”Luonnosta löydän saman vapauden ja huolettomuuden tunteen, kuin lapsena” – haastattelussa blogaaja Sonja Martikainen

Keväinen yö on laskeutunut suolle. Talven jälkeen suon tuoksu on voimakas. Hämärän turvin saapuu suolle hiljaa ihmisiä, pystyttäen leirinsä lähelle suon sydäntä.

Jännityksellä he jäävät odottamaan aamua.

– Kun ensimmäisten teerien soidinpulputus alkoi kuulua, oli hetki aivan käsittämättömän hieno. Näiden metsäkanojen liikehdintä, niiden puuhien seurailu ja lopulta koko näytöksen päättyminen oli yksi ikimuistoisimmista hetkistä, kuvailee helsinkiläinen retkeilijä, blogaaja Sonja Martikainen.

– Nämä ovat myös niitä hetkiä, jotka tekevät väsyneenä upottavalla suolla rämpimisen ja aikaiset herätykset kokemuksen arvoiseksi.

Luontokudelmia

Kuvia teeristä, kuten Sonjan muistakin luontoretkistä, voi käydä fiilistelemässä hänen kauniissa Luontokudelmia-blogissaan, jonka haluamme nostaa keväiseksi blogivalinnaksi näin toukokuussa.

– Kuvaan mielelläni pieniä yksityiskohtia, kuten puun rungolla kasvavia sammalia, lähikuvia kasveista ja jäämuodostelmia. Maisemakuviin yritän sisällyttää kyseisen hetken tunnelman, ja mahdollisuuksien mukaan sijoittaa kuvaan ihmisiä tai kasveja lisäämään mielenkiintoa, valokuvausta harrastava Sonja paljastaa.

Blogissaan hän keskittyy paitsi retkikertomuksiin, myös retkillä syntyneisiin ajatuksiin.

– Pyrin kirjoittamaan retkikertomuksiin myös rankkasadekuurot, kivut ja säryt, suksen pohjiin tarttuvan lumen ja väsymyksen. Tunnelmoinnin ohessa haluan pitää retkikuvaukset realistisina, kaunistelematta liikaa retkien kulkua, Sonja sanoo.

Lähitulevaisuudessa Sonjan lukijat saavat nauttia muun muassa Lapin-matkan tarinoista, ensimmäisestä talvisesta avotuntureilla yöpymisestä sekä kaamosvaelluksesta.

– Lisäksi tulen jatkossa kirjoittamaan tee-se-itse varusteista, retkiruoasta, luontoystävällisestä retkeilystä sekä erilaisten kädentaitojen opettelusta!

Sonja Martikainen. Kuva: Teemu Saloriutta

Luonto muutti Sonjan arkea

Sonja on retkillä rauhallinen tunnelmoija. Hänen mielimaisemaansa ovat syrjäiset kolkat, ikimetsät, erämaat.

– Päivämatkalla koetut luontokohtaamiset, nähdyt maisemat ja omista taidoista tai kunnosta tehdyt havainnot ovat matkavauhtia tärkeämpiä, Sonja pohtii.

Hän ei aiemmin uskonut sopivansa vaeltajaksi, vaan luuli vaeltajien olevan yksinomaan superkuntoisia vuorikiipeilijöitä. Aika on opettanut muuta.

– Onneksi meitä retkeilijöitä on monenlaisia, ja jokaisen tapa retkeillä on yhtä oikea. Itselleni varsinkin pidemmät vaellukset ovat matkoja omaan sisimpään ja keinoja hahmottaa, mikä on oikeasti tärkeää.

Läheneminen luonnon kanssa on muuttanut Sonjan elämää myös kotona.

– On vapauttavaa kulkea erämaassa, kun mukana on vain kaikki oikeasti tarpeellinen. Retkillä saadut oivallukset ovat saaneet aikaan muutoksia arkielämässä: turhasta materiasta luopumista, omien valintojen luontonäkökulman pohtimista ja hetkeen pysähtymistä. Miten saisin arkeeni juurrutettua sen rauhan ja stressittömyyden, joka valtaa mieleni luonnossa?

Sonjan ikimuistoisimmat luontohetket, TOP-3:

  • Helsingissä mitattiin yli -20 asteen pakkasia tammikuussa 2014. Lähdin Suomenlinnaan ennen auringonnousua. Auringonnousu sai meren savuamaan. Päälläni oli kaikki villa ja untuva, mitä kaapeistani löysin. En ollut osannut kuvitella, millaisia maagisia maisemia Suomenlinnassa on talvisin! Lue jutut tästä ja tästä.
  • Maaliskuu 2015. Kaiken valosaasteen keskellä Helsingissä näin siihen mennessä elämäni upeimmat revontulet! Myöhemmin olen oppinut, että revontulet eivät liity koviin pakkasiin tai ainoastaan Lappiin. Suoraan pään yläpuolella liekehtivä revontulikorona saa hyvin ymmärtämään revontuliin liitettyjä myyttejä. Lue juttu tästä.
  • Teerien soidin suolla, lue juttu tästä.

”Koin ensimmäistä kertaa luonnossa, että täällä minun kuuluu olla”

Kemian ja biologian aineenopettajaksi opiskeleva Sonja on löytänyt retkeilyn vasta aikuisiällä. Kipinä syttyi Luonto-Liiton Uudenmaan piirin vaelluskurssilla muutamia vuosia sitten.

– Koin ensimmäistä kertaa luonnossa, että täällä minun kuuluu olla, ja halusin oppia lisää voidakseni toteuttaa vaelluksia omatoimisesti, Sonja kertoo.

Harrastuksen kautta on Sonja alkanut nähdä myös lapsuusmuistonsa uudessa valossa.

– Lapsuudessani vietin kesälomia Pohjois-Savossa. Luonto oli läsnä, ja luonnossa liikkuminen kuului elämään maaseudulla. Ruokaa kasvatettiin itse, metsän marjat ja sienet kerättiin talteen ja riistaa hyödynnettiin. Muistan elävästi, kuinka siskoni kanssa keräsimme vesisateessa pihatielle luikertaneita kastematoja lasipurkkiin, jotta poutapäivänä pääsisimme kalaan hyvät syötit mukana, Sonja kertoo.

– Luonnosta olen nyt löytänyt samanlaisen vapauden ja huolettomuuden tunteen, kuin mitä lapsena koin.

Kevät saapuu kaupunkiin

Helsingissä asuva Sonja iloitsee nyt kevään saapumisesta kaupunkiluontoon.

–  Lähimetsikkö, -puro tai vaikka siirtolapuutarha ovat oivia kohteita kevään havainnointiin. Tutut reitit muuttuvat muutamassa päivässä heleän vihreiksi. Kun sulkee silmänsä, voi sateisen yön jälkeen raikkaana aamuna haistaa koivujen makean tuoksun!

Kevät on oivallista aikaa aloittaa luontoharrastus, kun kasveja ja lintulajeja ilmestyy maisemiin yksitellen.

– Opettelin aikanaan tunnistamaan noin 150 lintulajia äänestä. Ensimmäinen mustarastaan laulu tuo joka vuosi kevään. Hiljaisen talven jälkeen tiaiset, rastaat, viherpeipot ja punarinnat ovat tervetulleita. Toukokuussa lintukonsertti on komeimmillaan, myös yölaulajia kannattaa lähteä kuuntelemaan, Sonja vinkkaa.

Kevätretkillä Sonja nauttii niin hiljaisuudesta, kuin korvia huumaavasta kosken kohinasta.

– Pidän kevätretkistä eniten yksin tai pienessä porukassa, välttäen turhaa keskustelua. Olen ehkä keskimääräistä herkempi juuri äänille, ja luonnossa voi tehdä monia havaintoja pelkän kuulon perusteella. Lähellä kasvavan haavankin voi huomata äänestä.

Nauti keväästä Sonjan suosikkipaikoissa:

  • Porkkalanniemi tarjoaa hyvät näkymät lintujen kevätmuuton seurantaan. Siellä riittää muutenkin kierrettävää. Rannoilla riittää tekemistä maisemakuvaajalle, ja muutaman kilometrin päässä sijaitsevasta lintutornista näkee Rönnskärin majakalle saakka. Keväällä sää voi muuttua nopeasti takatalveksi, kuten itselleni kävi 2014.
  • Luukin ulkoilualue Espoossa on hyvä paikka sammakoiden kutupuuhien seuraamiseen. Lämmin, keväinen aamu on paras aika kuunnella lammilta kantautuvaa kurnutusta ja kuvaamaan sammakoita. Syrjäisemmillä lammilla sammakot havaitsevat herkästi rannalla liikkujan ja sukeltavat piiloon. Paikallaan olo ja kärsivällisyys on valttia.
  • Muotkatunturin erämaa. Kun Etelä-Suomessa on jo kesä, voi kevään elää uudelleen Lapissa. Tilastoja lumen syvyydestä kannattaa lueskella, jottei joudu pulaan ilman suksia. Myös sulamisvesien aiheuttamat tulvat tulee ottaa huomioon. Onnistuneella kevätvaelluksella saa nauttia aurinkoisista keleistä ilman hyttysiä. Retkemme Muotkalle oli yksi parhaista vaelluksistani.”

Paras aika viettää yö taivasalla

Sonja lähettää terveisiä kevätretkille aikoville lukijoillemme.

– Vietä keväisessä luonnossa mahdollisimman paljon aikaa, kameran kanssa tai ilman. Huomiota voi kiinnittää lintujen ääniin, niiden käyttäytymiseen pesäpuuhia aloitellessa ja ensimmäisiin vihreisiin taimiin ojan penkassa. Oman kotiseudun kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet kannattaa etsiä kartalta ja suunnitella seuraava kevätretki niihin, hän vinkkaa.

– Kun säätiedote lupaa kirkasta yötä, kannattaa keväällä kokeilla yöpymistä taivasalla. Kun ensimmäiset hyttyset heräävät, on pakko kaivaa teltta kaapista.

Tästä pääset lukemaan Luontokudelmia!

Jutun kuvat: Sonja Martikainen

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.