Helppo kansallismaisemabongaus: Imatrankoski
Suomella on 27 virallista kansallismaisemaa, joista osa on laajoja kokonaisuuksia – kuten Utsjokilaakso – ja osa taas pistemäisempiä kohteita, kuten tässä esiteltävä Imatrankoski. Imatrankosken sulka on helppo poimia kansallismaisemahattuun, sillä kosken uoma löytyy suoraan Imatran keskustasta.
- Kohde kartalla
- Saapuminen julkisilla: Imatralle pääsee sekä junalla että bussilla.
- Saapuminen autolla: Imatrankoskentie, Imatra.
Imatran kompakti keskusta on mukava vierailukohde, joka sopii vaikkapa jaloitteluun, ulkoiluun ja herkutteluun ohikulkumatkalla. Hieno vaihtoehto on pysähtyä Imatralla ihan yöksikin, nimittäin aivan koskiuoman törmällä kohoava linnamainen Valtionhotelli on vaikuttava ilmestys yöpaikaksi. Rakennus on jugendlinna vuodelta 1903.
Linna kohoaa puistomaisessa maisemassa ja on hyvä maamerkki myös kosken luo haluaville. Linnan ympäristössä kannattaa kesällä nauttia jäätelöä ja ihailla kukkaistutuksia sekä puiston kauneutta laajemminkin.
Linna on alun perin rakennettu hotelliksi, sillä Imatrankoski on vielä vapaana pauhatessaan ollut niin kuuluisa nähtävyys, että sitä on saavuttu ihailemaan kaukaa Euroopasta ja Venäjältä saakka. Aikojen saatossa hotelli on toiminut myös muun muassa sotilassairaalana, armeijan esikuntana ja ilmatorjuntakeskuksena. Onpa se nimetty myös Suomen kauneimmaksi rakennukseksi – mitä itse olet mieltä?
Hotellin kulmalta puiston kävelyreitti ohjaa alas näköalatasanteelle, josta Imatrankosken uomaa pääsee katselemaan.
Oma vierailumme ajoittui elokuiseen sunnuntaipäivään, jolloin uoma oli kuiva ja hiljainen. Vesivoiman vuoksi Imatrankosken uoma on nykyisin kuiva, ellei sitten padon luukkuja ole avattu, jolloin vesi virtaa mahtavasti valkoisena, voimallisena, hurjana koskena. Näitä tapahtumia kutsutaan koskinäytöksiksi. Niiden ajankohdan voi tarkistaa netistä, jos haluaa varmistaa, että itse näkee veden pauhaavan.
”Yksittäisen koskinäytöksen kesto n. 16 minuuttia. Kosken kuohut ovat mahtavimmillaan n. 8 minuutin kohdalla. Kosken kuohuja säestää varsinaisissa kesäkauden koskinäytöksissä Sibeliuksen Karelia-sarjan musiikki ja lauantaisin Osmo’s Cosmoksen rocksinfonia Whitewater Symphony.”
Yllä Imatran kaupungin Youtube-kanavalta 360-video koskinäytöksestä.
Näköalapaikalla ollut opastaulu avaa Imatrankosken syntyhistoriaa. Lyhyestä virsi kaunis: Suur-Saimaa tulvi 5700 vuotta sitten niin, että vesi puhkaisi Ensimmäisen Salpausselän ja teki siihen lasku-uomansa, jonka nykyään tunnemme Vuoksena.
Näköalatasanteelta on kiva tötteröjätskien ajan katsella uomaa ja sen muotoja. Suoraan alapuolella näkyy hiidenkirnumaisia, pyöreitä ja sileitä kulumia vaaleassa kivessä. Vastapäisellä seinämällä taas rosoiset, aaltomaiset, jättimäiset kuviot kiinnittävät huomion. Jossain myös lorisee vesi, mutta emme keksi äänen lähdettä – vesi uoman pohjalla on täysin aloillaan.
Lopuksi siirrymme vielä Imatrankoskentien kevyen liikenteen väylälle katselemaan uomaa suoraan sen yläpuolelta. Koskinäytösten ajaksi tie suljetaan autoilta, mutta kaiteen vieressä on nytkin varsin leppoisa katsella maisemia ja kaunista kesäpäivää kansallismaiseman yllä.
Imatrankoski padottiin 1920-luvulla, ja kansallismaisemat valittiin vasta 1990-luvulla. Kansallismaisemien ei ole tarkoituskaan olla vain erityisen luonnonkauniita suomalaisia maisemia, vaan ne kertovat myös ihmisen historiasta ja kulttuurista – esimerkiksi Espoon Tapiola ja Tammerkoski ovat kansallismaisemia. Sikäli Imatrankosken kahdet kasvot – padottu vesivoima ja pauhaava koski – sopivat kumpikin osaksi kansallismaisemaa, molemmat kertovat omaa tarinaansa.
Mutta koskaan en padon äärellä voi olla leikittelemättä fantasialla vapaana virtaavista maamme joista.
Imatrankoski on kyllä hieno. Useampaan kertaan olemme olleet sitä ihailemassa. Ja kyllä, Valtionhotelli on upea rakennus. Yövytty ei olla, mutta opaskierroksella kyllä.