Vororotti, Jämsä

Jämsän lounaiskulmalla mutkittelevan pikkutien varresta löytyy vaatimaton harmaantunut tienviitta, joka osoittaa rauhoitettuun rotkoon johtavalle polulle. Jo pelkkä paikan nimi saa mielikuvituksen lentämään: Vororotti.

Ristin mielessäni paikan rosvorotkoksi. Ties miten kilttiä väkeä siellä liikkuu nykyään, mutta ainakin tiedän odottaa kallioista maastoa.

Seuraan kallion lakea pitkin kulkevaa polkua ja poikkean välillä muutaman askeleen sivuun, toivoen että askeleeni eivät jätä jäkälikköön pysyviä painaumia. Ihmettelen kelosta kuoriutunutta monimetristä, kaitaa kaarnaliuskaa ja tyystin hiiltynyttä kantoa. Laskeudun lopulta kallion laelta polkua alas ja kapuan painanteesta rotkon toiselle laidalle.

Ylevästi oksiaan ojenteleva kelo kaartuu ylleni, kun nousen matalahkolta tuntuvaa kalliota ylemmäs. Näin komeana vanha, neulasistaan luopunut mutta sitkeä puu erottuu viheriöivien lajitovereidensa joukosta. Kurkistan välillä alas ja näen, että kallioseinämä vain jyrkkenee.

Jännittävä, kahdeksi haarautunut tunnelimainen halkeama rikkoo kallion pinnan, aivan kuin se olisi halkaistu nuolenkärkimäisellä kiilalla.

Perimätieto kertoo, että paikka on saanut nimensä alueella piileskelleen rosvojoukon vuoksi. Vorot ovat tiettävästi pitäneet nuotiotuliaan rotkomuodostuman onkaloissa, mutta en erota nokijälkiä tänä jyrkkien varjojen päivänä, enkä tohdi hypätä alas tutkimaan kiviseinämiä lähempää. Parempi olla tarkkana jalansijojensa kanssa.

Ylhäältä kalliolta näkee hienosti rotkon pohjalle, mutta Vororotin ominaispiirteet avautuvat vielä hienommin, mikäli uskaltautuu laskeutumaan alas osin vaikeakulkuiseen louhikkoon, isojen lohkareiden keskelle.

Löydän itseni kohta hivuttautumasta varovasti kallioiden kätköissä olevaan onkaloon, vai luolako tämä nyt on… Ja olen kiitollinen vaelluskengistä, joiden tukevien pohjien ansiosta pystyn taiteilemaan myös hankalan mallisten kivien päällä, etsiessäni kulkukelpoista reittiä lohkareiden välistä eteenpäin. Varovaisuus on valttia, mutta aika riemukasta täällä on liikkua!

Lohkareiden alla on yksi jos toinenkin mielenkiintoinen, ihmisen mentävä soppi. En yhtään ihmettele, jos täällä on oikeasti piileskelty lain kouraa, sillä eriskummallisia piilopaikkoja riittää. Vororotti on suorastaan hauska retkikohde, vaikka luonnonsuojelualue onkin melko pieni eli alle neljän hehtaarin kokoinen.

Suoriudun louhikon järeämmästä osasta ja käyn kurkistamassa aluksi ylhäältä katsomaani kapeaa tunnelihalkeamaa. Kun katson sieltä takaisin rotkon suuntaan, paljastuu kallioseinämästä uljasnenäisen, silmiään siristelevän kivimiehen profiili. Luonnon ihan itse veistämä.

Pujahdan kivenlohkareiden välistä pieneen luolaan. Näinköhän täällä on oikeasti oltu rosvoa ja poliisia? Kivipaasi tarjoaa edelleen yhtäläisen suojan niin lainsuojattomalle kuin lainkuuliaiselle kulkijalle.

Kartta ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6852368 E 394835

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.