Jokin siinä Oulankajoen alajuoksun melomisessa vain kerta toisensa jälkeen houkuttaa ja koukuttaa. Olen sen jo toistakymmentä kertaa melonut, yksin tai kaksin, intiaanikanootilla matkaten. Niin nytkin. Se jokin on rauhallisesti virtaava, meanderoiva eli mutkitteleva ja alati uudelleen uomallaan yllättävä joki, jossa upeat hiekka- ja kalliorinteet sekä veden pyöristämät hiekkarannat seuraavat aina uuden mutkan jälkeen toinen toistaan. […]