Esittelyssä Juustopolku: tunnelmallisia kuusikoita vanhan kauppareitin varrella Iitissä ja Heinolassa

Heinolan taajaman ja Vuolenkosken välillä kulkeva Juustopolku on syntynyt välttämättömäksi yhteydeksi, kun vuolenkoskelaiset toivat tuotteitaan myyntiin Heinolan torille. Polku on yli 17 kilometrin mittainen ja se kulkee niin hämyisissä kuusikoissa kuin avarilla aukeillakin.

Juustopolku Heinolassa ja Iitissä
Päivämäärä: 27.9.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 726.
Reitin pituus: 17,2 km.
Kohokohdat: Upeat tunnelmalliset kuusikot, Kupparinkivi, monipuolinen reitti.
Parkkipaikka: Molemmissa päissä on parkkipaikkoja. Heinolassa muutaman auton parkkipaikat Tamppilahdenkadulla tai Koskensaaren uimarannalla, Vuolenkoskella iso urheilukentän pysäköintialue Herrojentiellä. Vuolenkosken pysäköintipaikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Heinolaan hyvät yhteydet, Vuolenkoskelle ei.
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Pitkä reitti, jossa mukavuus tärkeää. Reitillä oli kosteita kohtia, en lähtisi lenkkareilla.
Keskivaativa reitti.
Yksi tulipaikka.

Pitkän janareitin kulkeminen vaatii suunnittelua. Olin useamman vuoden ajan miettinyt, miten saisin käveltyä yli 17 kilometrin mittaisen Juustopolun. Syyskuisena sunnuntaina 2026 sain vihdoin sovittua Heinolassa asuvan kaverin kanssa asian. Ajaisin oman autoni Heinolaan ja saisin kaverilta kyydityksen reitin toiseen päähän Vuolenkoskelle. Samalle päivälle osui myös vuosittainen Juustopolku-yhteisretki, johon sisältyy bussikuljetus Heinolasta Vuolenkoskelle. Siihen en kuitenkaan ehtinyt, lähdin luultavasti matkaan noin pari tuntia ryhmän jälkeen.

Matka alkoi siis Vuolenkosken urheilukentän tuntumasta vähän ennen puolta päivää. Kentän laidalla on runsaasti tilaa autoille. Tässä on myös opastaulu reittikarttoineen. Ollaan reitin kaakkoiskulmassa, tästä reitti kulkisi kohti luodetta ja Heinolan taajamaa. Itse seurasin reittiä myös Karttaselain-sovelluksesta, tosin reitti on myös merkitty erittäin hyvin – täällä ei ole eksymisen vaaraa.

Aivan ensimmäiseksi ohitetaan laavu ja tulipaikka, jotka ovat urheilukentän laidalla. Reitti kulkee Herrojentietä pitkin ja ohittaa taloja ja peltomaisemia. Autoliikennettäkin oli, joten varovaisuutta liikenteessä (sekä autoilijoille että kävelijöille).

Herrojentieltä erotaan puolentoista kilometrin jälkeen. Kuljettua ja jäljellä olevaa matkaa on helppo seurata, sillä välimatkakylttejä on parin kilometrin välein.

Nyt alkaa polkuosuus. Juustopolun reittimerkinnät ovat valkopäisiä tolppia sekä valkoisia maalimerkkejä puissa. Niitä on reitillä riittävästi. Jälkikäteen katsoin, että lähtöpaikalta on noustu kolmisenkymmentä metriä ja tässä ollaan ilmeisesti koko reitin korkeimmalla kohdalla, yli 140 metrin korkeudella. Vuolenkoski sijaitsee toisen Salpausselän reunamuodostumalla ja siksi alun loivan nousun jälkeen loppumatka on oikeastaan pientä alamäkeä.

Yksi alkumatkan sympaattisista paikoista oli tämä Männistö-niminen maatila, joka ohitetaan noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla. Toisella puolella polkua on sen sijaan kieltotauluja ja nauhaa estämässä kulkua reitin lähsipuolelle, sillä tässä sijaitsee Tupasaron ampumarata.

Neljän kilometrin kohdalla ylitetään toinen reitin korkeimmista paikoista, Rajamäki. Jo sen eteläpuolella oli muutama aivan ihastuttava sammalpeitteinen kuusimetsä. Pysähdyin poimimaan jokusen suppilovahveron (niitä sattui olemaan valtavasti polun vieressä). Alla oleva kuva on Rajamäen pohjoispuolelta. Kuva ei tee oikeutta kuusikon vihreydelle ja valo-olosuhteille. Tämä oli yksi reitin kauneimmista kuusimetsistä.

Olin lukenut, että Juustopolku kulkee hämyisissä kuusikoissa. Totuuden nimissä on sanottava, että reitin varrella oli ainakin nyt aivan yhtä suuri määrä avohakkuualueita ja taimikoita. Alla oleva kuva on noin viiden kilometrin kohdalta. Kuvastakin voi huomata, että monin paikoin polku oli sateen jäljiltä aika kostea. Lammikoiden kiertäminen ei ollut kaikkialla mahdollista, mutta sain kyllä loikittua pahimpien ”järvien” yli ja ohi. Olin liikkeellä varsikengillä, jotka olivat tänään oiva valinta. Näillä tienoin tarvitsin jo taukoa. Istahdin kannon nokkaan ennen seuraavaa kuusikkoa. Reitillä oli jokunen penkkikin, mutta tähän mennessä ei ainuttakaan.

Jos olin tähän asti saanut kävellä omassa rauhassa, niin nyt alkoi vastaantulijoiden marssi. Luulen, että suurin osa Juustopolku-tapahtuman kävelijöistä kulki reittiä samaan suuntaan kuin minä, mutta vastaantulijoitakin oli parikymmentä. Useampikin mainitsi minulle taukopaikasta, joka oli ensimmäisen sauvakävelijän mukaan kolmen kilometrin päässä (arvailin sen olevan noin kahdeksan kilometrin kohdalla). Siellä olisi tarjoilua, mutta seitsemän kilometrin kohdalla vastaantulijat kertoivat sen olevan jo menossa kiinni.

Kartan mukaan ohitin Merraslammen. Mietin, olisiko taukopaikka rannassa, mutta näin ei ollut. Seuraavalla suoralla näin sitten hiekkatiellä auton ja peräkärryn. Saavuin paikalle ja sain aivan loistavan vastaanoton. Kaikki oli pakattu jo autoon, mutta minulle olisi kuulemma voitu sieltä kaivaa vielä vissyä ja makkaraa. Kerroin, että olin varautunut omiin eväisiin ja jatkaisin mielelläni matkaa. Toivottavasti saan tätä kautta välitettyä vielä kiitokset – tunsin itseni todella tervetulleeksi reitille!

Lopuksi sain vielä ohjeet reitin jatkamiseen. Olikohan tässä mäen päällä koko reitin ainoa hankala kohta – olin vahingossa lähteä väärää polkua, joka olisi kuulemma vienyt mutalammikkoon. Seuraa valkoisia merkkejä!

Seuraavat pari kilometriä kuljetaan lähes kokonaan hakkuuaukeilla ja taimikoissa. Reitti näkyi yllättävän hyvin, sillä pahimmat horsmat, heinät ja vatun varret oli selvästi niitetty äskettäin. Heti puolivälin ylityksen jälkeen saavutaan Rajaportille. Kävellessä en miettinyt nimeä, mutta nyt tätä kirjoittaessani hoksasin, että kyseessä lienee Heinolan ja Iitin raja. Matkaa jäljellä vajaa yhdeksän kilometriä.

Vuorossa on kuusikko-osuus. Reitti laskeutuu melko rehevään korpeen. Täällä on Läpiän laavu. Paikka on aika kostean ja hämärän oloinen – voisin kuvitella tämän olevan melkoista hyttysmaastoa alkukesästä. Itse en tarvinnut vielä toista taukoa ja jatkoin matkaa muutaman valokuvan jälkeen.

Laavun luona oli myös reitin ensimmäinen luontotaulu. Muistaakseni näitä oli reitin varrella kolme. Kahden aiheena oli Juustopolun linnut.

Läpiän laavu lienee noin 80 metrin korkeudella merenpinnasta. Reitti kääntyy hetkeksi kohti länttä ja alkaa nousemaan loivasti kohti seuraavia mäkiä. Matkalla ohitetaan Kupparinkivi. Nimensä tämä valtava siirtolohkare on saanut ilmeisesti kiven luona asuneen kupparin mukaan. Kupparinkiven luontotaulu kertoo perusasiat kuppauksesta, itse kiven kokoa ei siinä mainita. Kivellä on korkeutta (arvioni mukaan) 4-5 metriä eikä sen päälle ole helppo päästä. Minun kanssani paikalla oli yhtäaikaa pari ulkoilijaa, joista toinen oli kiivennyt kiven päälle etsimään geokätköä. Hankalalta näytti. Suosittelen kantamaan tikkaat mukaan, jos kiven päälle on aikomus mennä.

Kupparinkiven jälkeen, hieman yli kymmenen kilometrin kohdalla on reitin jyrkin nousu, Kulmakallionmäen päälle. Sieltä laskeudutaan taas kuusikkoon ja kuusikosta reitti tupsahtaa hiekkatien laitaan. Tämä tieosuus on kilometrin mittainen. Sen puolivälissä käväistään lähellä Tampinlahtea ja Tamppilampea. Harmittelin vähän sitä, että reitin varrella ei juurikaan ole vesistöjä – eikä varsinkaan taukopaikkoja niiden äärellä. Olisinko kuitenkin lukenut, että Tamppilahdessa on jonkinlainen vaatimaton tulentekopaikka? Tästä en ole ihan varma. Juustopolun merkintöjen varrella oli pari penkkiä, kauemmas en lähtenyt etsimään.

Tieosuuden jälkeen käännytään kumpuilevaan harjumaastoon. Muutama tiukka nousu ja lasku, vähän mutkia. Kartassa tämän paikan nimi on muuten Surmamäki. Varoitusmerkki huomautti vaativasta laskusta, joten maastopyörälläkin täällä varmasti voi kulkea. Itse en yhtään pyöräilijää matkallani tavannut.

Kahdentoista kilometrin kohdalla kävellään jonkin matkaa voimalinjan alla. Minä aloin miettiä toisen kahvitaukoni paikkaa. Lopulta löysin mukavan kiven tämän nousun päältä ja istahdin siihen. Syksyinen päivä oli kuin luotu kävelylle – aurinkoista, ehkä 14 astetta lämpöä. Tauollakin tarkeni ilman takkia.

Vielä hetki vaihtelevia metsäosuuksia ennen tätä risteystä. Korvenlammen reitti yhtyy Juustopolkuun. Laavulle olisi ollut 300 metriä, en lähtenyt käymään siellä – se sai jäädä seuraavaan kertaan. Matkaa tässä jäljellä vielä kolmisen kilometriä.

Pitkiä pitkospuuosuuksia ei Juustopolulla ole. Pisimmät taisivat olla Läpiän laavun lähellä sekä tässä risteyksen jälkeisessä laaksossa. Edellisen illan sateiden jälkeen täällä sai kävellä varoen, pitkokset olivat melko liukkaita.

Yksi suosikkipaikoistani reitin varrella oli Korvenmäki, jonne noustaan noin pari kilometriä ennen Heinolaa. Mäen etelärinne oli selvästi tämän reitin lehtomaisin paikka, huomasin näin syksylläkin polun vieressä kevätlinnunhernettä, näsiää ja lehtokuusamaa. Mäen laki on lehtipuuvoittoinen.

Pohjoisrinteelle lähdettäessä varoitetaankin jo alamäestä. Liikennemerkki on melkoisen kuvaava! Nuolet liittyvät kahteen ympyräreittiin, joita täällä voi kävellä tai pyöräillä – eli Läpiän lenkkiin ja Korvenlammen kierrokseen.

Vaativassa laskussa on aika hieno näkymä kohti Heinolaa. Maamerkkeinä näkyvät mm. Heinolan vanha funkkistyyppinen reumasairaala ja Stora Enson tehtaan piippu.

Vielä yksi hakkuuaukea tai tuoreehko taimikko. Reittiä reunustivat muutaman metrin korkuiset pökkelöt.

Nyt saavutaan Konniveden rantaan. Järvi on osa Kymijoen vesistön pääreittiä. Polku kulkee parinkymmenen metrin päässä rannasta jonkin matkaa. Sillan ja ojan ylitys noin puoli kilometriä ennen Juustopolun Heinolan puoleista lähtöpaikkaa.

Heti ojan ylityksen jälkeen päästään rantaan ihailemaan maisemia. Kuvan oikeassa reunassa on rehevä Koskensaari, jossa on myös luontopolku (jonka olen itsekin kävellyt aiemmin). Tässä rannan tuntumassa oli muuten myös kotijuuston valmistuksesta kertova taulu. Kotioloissa valmistettuja juustoja on kutsuttu kehäjuustoiksi, sillä juustomassa laitettiin aikoinaan neliskulmaiseen muottiin eli kehään. Kehässä saattoi olla koristekuvioita suojaamassa ihmisiä ja karjaa noituutta ja pahansuopuutta vastaan. Ja todellakin: ollaan siis polulla, jota pitkin iittiläiset toivat tuotteitaan myyntiin Heinolan torille.

Reitti päättyy tähän. Tai alkaa tästä. Ollaan Heinolan Jyrängössä, Tamppilahdenkadun päässä. Kuvan oikealle puolelle jää pieni (max 10 auton) pysäköintipaikka. Kuva on otettu etelään – eli suuntaan, johon tästä lähdettäisiin, mikäli polun kulkisi Heinolasta Vuolenkoskelle.

Oma autoni oli Koskensaaren uimarannan pysäköintipaikalla, jonne oli vielä muutama sata metriä ylimääräistä. Tähän reittiin sisältyy todella kaunis kävelysilta Muikkuapajanlahden yli.

Perillä. Reitin pituudeksi mittasin 17,7 kilometriä (johon sisältyy muutama sata ylimääräistä metriä täällä reitin pohjoispäässä). Aikaa kului muutama sekunti vaille viisi tuntia. Pidin melko hyvää vauhtia, sillä usein luontopolkuvauhtini on noin kolme kilometriä tunnissa. Reitillä on helppokulkuisia tieosuuksia, jotka nopeuttavat kävelyä jonkin verran. On myönnettävä: tunsin kyllä kävelleeni, jalat olivat aika uupuneet, kun autolle pääsin.

Matkan varrella tapasin noin parikymmentä kävelijää. Suurin osa varmasti kävelytapahtuman osallistujia, mutta Heinolan lähellä tapasin muutamia ulkoilijoita, jotka olivat varmasti kävelemässä pientä iltalenkkiä Juustopolun pohjoispäässä.

Juustopolku on pitkän reittinsä takia jo kohtalaisen vaativa. Maastoa en pidä hankalana, eikä reitti ollut mielestäni kovinkaan kivikkoista – paria lyhyttä poikkeusta lukuunottamatta. Ehkä uskallan määritellä vaativuustason keskivaativaksi.

Mitähän voisi sanoa loppuun? Oli kivaa. Pidän pitkistä ja vaihtelevista reiteistä ja olen mielelläni luonnossa 5-6 tuntiakin, jos sää suosii. Kuten tänään suosi. Kiitos muuten vielä kerran Juhalle kyydistä ja kaikille Juustopolulla tapaamilleni kulkijoille neuvoista ja juttutuokioista!

Sijainti: N=6772412.466, E=453904.745 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61,0837005, GEO:lon=26,1455050

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Koskensaaren luontopolku
Rautvuoren reitti
Sataojan luontopolku
Pirttisalmi ja Saittalahti
Lemmenharjun luontopolku Vierumäellä

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle