Hiukan kävelyreitit: helppo nautinto Vuokatin kotipitäjässä Sotkamossa, Kainuun talven lumossa

Kaupallisessa yhteistyössä Vuokatti

Päiväretkemme vaarojen maisemiin Sotkamoon oli alkamassa! Kotoamme Oulusta ajaa Sotkamoon reilussa parissa tunnissa ja keli oli mitä mainioin, vaikka pakkanen vähän purevalta tuntuikin. Mukanamme ei ollut suksia tai lumikenkiä, vaan tänään riittäisivät ihan tavalliset ulkoiluun sopivat talvikengät sekä lämmin vaatetus: kohteenamme olivat Hiukan alueella käveltävissä olevat reitit sekä Hiukasta Leivolankylään tehty jääreitti.

Vuokatin maisemista löytyy pohjoisen luonnon tuntua. Etelästä tulevienkaan ei siis tarvitse ajaa Lappiin asti saavuttaakseen jylhät maisemat ja kaamoksen pastellisävyiset, pehmeät värit. Tammikuisessa Vuokatissa meille riitti lunta ja upeita kuvauksellisia kohteita. Vaikka talvinen Vuokatti tunnetaan etenkin laskettelukohteena, niin sen ja Sotkamon alue ovat mainio retkeilykohde myös heille, jotka eivät tahdo lasketella tai hiihtää. Allekirjoittanut odotti oikein innolla pääsyä patikoimaan talviluontopoluille!

Hiukan ranta talvella

• Kohde kartalla
• Reitit: kävelyreitit jäällä, polkuja, valaistu hiihtolatu 5 km
• Näköalapaikkoja, penkkejä ja pöytiä, pukuhuone, varauskota
• Saapuminen autolla: Tervatie 3, Sotkamo
• Saapuminen julkisilla: Voit saapua esimerkiksi junalla Kajaaniin ja jatkaa bussilla Sotkamoon. Paikallisbussi Sotkatti liikennöi Kainuuntietä pitkin Vuokatin ja Sotkamon välillä, myös Hiukan tuntumassa.

Sotkamon kylän keskustasta suuntasimme Hiukan uimarannan parkkipaikalle, jossa sai pysäköidä ilmaiseksi. Paikka on keskustasta kävellenkin helposti saavutettavissa. Hiukan muhkea ranta korkeine hiekkatörmineen on monien rakastama kesäkohde, ja talvisin alueen luonnosta voi nauttia joko laduilla hiihtäen, polkuja seuraillen tai järven puolella jääreitillä kävellen tai talvipyöräillen.

Pakkasimme eväät, lisäsimme hieman lämmintä vaatetta päälle ja lähdimme tutustumaan alueeseen, joka oli meille uusi tuttavuus.

Hiukassa kiertää nelisen kilometriä pitkä, käpysymbolein maastoon merkitty luontopolku, joka ei ole talviaikaan kokonaan kierrettävissä kävellen. Järvenpuoleiselle korkealle törmälle oman reittinsä ovat luoneet kuitenkin myös talvikävelijät: selkeä polku näkyi nousevan ylös törmän päälle heti rannan tuntumassa.

Luontopolun aloituspaikalla oli muutama hiihtäjä valmistautumassa ladulle lähtöön, ja myös latukone huristeli juuri ohitsemme. Paikka vaikuttikin siispä heti ensituntumalta varsin eläväiseltä. Läheinen huoltorakennus tarjosi ilmaiset pukuhuoneet lukollisine kaappeineen, vessoineen ja suihkuineen. Tosi jees!

Tutkimme alueen karttaa malttamattomina pääsemään matkaan. Leveäksi tamppautunut polku nousi jyrkästi ylös rinnettä ja tarjosi jo ensi askeleilla upeat, järvelle avautuvat talviset maisemat. Mahtava maistiainen talvisesta Hiukasta vaikka hieman kiireisemmällekin kulkijalle, tässä kannattaa ohiajajankin pysähtyä vähän jaloittelemaan, happihyppelemään ja tuijottelemaan horisonttiin!

Kauempana järvellä näkyi ihastuttava pieni saari, Kumpusaari, jonka ympäri kiertää latu ja joka tuntui suorastaan kutsuvan luokseen talviseen seikkailuun. Jäällä, kaukana alapuolellamme hiihtäjä liukui sulavasti ohi. Jäisen lumen kuorruttama metsä kimalteli maagisesti tammikuun auringon kajossa, ja kuuran peittämät puut, valkoisina riippuvat oksat ja kirpeän raikas pakkasilma karkottivat heti arkiset ajatukset mielestä. Polku mutkitteli harjun reunaa tarjoten vaihtelevia korkeuseroja ja huimia näkymiä alas järvelle. Allekirjoittaneella nousut ottivat hieman kunnon päälle, mutta alamäkeen vauhti taas kiihtyi.

Hankeen tamppautuneen polun varrella oli useita luontopolun infokylttejä, jotka tarjosivat mukavan hengähdystauon ja kiinnostavaa tietoa mm. alueen kasveista, eläimistä ja historiasta. Meidän pojua kyltit olisivat varmasti kiinnostaneet, harmi, että hänellä sattui olemaan juuri nyt koulupäivä. Tänne kyllä tullaan uudestaan koko perheen kanssa kesällä, jolloin koko rengasreitti on käveltävissä!

Polulta laskeutui parissa kohtaa portaat alas jäälle. Rannan puolella reittiä oli myös näköalatasanteita, penkkejä, sekä pöytä-penkki-yhdistelmä upealla näköalalla kenties hieman lämpimämmän sään evästaukoja varten.

Vierailimme Vuokatissa viimeksi syksyllä, silloin kuljimme Eino Leinon reitin ja katselimme järvimaisemaa laskettelurinteiden suunnasta. Kuinka erilaiselta maisema näyttääkään talvella! Talven hiljaisuudessa on jotain hyvin rauhoittavaa. Luonto uinuu paksun lumivaipan alla odottaen kevättä, ja metsän eläimet nukkuvat talviunta tai torkkuvat lumisissa kolossaan.

Taivaan värit vaihtelivat retkipäivämme edetessä puhtaan valkoisesta sinertävään, sekä hennon keltaisesta vaaleanpunaiseen. Kävelimme pitkän tovin puhumatta, kuunnellen äänetöntä metsää ja lumen narskuntaa kenkien alla.

Huomasimme kävelypolun käyvän kapeaksi, eikä sitä olisi ollut enää mielekästä jatkaa. Päätimme kääntyä ympäri, jotta emme ajautuisi hiihtolatujen valtakuntaan aiheuttamaan pahennusta. Siinä missä Hiukan törmällä kulkemamme polku on syntynyt lukuisten kävelijöiden voimin, seuraavaksi siirtyisimme talvikävelijöitä ja -pyöräilijöitä varta vasten luodulle reitille järvenjään puolelle. Kävimme hetken autolla tankkaamassa lisää kaakaota ja lähdimme sitten etsimään jääreittiä.

Hiukan jääreitit talvikävelyyn

• Jääreitti Hiukasta Rytilahteen, 3 km/suunta
• Jääreitti Hiukasta Leivolankylään, 2,9 km/suunta

Hiukasta alkunsa saa huollettu jääreitti kahteen eri suuntaan: toinen lähtee uimarannalta itään kohti Rytilahtea, toinen länteen kohti Leivolankylää. Molempien reittien pituus on kolmisen kilometriä suuntaansa, joten pidempää talvikävelyä kaipaava saa mukavan 12 kilometrin reippailun, jos kulkee Hiukasta käsin molemmat reitit edestakaisin.

Vinkki! Omaa reissuasi suunnitellessasi pohdi, voisitko hyödyntää Sotkamon alueen paikallisbussia, Sotkattia, alueella liikkumiseen. Sotkatti liikennöi ympyräreittiä tunnin välein, eli sillä pääsee mm. Katinkultaan kylän keskustasta, laskettelurinteille tai vaikka Vuokatin majoituksista Hiukkaan.

Jääreitin alkupisteellä ihastelimme yksinäisenä seisovaa laiturimökkiä ja punertuvaa taivasta. Mieleen tuli kieltämättä Muumien uimahuone!

Kun astuimme Hiukan uimarannan tuntumasta Sapsojärven selälle metsän reunassa kuljetun polun jälkeen, paikan avaruus tuntui huikealta. Upea näkymä Isolle Sapsojärvelle ja Vuokatinvaaralle avautui edessämme. Iltahämärissä Vuokatin rinteiden valot näkyisivät varmasti komeasti valaisten jylhää maisemaa.

Tasainen ja leveä jääreitti tarjosi erinomaisen vaihtoehdon jolla välttää maantien liikenteen ja hälinän. Leveähkö ura oli hyvin tamppautunut ja helppokulkuinen, ja sitä myös huolletaan talven mittaan aina tarpeen mukaan. Saimme antaa askelten viedä eteenpäin kaikessa rauhassa.

Pakkanen oli hieman lauhtunut, ja sininen taivaskin kurkisteli välillä tasaisen pilvimassan seasta. Aurinko käväisi hetken valottamassa taivaanrantaa, mutta ei vielä lämmittänyt. Hetken koko maisema kylpi hennon vaaleanpunaisessa sävyssä. Miten kaunista!

Kenties kovasta pakkasesta johtuen reitillä ei ollut ruuhkaa. Tuuli, jolta suuren järven tasaisuus ei olisi tarjonnut suojaa, oli onneksi maltillinen, ja hyvä kaulahuivi suojasi poskia. Aurinkoisella säällä aurinkolasit olisivat täällä ehdottomat. Toivotaan hyviä kelejä esimerkiksi talvilomallaan tänne saapuville!

Nautimme hiljaisuudesta, lumesta ja maisemien avaruudesta. Teimme edestakaisen matkan Leivolankylän päädyssä ja palasimme samaa reittiä takaisin Hiukan rantaan. Olo oli raikas ja virkistynyt, pakkanen oli puhdistanut ajatukset. Rentoutuneena suuntasimme auton kohti Oulua ja kotia.

Molemmat reitit olivat tosi kivaa vaihtelua perinteiselle hiihdolle tai kävelylle. Noin upeisiin maisemiin kannattaa tulla kauempaakin!

Teksti ja kuvat: Katja ja Taneli Rantakokko

Lue seuraavaksi:

Sapporon polku, 10 km, vie Vuokatin satumaisiin vaarametsiin

Vuokatin vaarajonon päällä kulkeva UKK-vaellusreitti haastaa ja palkitsee

Vuokatinvaaran maisemareitti: minikierros Sotkamon ikonisimmissa maisemissa