu uusi vaihe kaudessa – laajat, avoimet jääkentät kutsuvat seikkailulle.
Tälläiset olosuhteet on helppo pilata jopa mitättömän tuntuisella lumisateella. Ja silloin touhu on monesti ohi sen talven osalta.
Leuto talvi saattaa kuitenkin silloin tällöin ojentaa auttavan kätensä, ja jääolosuhteet voivat vaihdella nopeastikin. Välillä sataa vettä, välillä pakkaset kiristyvät, ja yhtäkkiä syntyykin uusi, sileä jäätaso entisen rosoisen pinnan päälle. Tällaisina kausina tärkeintä on seurata sään vaihteluita ja kuulostella tarkalla korvalla mistä sattuisi löytämään sileää jäätä.
Retkiluistelu leudolla talvella on sekoitus tarkkaavaisuutta, rohkeutta ja hetkeen tarttumista. Oikeilla varusteilla, hyvällä seuralla ja avoimella mielellä voi löytää itsensä luistelemasta uskomattoman hienoilla luonnonjäillä – ehkä jopa paikassa, jossa ei tavallisena pakkastalvena olisi koskaan päässyt luistelemaan.
Keväällä, kuten nyt, käydään vielä viimeinen näytelmä kauden lopetuksesta. Sulaako lumi jään päältä paljastaen luisteltavaa jäätä, vai kerkeääkö lämpötila haurastuttamaan alla olevan jään? Se jää nähtäväksi.
Lue myös
Onko retkiluistelu hulluutta vai urheilua? Ennen kaikkea se on elämyksiä
”Ai kauhee, ihan hulluja ootte” – onko retkiluistelu vaarallista ja voiko siitä tehdä vaaratonta?
Luonnonjäitä lukemassa Saaristomerellä
Itseltäni jäi retkiluistelu koko talvena kokonaan väliin. Täällä tilanne on ollut vähän kehno. Mutta tosiaan, on ihan mahtavaa puuhaa!
Eilen Lahden Vesijärvellä ei näkynyt pilkkijöitä mutta sitäkin enemmän retkiluistelijoita. Sää antoi parastaan, aurinkoa ja loistavat jääolosuhteet. Itse pilkkireikää tuijottaessani mietin että tuota luistelua pitäisi kyllä kokeilla. Siinä on jonkinlaista vapauden tunnetta. Hieno laji.
Mahtavaa! Huomasithan, että tuossa artikkelin lopussa on paljon lisälinkkejä aiheen pariin 🙂 Terveisin Jonna/Retkipaikka