Kuukauden retkeilyblogi: Askelmittari

Lokakuu lähenee loppuaan ja tullut aika taas jututtaa kuukauden retkeilyblogaajaa. Tällä kertaa Retkipaikan kuukauden blogi on kuopiolaisen Ismo Hotin Askelmittari.

Blogin nimi juontaa juurensa siihen, että Askelmittari on kirjoittajansa henkilökohtainen liikuntapäiväkirja. Blogi on hyvin kirjoitettu ja laadukkaasi kuvitettu blogi etupäässä vaelluksesta ja retkeilystä.
– Puhtaasti retkeilyblogistahan ei silti ole kyse, koska kirjoitan satunnaisesti muistakin asioista, tosin yleensä ulkoiluun liittyen.

Ismo on 45-vuotias kuopiolainen ohjelmistosuunnittelija. Liikkuminen on ollut hänelle aina tärkeää, mutta retkeilijänä hän luonnehtii olevansa myöhäisherännäinen. Blogaaminen sai alkunsa, kun hän päätti yhdistää kaksi itselleen mieluista asiaa: kirjoittamisen ja retkeilyn.
– Kirjoittaminen on minusta mukavaa, ja joskus tein sitä työksenikin. Kun sitten innostuin retkeilystä, päätin yhdistää nämä kaksi asiaa.

Hän kertoo olevansa keskimääräistä huonompi retkeilijä. Mitä ihmettä?
– Jokainen vähänkin pidempi retki on armotonta eloonjääntikamppailua, vaikka lähin maantie menisi kilometrin päässä. Loppukesästä saan yleensä juonesta kiinni, mutta seuraavana keväänä sählääminen alkaa taas alusta. Onneksi vaimo kulkee usein mukana varmistamassa, että kaikki menee hyvin.

Retkillään Ismo kertoo tavoittelevansa omavaraisuutta. Esimerkiksi yöretkillä hän kertoo majoittuvansa poikkeuksetta teltassa, jota hän kuljettaa mukana. Näin silloinkin vaikka laavu tai tupa olisi käytettävissä.
– Jostain syystä myös vältän tulen tekemistä muuten kuin lämmön tuottamista varten. En siis ole kovin erähenkinen retkeilijä.

Kohteiden etsimisessä Ismo kertoo käyttävänsä netistä löytyviä karttapalveluita. Arvokkaaksi tietolähteeksi hän nimeää myös muiden retkeilijöiden retkikertomukset.
– Minulle on tärkeää, että jonkinlainen reittisuunnitelma on olemassa, mutta sellainen voi syntyä 30 sekunnissakin. Matkustan enimmäkseen omalla autolla, joten kohteiden saavuttaminen ei yleensä ole ongelma.

Lempiretkikohteekseen hän nostaa Pallastunturin ympäristön.
– Sinne pääsee helposti ja siellä voi ympäri vuoden harrastaa sellaisia juttuja, joista itse tykkään. Toisaalta mikä tahansa paikka kelpaa, kunhan siellä näkee eteensä. Tunturit ovat suosikkejani, mutta silmä lepää myös aavoja soita katsellessa. Umpimetsäistä maastoa hiukan vierastan. Luulen, että tulevina vuosina tulee enemmän kuljettua myös muissa pohjoismaissa.

Entäpä sitten ne lähikohteet?
– Nilsiän Pisalla kannattaa poiketa jo pelkästään uuden näkötornin vuoksi, ja Kaavilla oleva Seinävuoren rotkolaaksokin on pienkohteeksi aika kiva. Myös Kolilla on hienoa, vaikka Koli ei ihan Kuopion etupiiriin kuulukaan.

Näihin kysymyksiin ei voi vastata väärin, mutta udellessamme valintaa päiväretken ja pitkän vaelluksen väliltä saimme erityisen oikean vastauksen.
– Molemmat ovat hienoja tapoja nauttia ulkoilmasta! Minulle valinta päiväretken ja vaelluksen/yöretken välillä on helppo: jos kohteeseen ja takaisin ehtii päivässä, lähden liikkeelle päivärepun kanssa. Jos taas matkan pituus edellyttää yöpymistä, otan mukaani yöpymisvarusteet ja rinkan. Olen ajan myötä hieman allergisoitunut painaville kantamuksille, mikä on saanut minut suosimaan 1-3 päivän patikkaretkiä.

Voiko tuon paremmin enää muotoilla, ulkona on perillä.

Ja lopuksi se perinteinen, eli terveiset Retkipaikan lukijoille.
– Nenä tuulta päin vaan! Saa nykäistä hihasta, jos satumme polulla kohtaamaan. Voin laittaa nettiin muutaman kuvan tunnistamisen helpottamiseksi! 🙂

Ja Askelmittarinhan löydätte tämän linkin takaa.