Suomen Grand Canyon. Upea Korkeakoski ja Kanjonin kierros Kuopiossa.
Maaningalla sijaitseva Korkeakoski on tiettävästi Suomen korkein vapaana virtaava koski, putouskorkeutta jopa 36 metriä. Tutustumiskäynnillä kannattaa lähteä myös viiden kilometrin Kanjonin kierrokselle, joka kulkee luonnonsuojelualueella rotkon jyrkillä rinteillä. Joen varrella on myös laavu ja tulipaikka.
Kanjonin kierros Kuopiossa
Päivämäärä: 10.8.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 613.
Reitin pituus: 5,5 km (virallinen kierros). Kävelty edestakainen reitti noin 5 km.
Kohokohdat: Komea Korkeakoski, jokilaakson syvä kanjoni ja sen upea luonto.
Opasteet ja kyltit: Hyvät.
Parkkipaikka: Tilava parkkipaikka osoitteessa Korkeakoskentie 111, Tuovilanlahti. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Bussipysäkki (Korkeakoski th) kilometrin päässä lähtöpisteestä (ja Kanjonin kierroksen varrella).
Varusteet/jalkineet: Mukavat ja hyväpohjaiset jalkineet kanjonin laidoille.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.
Pohjois-Savon retkipäivän kolmas kohde, Korkeakoski Maaningalla. On myönnettävä, että Korkeakoskella käynti oli ollut mielessäni jo monta vuotta. Nyt päätin vihdoin tutustua tähän Suomen korkeimpaan vapaaseen koskeen. Siihen tutustuminen voisi olla viisasta ajoittaa kevääseen, jolloin lumien sulamisvedet virtaavat vuolaina – mutta toisaalta kanjonin luonto saattoi olla upeimmillaan näin keskikesällä. Molempi parempi.
Saavuimme kaverin kanssa Korkeakosken laajalle pysäköintipaikalle ja huomasimme myös kesäkahvilan. Saimme kahvilan työntekijältä kuulla, että kosken tuntumassa alkaisi kohta Luontokirkko ja saattaisimme saada kirkkokahvit tapahtuman jälkeen. Meillä olisi pari tuntia aikaa käydä tutustumassa reittiin ennen sitä. Näin päätimme tehdä. Yllätyimme, kun Kanjonin kierroksen lähtöpaikka olikin eri suunnassa kuin itse koski. Tässä vaiheessa kuvittelin, että kävelyreitti käy Korkeakosken tuntumassa. Kierroksen lähtöpaikka on pysäköintipaikan kaakkoislaidassa.
Kartasta saatoin todeta, että Kanjonin kierros lähtee kohti itää ja kaakkoa – kun taas Korkeakosken komein putous on pysäköintipaikan länsipuolella. Eipä hätää, kiertäisimme ensin tämän kävelyreitin ja palaisimme sitten ihailemaan koskea. Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että loppujen lopuksi kävelyreittimme kulki karttaan merkitylle nähtävyydelle (kartan oikeassa laidassa) eli Lokson padolle, josta palasimme samaa reittiä takaisin. Asfalttitietä kulkeva osuus jäi meiltä kävelemättä.
Reitti oli merkitty karttaan punaisella värillä – ja samoin reittimerkinnät luonnossa ovat punaisia. Polku kulkee alkumatkan kanjonin reunalla tasaisessa maastossa.
Opaste ohjaa kohti laavua noin 300 metrin kävelyn jälkeen.
Tästä alkaa laskeutuminen kanjoniin. Portaita on melkoisesti, mutta eipä niitä tullut alaspäin mennessä laskettua. Palataanpa asiaan paluumatkan yhteydessä. Rakenteet ovat hyvässä kunnossa.
Kanjonin vehreys ällistyttää. Ylitetään komea saniaislehto ja ihastuttava kirkasvetinen joki. Joen hiekkapohja kimaltelee siinä vähäisessä auringonvalossa, joka tänne puiden lehvästöjen alle pääsee.
Sillalla voi hetken hengähtää ja ihastella vihreää ympäristöä. Kohta alkaa reipas nousu kanjonin toiselle laidalle.
Nyt laskimme portaat. Niitä oli noin 140. Portaiden mutkassa on myös penkki, jota mekin hyödynsimme nousun aikana.
Mäen päällä opaste kertoo, että olimme kävelleet noin 700 metriä. Kalapurolle olisi vielä 3,8 kilometriä. Jäi testaamatta, pitikö tämä välimatkakyltti paikkansa – jos koko kierros pitäisi olla noin 5,5 kilometrin mittainen, niin mahtaisiko Kalapurolta olla vain kilometri takaisin asfalttia pitkin? Hieman epäilytti.
Reitti kulkee jonkin matkaa kanjonin rinnettä pitkin, joissain kohdissa puusiltaa pitkin, mutta paikoin ilman pitkoksia tai siltaakin. Puunjuuret ja jyrkkä rinne teki kävelystä hetkittäin hieman hidasta. Hankalampi osuus on kuitenkin vain noin parinsadan metrin mittainen.
Noin kilometrin kohdalla alkaa selvästi helpompi osuus. Polku on leveähkö ja tasainen. Kuljetaan tuoreessa metsässä koivujen ja heinien välissä.
Risteys. Vasemmalle pistopolku Kokonkalliolle, oikealle laavu. Käväisin kurkkaamassa Kokonkallion maisemapaikan.
Sen jälkeen marssin laavulle, jossa ajattelimme olevan ruuhkaa. Viimeisillä metreillä olimme tavanneet useammankin kävelijän, mutta laavu olikin ihan tyhjillään. Pidimme taukoa.
Laavu on mukavalla paikalla Korkeakoskenjoen tuntumassa. Tässä kanjoni ei ole kovinkaan jyrkkä seinämiltään.
Jatkoimme matkaa vielä karttaan merkitylle nähtävyydelle asti. Emme olleet varmoja, mistä on kyse, mutta se selvisi kyltistä. Lokson vanha pato sijaitsee noin sadan metrin päässä polusta.
Lokson padon seinistä on vielä jonkin verran nähtävissä. Alueelle sähköä aiemmin tuottanut pato murtui äitienpäivänä 1944 ja kylään vyöryi jylinällä 4-5 metrin korkuinen veden ja jään tulva-aalto. Kuin ihmeen kaupalla ihmisuhreilta vältyttiin, vaikka vesi repi mukaansa puita, rakennuksia ja maantiesiltoja.
Tässä kohtaa päätimme siis palata takaisin samaa reittiä. Kävelyä oli takana kolme kilometriä. Palailimme suoraa reittiä kanjonille. Sitä oli syytä ihailla vielä toiseen kertaan. Nyt laskettiin tämän nousun portaat. Niitä oli peräti 178, tosin välillä oli muutama tasainenkin kohta. Mukava liikuntasuoritus.
Palailimme Korkeakosken kahvilalle, jossa kirkkokansa jonotti kahveja. Kahvilalta on vain muutama kymmenen metriä kosken tuntumaan. Ensin voi lukaista faktat Korkeakosken luonnonsuojelualueesta.
Sen jälkeen voi ihailla itse koskea. Se on kieltämättä hurjan paljon korkeampi kuin osasin aavistaakaan. Portaita pitkin voi laskeutua kosken alle, me tyydyimme ihailemaan sitä ylävinkkelistä. Täällä kannattaa piipahtaa keväällä, nyt kuohut olivat melko maltillisia.
Niin oli Korkeakoski ja Kanjonin kierros (osapuilleen) kierretty. Kävelyä tänään noin 5 kilometriä, aikaa meni noin kaksi tuntia. Tapasimme kymmenkunta muuta retkeilijää ja satakunta Luontokirkkoon osallistunutta. Kirkkokahvit jäivät väliin.
Reitti on keskivaativa. Ehkä jopa lähellä vaativaa, korkeuserojen ja jyrkän rinteen takia. Suurin osa reitistä on kuitenkin helppokulkuista. Ihastuttava paikka, olen iloinen, että vihdoin pääsin siihen tutustumaan. Toivottavasti jonain keväänä pääsen katsomaan koskea parhaimmillaan.
Sijainti: N=7012417.000, E=503183.000 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63,2407958, GEO:lon=27,0631036
Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies
Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Hellepolku
Patakukkula-Tarinaharjun luontopolku
Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.

Ehkä otsikko on turhan mahtipontinen, mutta onhan tämä hieno paikka. Kevät tosiaan on oma suosikkiaikani, mutta kesäkin varmasti on kiva aika.