Aikamatka menneen ajan Hämeeseen: Korteniemen perinnetila, Liesjärven kansallispuisto

Yhteistyössä Luonto lisää liikettä -hanke

Monesti parhaat asiat tulevat vastaan yllättäen ja odottamatta, ilman, että niitä oikeastaan edes etsii. Riittää, että antaa utelaisuutensa johdattaa, seuraa polkua ja katsoo mitä sen päässä odottaa. Tällä menetelmällä löytyi myös Korteniemen perinnetila. Takana oli vierailu syyskuisella Ruostejärjellä, edessä kotimatka. Tuntui kuitenkin, ettei reissulla ollut vielä nähnyt kaikkea, joten Korteniemeen ohjaavan kyltin kohdalla auton keula kääntyi kestopäällystetieltä soraiselle.

Tien päässä odotti hiekkainen pysäköintialue suurten kuusten katveessa, pienen niityn reunalla, matalalla roikkuvien sadepilvien alla. Siihen jäi kulkuneuvo, ja jatkoimme jalkaisin perille asti. Vaikka olimme syrjässä valtaväyliltä, oli täällä muitakin. Jotain erikoisempaa oli varmasti tapahtumassa, mietin.

Astelimme ensin mäen ylös ja lähdimme laskemaan kohti edessämme avautunutta peltoaukeaa. Siinä missä mäki taittui tasaisemmaksi, oli pellon keskellä pihapiiri harmaine rakennuksineen. Niiden lomassa asteli joukko ihmisiä. Osa nykyisyyden, osa menneen ajan asuissa. Ovet olivat avoimina, ja meneillään oli tapahtumapäivä. Mikä onni! Nuorimmainen näkisi palan elävää historiaa.

Korteniemen tilan muodostaa entisen metsänvartijatilan pihapiiri rakennuksineen, puutarhoineen ja viljelyksineen. Paikka on säilynyt liki muuttumattomana alkuperäisessä asussaan yli sadan vuoden ajan.

Kuljimme pihaan. Tervehdimme. Katselimme ja kyselimme. Kuulimme mustajyväisestä kaurasta ja ikivanhasta ruislajikkeesta, jotka olivat riihen lankkujen välissä säilyneet näihin päiviin asti. Muutamasta jyvästä oli kasvanut hitaasti mutta varmasti enemmän ja enemmän, ja nyt sillä viljeli jo pientä peltoa. Tuulentunut halme niitettäisiin, ja riihessä jyvät korjattaisiin talteen. Seuraavaksi astelimmekin sinne katsomaan, josko riihenpuintinäytös olisi jo käynnissä. Olihan se. Varstat jytkivät tummassa riihessä tähkistä jyviä irti. Siinä riitti ihmettelemistä toviksi.

Seuraavaksi kävimme katsomassa savusaunaa. Sen lämmitys oli vielä vaiheessa, kohta heitettäisiin hätälöylyt. Ei ollut poika sellaistakaan nähnyt tai sellaisesta kuullut. Kerroin, että tästä kaikki se, mitä sauna nykyään on, sai alkunsa. Savusaunan lämmitys ei ollut kärsimättömän hommaa. Oikominen kostautuisi. Saunan tontut eivät pitäneet hosumisesta. Saattoivat hermostua siitä niin, että polttivat löylyhuoneen kiukuspäissään.

Sisällä talossa on tupa ja kaksi kamaria. Itseäni ne kiinnostivat eniten, mutta jälkikasvu oli muuta mieltä. Paras osa paikkaa odotti ulkona, ja sinne olisi mentävä nyt. Kesäisin Korteniemessä nimittäin asustavat kotieläimet! Suomalaisten alkuperäisrotujen lehmät ja lampaat, hevoset, kanat ja kukko. Niissä riittikin ihmeteltävää siksi asti, että kotiinlähtöä joutui jopa hoputtamaan.

Korteniemelle vahva suositus lasten kanssa, varsinkin, kun paikalla tapahtuu.

Lue lisää

Liesjärven kansallispuisto – Retkipaikan jutut ja vinkit alueelle

Korteniemen perinnetila Luontoon.fi-palvelussa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.