Vargberget, Nauvo

Päivän reissun pääkohteeksi muodostui Vargberget, josta olin saanut vinkin kaveriltani Ville Merisaarelta, joka tunsi alueen jo pikkupojasta lähtien. Hän käski käväisemään, koska tiesi mielenkiintoni luoliin ja retkeilyyn. Näin tartuin syöttiin ja pian auton keula osoitti kohti Mattnäsin kylää ja Vargbergiä.

Tässä kohtaa on hyvä kaivaan esiin hieman historiaa ja perehtyä paikan nimeen. Susi on myyttinen eläin, joka vielä tänäkin päivänä herättää keskustelua. 1800-luvulla, jolloin Nauvossa oli paljon susia, Vargberget-kalliota (suomeksi Susivuori) käytettiin ansana. Kyläläiset ajoivat sutta takaa niin että saivat sen juoksemaan kallion loivaa reunaa ylös. Takaa-ajo oli onnistunut kun susi toisella puolella syöksyi alas jyrkänteeltä. Jo 1300-luvulla laissa määrättiin, että rahvaan kuului pitää susiverkkoja sekä kaivaa susikuoppia susien pyydystämistä varten.

Paikalle johti hyväkuntoinen metsäautotie, jossa olivat vielä luontopolkua opastavat viitoitukset paikalle. Parkkipaikalla meitä kohtasi melkoinen shokki: koko alue oli avohakattu täysin maanrajaan asti. Päätimme kuitenkin suunnata itse kohteeseen, johon matkaa kertyi alle 500 metriä.

Mäen päällä vastassa oli hyväkuntoinen laavu ja kenties hieman huonompikuntoinen näköalatorni, jonka portaat kaipaisivat ehostusta. Tornissa on vieraskirja ja aivan täydelliset näkymät saaristoon.
Evästettyämme päätimme ottaa työnalle alueen läntisen kalliokamman, joka jo heti alussa lupaili paljon. Ensiksi silmiin osui kalliossa oleva selvä luolansuu. Tarkempi tutkailu osoittikin asian oikeanlaidan ja saimme mitattua onkalolle syvyyttä 2-2,5 m, korkeutta ja leveyttä reilut metrin.

Aivan vastapäätä äskeistä luolaa nojaili yksinäinen siirtokivilohkare, kuin odottaen koska romahtaisi pieneltä kalliolipalta alas. Mutta toisin oli. Siinä se seisoi tukevasti, vaikka olikin saanut kaverikseen vain yksinäisen kivenmurikan pidättelemään sitä. Varsin hauska ja erikoinen luontokohde jo itsessään.

Toinen luolamainen kohde oli valtavan kiven alle muodostunut noin metrin korkuinen lippaluola, jolle kertyi pituutta 6-7 metriä ja syvyyttä pari metriä. Kalliot itsessään kätkevät niin paljon koloja ja halkeamia, että kaikkien tutkimiseen ja kartoittamiseen menisi viikkoja.

Kolmas luolamainen kohde, jonka tapasimme olikin täydet luolan mitat täyttävä kokonaisuus. Isojen kivenlohkareiden alle on muodostunut monitahoinen onkalo. Lattia pinta-alaa on helpostikin 10×10 metriä ja korkeus vaihtelee metrin kummallakin puolen. Onkalo tarjoaa myös ryömittäviä osuuksia ja näin voikin löytää itsensä kalliokanjonista.

Kanjonista on upeat näkymät ylös kallion rinteeseen, joka kohoaa useiden metrien korkeudessa ja samalla tarjoaa myös mielenkiintoisen sokkelon kivien väliin. Vain hetken hengähdettyä kaikesta tästä geologisesta paratiisista, eteen osuu mitä mittavin lippaluola. Sen alle mahtuisi ainakin 100 ihmistä pitämään sadetta. Kokoa on edes vaikea alkaa arvioimaan, mittasuhteet ovat niin valtavat, mutta syvyyttä on pari metriä ja korkeutta alle metrin.

Lopuksi päätimme ottaa selkoa vielä alueen itäisestä osasta, jota oli kohdannut avohakkuun täydellisyys. Tosin aivan kalliokamman juuressa maasto oli haastavaa, louhikkoa ja sammalta, johon helpostikin saa jalkansa sopimaan sekaan ikävin seurauksin. Alue ei siltä osin selvästikään tarjonnut niin mielenkiintoista antia, kuin vastapuolella, mutta kallioiden muodot olivat hauskasti muotoutuneet pyöreiksi. Aivan kuin sattumalta silmääni osui kallion kupeessa kauniisti pyöristynyt kallionreuna. Kävelin ohi, katsoin taakseni jaolin pudota jaloitani! Aivan mieletöntä, aivan mieletöntä, hoi itselleni! Täydet 10 pisteen kohde geologisesti ja aivan varmasti itseltämme jäi vielä paljon näkemättä, mitä alue pitää sisällään.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6677889 E 210497

3 replies
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Onpa pirun hieno paikka. Olen jostain lukenut tuosta kukkulasta ja luontopolusta sekä historiasta mutta ei ole tullut kukkulalla käytyä. Tällaisia luolia vaan löytyy edelleen ja vielä komeissa maisemissa, hieno löytyö! Kiitos Harri, pitää käydä itsekin paikalla!

    Vastaa
  2. Freja
    Freja says:

    Mahtavat maisemat! Matssnäs on paikka josta muutamat esi-isäni ovat lähtöisin ja se on saanut nimensä heidän mukaansa. Upeita kuvia ja pidän erityisesti saaristokuvasta. Olen seurannut retkiäsi pitkän aikaa ja odottelen mielenkiinnolla lisää. Asun itse tanskassa eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä retkiä suomeen niin usein, siksi sinun retkesi ovat kalliita ja antavat lohtua koti-ikävään.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi