Torholan luolat, Lohja

Jos yksi suomalainen luola pitäisi nostaa ylitse muiden, on se Torholan luola Lohjan Karkalinniemessä. Torholan luola on Suomen pisin kuljettavissa oleva karstiluola, eli veden kalkkikiveen syövyttämä luola. Pituutta sillä on kaikkiaan 32 metriä ja korkeusero suuaukon ja alimman pisteen välillä on 12 metriä.

Paikka on sikäli tunnettu ja myös turistien suosima, että unohtuneita kolkkia esiinnostaessamme on se jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Tuo asia oli korjattava ja tilaisuus siihen koitti, kun meille tarjoutui mahdollisuus järjestää opastuskierros Helsingin Sanomien toimittajalle.

Torhola on jo siitä poikkeuksellinen luola maassamme, että sille on varattu oma virallinen parkkipaikka, josta luolalle vie selkeä polku. Perillä odottaa vielä infotaulu, jossa paikasta kerrotaan poikkeuksellisen tarkat faktat. Vastaavaan emme ole törmänneet muualla.

Dare luolan suulla.

Dare luolan suulla.

Torholan luolan suuaukko on kutsuva, mutta lopulta vaatimaton verrattuna siihen ihmeelliseen maailmaan, joka sen takana odottaa. Ensimmäiseksi tulija saapuu suureen huoneeseen, Torholan eteiseen.

Torholan luola (2)

Sen mielikuvituksellisia uurteita ja koloja täynnä olevissa seinissä riittää ihastelemista hyväksi aikaa.

Mittasuhteet ovat upeat.

Mittasuhteet ovat upeat.

Kun matka jatkuu eteenpäin, pudottaudumme suuren lohkareen ja korkeuseron rajaamaan seuraavaan tilaan, joka tunnetaan puolestaan Torholan salina. Kun sen perältä kurkistaa lamppu sammutettuna kohti suuaukkoa, alkaa paikan taika olemaan jo hyvin tenhoava. Valo tulee aavistuksen jostain kaukaa. Ympärillä vaistoaa massiivisen kiven, mutta myös tilan suuruuden. Ja kun valon laittaa päälle, ovat ei katon ja seinien muotoja voi olla ihastelematta.

torholan luola (14)

Suurin osa kävijöistä käy kääntymässä joko suuaukolla tai eteisessä. Taskulampulla tai vastaavalla varustautuneet jatkavat salin perälle. Todellinen seikkailu alkaa kuitenkin vasta siitä. Aivan perimmäisessä kulmassa vasemmalla on ahdas kolo, josta kuitenkin mahtuu pudottautumaan. Vaikka matkaa alas ei tule kuin puolisentoista metriä, on pimeyteen tiputtautuminen jalat edellä kuitenkin oman uskonsa vaativa kokemus, jos ei tiedä, mitä edessä on.

Alaspäin kohti Torholan kellaria.

Alaspäin kohti Torholan kellaria.

Pudottautumisen jälkeen on hieman suurempi kammio, jossa mahtuu kääntymään. Luola haarautuu siinä kahtia. Oikeanpuoleinen haara on ryömittävä umpiperä, vasen jatkuu pidemmälle. Myös siitä kulkevan tulee ryömiä. Jonkun metrin ryöminnän jälkeen tila avartuu jälleen. Tuo kammio kantaa nimeä Torholan kellari. Sinne mahtuu neljä-viisi ihmistä kerrallaan. Yhdessä kohtaa tila on seisomakorkuinen. Torholan kellari on jo niin syvällä maan povessa, että siellä ilma on tasalämpöistä kesät talvet.

torholan luola (11)

Kellarista jatkuu edelleen vielä muutaman metrin ryömittävä osuus, jonka jälkeen matka tyssää kolon tukkivaan kiveen. Ilman tuota kiveä luola olisi todennäköisesti läpiryömittävissä. Tarina kertoo, että vastakkaisesta suunnasta lohkareelle ryömineet olisivat saaneet kädet yhteen, mutta käytönnössä tuo on todentamatta.

torholan luola (13)

Moni on luulee tässä kohtaa nähneensä jo kaiken, mitä Torholalla on tarjottavana. Seudulta löytyy myös toinen karstiluola, joka se on 12 metriä pitkä.

torholan luola (15)

Pääluolaa vastaavaa tilaa ja korkeuseroa se ei tarjoa, mutta siihen yhtyy myös kolmas luolamainen tila, johon saattaisi olla juuri ja juuri ryömittävissä oleva yhteys Torholan pääluolan suuaukkoa vastapäätä olevasta matalasta aukosta. Tällä kertaa jätin ryöminnän kokeilematta. Tuolla yhteydellä etäisyyttä päästä päähän tulisi kaikkinensa hyvinkin 20 metriä.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6683602 E 326085

6 replies
  1. Lisbe
    Lisbe says:

    Jaa, onko tuo Timo Salmelan kommentti totta… Kävimme eilen tuolla – enkä usko että niin voisi tehdä, sillä luolan toisessa päässä oli hyvin hyvin kapea ahdas luolan suuaukko josta tuli ilmavirtaus, enkä usko että siitä kukaan mahtuisi ryömimään. Itse luolassa kohdassa jossa kivi peittää käytävän ei näkynyt valon häivettäkään – kävin siellä – niin miten sieltä toisesta päästä pääsisi ryömimään jos ei edes valoa näy? Tarina on tosiaan legendaa…

    Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      Sieltä toisesta suunnasta pääsee ryömimään vastaan siihen kivelle asti. Emme suosittele.

      Vastaa
  2. gozamite
    gozamite says:

    Olen ollut 4 kesää leiriohjaajana Järven toisella puolella NMKY:n leirikeskuksessa Pellissä 80-luvulla. Teimme usein retkiä luolalle. Pari kertaa alle 10v poika on ryöminyt luolan läpi, mutta se mutkakohta missä kädet saa yhteen jopa 2 aikuista on todella ahdas eikä missään nimessä sitä voi suositella kokeiltavaksi! Ja vuosien varrella on saattanut muuttua ahtaammaksikin…

    Vastaa
  3. Timo Salmela
    Timo Salmela says:

    Olen sen tehnyt 25 vuotiaana juuri armeijan jälkeen. Siskoni kättä koskin luolan perältä. Toista kertaa en sitä tee, kivien välistä saa todella punnertaa itseään lävitse ja takaisin.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi