Rauhallinen rantalaavu ja muhkea lintutorni: syysretkikohteina Ylisten- ja Keskistenjärven polut Sastamalassa

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Sastamala

Alkavan syksyn aurinko pudotteli säteitään Pirkanmaan lounaisosien metsien ja järvien ylle, kun suuntasin kohti Sastamalan Ylistenjärven rannalla odottavaa Taipaleenvuoren ulkoilualuetta. Tarkoitukseni oli saman päivän aikana retkeillä kahdessa erillisessä, lähes vierekkäin olevassa kohteessa: Taipaleenvuoren rantalaavulla tulistelun ja kahvittelun jälkeen suuntaisin Keskistenjärven korkealle lintutornille kosteikon ääreen.

Ylistenjärven laavu ja tulipaikka Taipaleenvuoren ulkoilualueella

Taipaleenvuoren P-alue kartalla
Reitti: 130 m/suunta.
Tulipaikka: Ylistenjärven laavun yhteydessä. Laavulle oma kirves tai retkisaha mukaan.
Esteetön: Ei täysin, mutta polku laavulle erittäin helppokulkuinen.
Saapuminen julkisilla: Reippaimmille mahdollisuus saapua junalla Sastamalaan, josta polkupyörän vuokraus ja pyöräily paikalle noin 10 km.
Saapuminen autolla: Hiedanmaantie 349, Sastamala.
Kenelle: Päiväretkeilijöille. Taipaleenvuoren reitti Ylistenjärven rantaan sopii myös lapsille, perheille ja iäkkäämmille.
Erityistä: Rauhallinen sijainti ja tunnelma, lyhyet polut kohteisiin.

Alue sijaitsee kymmenisen kilometriä Sastamalan keskustasta etelään, ja sinne pääsee Sastamalan ja Punkalaitumen väliseltä idylliseltä seututieltä 252 kääntymällä Kämmäkäntielle kohti länttä, ja heti perään Hiedanmaantielle kohti etelää. Hiedanmaantielle kääntyessäni huomasin, että tältä retkeltä ei ainakaan rauhaa puuttuisi. Paikka sijaitsee mutkien takana kaukana valtaväylistä ja kaupunkikeskuksista. Perille oli osoitteen perusteella silti erittäin helppo löytää, ja hiekkatiet olivat varsin hyväkuntoiset.

Ulkoilualueen pienelle parkkipaikalle saapuessani huomasin, että rannassa odottavalle laavulle ja tulipaikalle olisi kävelymatkaa vain 130 metriä. Näin saavutettavaa retkikohdetta, joka kuitenkin sijaitsee täysin omassa rauhassaan kaukana kaikesta hälinästä, ei kovin usein tule vastaan. Kumpuilevaa mutta leveää ja helppokulkuista polkua hitaasti kulkiessani ajattelin, että paikka sopii hyvin varsinkin ikäihmisille ja perheille, joissa on pieniä lapsia. Matalan kynnyksen retkeen olisi täällä helppo yhdistää myös marjastusta ja sienestystä. Lapsille ja muillekin suloisen syysretken ainekset olisivat täällä nopeasti kasassa, kun voisi ensin poimia metsästä ruokaa ja siirtyä sitten laavulle tulistelemaan ja valmistamaan evästä.

Taipaleenvuori ei nimestään huolimatta ole varsinainen vuori edes kotimaisella mittapuulla, vaan ennemminkin matala ja sympaattisesti kumpuileva harjanne Ylistenjärven itärannalla. Tuumiskelin, että ehkä tämäkin paikka on joskus muinoin ollut oikea vuori.

Ajattomia hetkiä nokipannukahvia maistellen

Laavulle ja tulipaikalle saapuessani huomasin, että järvelle avautuva näkymä näyttikin luonnossa laajemmalta ja avarammalta kuin kartan perusteella olin kuvitellut. Ylistenjärvi on vain kilometrin-parin pituinen ja levyinen, mutta muotonsa ja vähäisen saarimääränsä ansiosta se on avonainen ja tunnelmaltaan avara.

Pieneen niemennypykkään parhaalle paikalle rakennetulle tulipaikalle istahtaessani ajattelin, että täällä tulisin viettämään mukavan iltapäivän järven kimaltelevalle selälle tuijotellen ja eväskahveja nuotiolla keitellen.

Laavun seinustalla pötkötteli kyläyhdistyksen auliisti pätkimiä pöllipuita. Pian tajusin, että joko kirves tai retkisaha – tai molemmat – olisi kannattanut ottaa itse mukaan. Moisia työkaluja ei paikalla näkynyt, joten retkeilijän kannattaa siis ottaa varmuuden vuoksi ainakin oma kirves matkaan. Onneksi puukkoni ei ole aivan heppoisimmasta päästä, joten pieniä paloja pöllien kyljistä lohkomalla ja tuohta kuorimalla sain pikkuhiljaa sytykepuut askarreltua.

Joidenkin satojen metrien päässä järvellä näkyi hauska pieni saari, jonka keskellä oli suorastaan taloa muistuttava mökki ja rannassa sauna. Saari oli niin pieni, että talo ja sen pihapiiri täyttivät lähes koko saaren. Kuuntelin nuotion ritinää ja kuvittelin mielessäni, millaisen oman pienen maailmansa tuo saari kätkeekään. Sen kesäasukkailla on ainakin ainutlaatuinen paikka, jota vesi ympäröi joka puolelta.

Palasin ajatuksissani saaresta nuotion ääreen. Laavun ja tulipaikan välissä oli tukeva puupöytä penkkeineen, ja tulipaikkaa ympyröivät puupenkit joka puolelta, joten tuumiskelin, että paikalla mahtuisi hyvin evästelemään isompikin perhekunta.

Aurinko ja tumma pilvimassa vuorottelivat Ylistenjärven yllä, ja tuulenvire piti huolen siitä, että hieman kosteilla puilla sytyttelemäni nuotio tarvitsi jatkuvaa huolenpitoa. Tulipaikalla vierähtikin pari-kolme tuntia niin, etten oikein edes huomannut ajankulua. Istahdin vielä laavun reunalle, siivosin jälkeni ja kokosin kamppeeni. Tarkoituksenani oli seuraavaksi suunnata myös läheiselle Keskistenjärvelle, jonka lintutorni maisemineen olisi kiipeämisen arvoinen.

Keskistenjärven lintutorni ja avarat kosteikkomaisemat

Kuljin kirkkaanvihreän, taikametsämäisen sammalpohjan reunustaman polun takaisin Taipaleenvuoren parkkipaikalle. Tarkistin ajo-ohjeet kohti Keskistenjärveä, ja muistin, että sinnehän ei varsinaista autotietä kulje, eikä erillistä parkkipaikkaa olisi. Olin saanut tiedon, että auton saa jättää reilun kilometrin päässä olevan Sastamalan moottoriradan portin edessä olevalle pienelle levikkeelle. Moottoriradan risteyksessä on tunnusmerkkinä tolpan nokkaan nostettu karting-auto, joten risteys on helppo huomata.

Keskistenjärven lintutorni

Keskistenjärven lintutorni kartalla
- Pysäköinti ohjattu Mullilahden Monako FK-radan portin levikkeelle, Punkalaitumentie 746
Reitti 1 km/suunta
- Polku osin vaikeakulkuinen.
Keskistenjärven lintutorni katettu, tilava ja hyväkuntoinen.

Moottoriradan portin viereen parkkeerattuani lähdin kävelemään tien vierustaa takaisin pohjoisen suuntaan kohti Keskistenjärveä. Pian vasemmalla näkyi selkeästi merkitty kyltti nuolineen, joka johdattaisi minut polulle kohti Keskistenjärveä. Ensin vastassa oli muutama talo ja pieni pihapiiri, jonka läpi kulkevaa pihatietä oli retkeilijän kuljettava, ja kerkesin jo miettiä olinko kyltistä huolimatta ollenkaan oikealla reitillä. Ennen pihapiiriä vastaan tuli onneksi seuraava lintutornin kyltti, joka antoi rohkeutta kulkea kohti talojen pihapiiriä.

Kiittelin kylttien pystyttäjiä, sillä muuten olisi saattanut varsinaisen polun pää jäädä löytämättä. Muutaman talon jälkeen alkoikin varsin valloittava lehvikkö, jossa polku kiemurteli heinikossa välillä lähes näkyvistä kadoten. Onneksi lisää lintutornin kylttejä ja punatäpläisiä reittimerkkejä ilmaantui tasaisin väliajoin.

Polku olikin kuin sisäänkäynti pieneen taikamaailmaan. Se johdatteli minut heinikosta ja metsiköstä toiseen, matalien kallioiden reunoille ja hakkuuaukean laitaa pitkin jälleen sekametsän suojaisaan rauhaan. Lopulta lintutorni alkoi häämöttää korkeiden puiden takana. Arvelin jo, että kohta aukeaisi taas aivan uusi maailma.

Tornille saavuttuani lähdin kiipeämään kapeita portaita kohti jämäkästi yläilmoissa seisovaa tornin huippua. Jo ensimmäiseltä tasanteelta huomasin, että täällä voisin viettää joskus vaikka koko päivän. Näkymät soistuneelle Keskistenjärven lintukosteikolle olivat alkavan syksyn kirkkaassa auringossa kuulaat ja mieltä raikastavat. Torni olikin katettu ja varsin hyväkuntoinen, ja ylätasanteella oli laatikko, johon kulkija voi kirjailla omia havaintojaan ja puumerkkejään.

Vielä syyskuun alussa ei kaunis ja avara Keskistenjärven näkymä juurikaan lintuja tarjoillut, ainoastaan joutsenpari vilahti kaukana siivilleen nousten. Se ei minua haitannut, vaikka olinkin varautunut lintuhavaintoihin nappaamalla mukaan kameraani varten myös pitkän teleobjektiivin. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys tietää sivuillaan kertoa, että laulujoutsenen lisäksi myös kurkia pesii tällä kosteikolla. Äänimaailmassa kuulla voi myös kaulushaikaraa ja taivaanvuohta, öisin myös luhtakanaa ja luhtahuittiakin, ja saalistuspuuhissa maisemassa liikkuvat muun muassa sääksi, nuolihaukka ja ruskosuohaukka. Muuttoaikoina erilaiset sorsat ja sotkat sekä kahlaajat tuovat näkymään eloa.

Sain hengitellä raikasta ilmaa, ihailla laajasti aukeavaa maisemaa lähes yläilmoista ja kuunnella kaukana isoista teistä lepäävää hiljaisuutta. Tuumiskelin, että lintutorni sopii hyvin vaikkapa eväsretkikohteeksi, vaikka ei erityisesti lintujen bongausta harrastaisikaan. Lintubongareille paikka on sesonkiaikoina varmasti totaalinen aarreaitta.

Kaksi erilaista polkua samalle retkipäivälle

Tämänkertainen päiväretkeni Sastamalassa alkoi olla loppusuoralla, kun kipusin portaat alas tornista ja lähdin kulkemaan monenlaisten maisemien halki kulkevaa pientä polkua takaisin kohti noin vartin kävelymatkan päässä odottavaa tietä. Päivä oli onnistunut, ja lämpimät, syksyn kuulautta jo aavistuksen henkivät säät olivat olleet puolellani.

Ylistenjärvi ja Keskistenjärvi sopivat erinomaisen hyvin samana päivänä peräkkäin koettaviksi retkikohteiksi. Autokyyti (tai polkupyörä) kuitenkin tarvitaan, koska vaikka järvet ovat aivan lähellä toisiaan, ei niiden välillä ole suoraa yhteyttä. Metsän läpi Ylistenjärveltä kohti Keskistenjärveä kuljettaessa täytyisi soinen Keskistenjärvi kiertää vielä vastarannalle, jotta lintutornille pääsisi, eikä maasto ole kovin helppokulkuista. Polkupyörällä pääsee lähemmäksi Keskistenjärveä kuin autolla, mutta pyörä kannattaa jättää asuintalojen jälkeen alkavan polun alkupäähän.

Sastamala on todella runsaslukuisten luonto- ja retkikohteittensa näkökulmasta laaja ja uskomattoman monipuolinen pieni kaupunki. Tämä taisi olla jo neljäs tai viides retkeni Sastamalan luontopoluille, mutta edelleen riittäisi uusia paikkoja ja polkuja nähtäväksi.