Aamuyöllä, Runebergin päivän alkumetreillä, istun kelmeällä jakkaralla ja tuijotan edessäni odottavaa soppaa. Olen kuin värinsä päästänyt, hituloiksi hioutunut ja nahkean kuivaksi puristettu lakanakankaan palanen. Niin puhki, etten jaksa edes uikuttaa. Takana on kaikin tavoin rankka Ruthless Raja -hiihto, 168 kilometriä talvista itärajaa. Hiljalleen ensimmäinen kipinöivä onnenkupla ilmestyy sisälleni. Saapuiko se varpaan kautta? Matkalla lupasin itselleni […]