Voivatko nämä maisemat olla Suomesta? Siuntionjoen reitti melojan silmin

Siuntionjoki ei välttämättä ole yksi niistä maamme tunnetuimmista joista, mutta yksi kauneimmista se taatusti on. Meidän oli tarkoitus käydä melomassa joki jo kesäkuun puolella, mutta kerta toisensa jälkeen reissu siirtyi, kunnes aikataulut ja sää viimein osuivat kohdalleen syyskuun ensimmäisenä perjantaina.

Siuntionjoki alkaa Vihdin Nummelan Enäjärvestä, mutta alkutaipaleen joki on pieni ja matkaan osuu koskia, joista ei kajakilla ole menemistä. Virallisen melontareitin lähtöpaikka on hyvän matkaa alempana Siuntion puolella Pappilan laiturilla. Pappila on yksityisomistuksessa, joten sen alueelle ei voi jättää autoa. Jos paikasta lähtee liikkeelle, niin pysäköinti onnistuu esimerkiksi Pappilantien varteen samalle puolelle siltaa kuin laiturikin on, kunhan huolehtii, ettei parkkeraus haittaa tilan liikennettä.

siuntiojoki-1

Me lähdimme liikkeelle vielä hieman alempaa erään sillan alta. Jäljistä päätellen emme olleen ainoita, vaikka mutainen ja sangen jyrkkä penkka ei tarkoitukseen aivan optimaalinen ollut. Toisessa päässä veimme auton Pikkalan satamaan.

siuntiojoki-4

Alussa joki oli pieni ja sievä. Maisema oli avara, eikä siitä olisi arvannut olevansa Suomessa. Ilmassa roikkuivat aamu-usvan viimeiset rippeet ja niiden ylle kohosi syyskuinen aurinko.

siuntiojoki-6

Kirkkailla säteillään se valaisi vielä uhkeina jokirannassa seisseen lehtipuut. Osa niistä punasteli, toiset varistivat lehtiään virran vietäväksi. Kajakki halkoi tyyntä pintaa. Suupielet vääntyivät väkisin hymyyn.

siuntiojoki-9

Jossain kohtaa kuivanut puu jaksoi kurottaa joen ylitse.

siuntiojoki-7

Kotvan päästä maisema muutti luonnettaan, kun joki muuttui Tjusträsk-järveksi. Järven länsirannalla joen kainalossa sijaitsee Rantasipi Siuntion kylpylä, jonka pihasta käsin maisemiin tutustuminen onnistuu myös jalkapelissä. Sen likelle osuu myös lintutorni, josta kelpaa tarkkailla niin kevät- kuin syysmuuttoja. Linnuston kannalta Siuntionjoki on siitä merkittävä, että sen koskilta voi yhyttää Suomessa harvinaisen kuningaskalastajan.

siuntiojoki-10

Järvimaisema oli rasvatyyni.

siuntiojoki-11

Järven jälkeen jokimaisema muutti taas luonnettansa. Nyt sen rannat olivat suurempien ja tiheämpien puiden varjostamia ja maisemat edelleen henkeä salpaavat. Jokaista jokimutkaa ja sen takaa aukeavaa näkymää odotti – ja jokainen niistä oli odotuksen arvoinen.

siuntiojoki-14

Joutsenet ja edellämme paenneet sorsat eivät olleen halukkaita yhteiskuvaan. Sen sijaan erään jokivarren latvuksen varsikset eivät olleet kajakkiväestä moksiskaan.

siuntiojoki-12

Joenpenkat olivat pääsääntöisesti puiden ja pitkien ruohokasvien valtakuntaa. Siellä täällä elämänlangat kipusivat pitkin puidenrunkoja. Vain harvakseltaan oli merkkejä ihmisasutuksesta. Nekin vähän näyttivät olevan enimmäkseen vähällä käytöllä.

Matka jatkui hiljaisissa merkeissä. Maisema vain pyysi olemaan vaiti, niin upea se oli.

siuntiojoki-15

Viimein tulimme kohtaan, jossa kaarteen takaa kuului kohina. Muutamaa vetoa myöhemmin itärannalla oli laituri, jonka kylkeen ohjasimme kajakin. Olimme tulleet Sjundbyn linnan kohdalle, jossa oli koski ja vesivoimalaitos, joiden ohi kajakki piti kantaa. Siuntionjoessa on muuten 18 koskea, joihin meritaimen nousee syksyisin kudulle. Siuontionjoki on myös yksi niistä, joissa on jäljellä meritaimenen alkuperäiskantaa.

Sjundbyn kivilinna on rakennettu 1500-luvulla. Se on ympäristöineen on näkemisen arvoinen, mutta lähempi tutustuminen yksityisessä omistuksessa olevaan linnaan ja pihapiiriin onnistuu vain oppaan seurassa. Koska kajakki painoi käsissä, aikataulu pyysi jatkamaan ja paikkaa olin joskus rannalta ihastellut, emme juurikaan hidastaneet, vaan jatkoimme matkaa.

siuntiojoki-17

Jokimaisema muuttui taas, nyt hieman synkemmäksi, mutta yhtälailla vaikuttavaksi. Valoa tuli veteen asti vähemmän ja niinpä tummaan veteen kaatuneiden puiden hahmot näyttivät hyvin kunnioitusta herättäviltä.

siuntiojoki-20

Hiljalleen aloimme odottaa seuraavaa järveä, Vikträskiä. Ensimmäinen merkki sen lähstymisestä oli ruovikkomaiseman yllä noussut haikara. Sitä seurasi outo sumu.

siuntiojoki-21

Vaikka aamu oli ollut kirkas, niin järvimaiseman ylle kohosi hetkessä harmaa usva, jossa kaislikko ja sen keskellä kohonneet puut veivät taas mielikuvituksen jonnekin kaukomaille.

siuntiojoki-22

Voiko tällaista paikkaa edes olla olemassa?

Järvi oli pitkä kuin nälkävuosi ja rikkaan jokimaiseman sijaan ”tavallinen järvimaisema” tuntui hieman tylsältä etapilta, niin oudolta kuin sen toteaminen tuntuukin. Sitä taittaessamme säätila muuttui taas aurinkoiseksi, suorastaan paahtavaksi.

siuntiojoki-24

Seuravalla jokietapilla rantojen vallan ottivat suuret ja ylväät tervalepät.

siuntiojoki-28

Niiden tiheän lehvästön ja ylväiden runkojen takaa siinsi avarampaa peltomaisemaa. Joki oli moninverroin matkamme alkua leveämpi ja rannoilla selvästi enemmän merkkejä myös ihmisen toiminnasta, samoin kuin siltoja, joista suurin alitti länsiväylän.

siuntiojoki-30

Viimeisellä Pätkällä ennen merta tuli vastaan vielä sulku. Ihmettelin sen merkitystä, kunnes googlailu kertoi, että sen tarkoitus oli estää suolaisen meriveden pääsy ylemmäs jokeen ja sitä kautta siitä jäähdytyvetensä ottavan nikkeliteollisuuslaitoksen järjestelmiin.

Sulun lähellä on myös melontaohjelmapalveluita Siuntionjoella järjestävän SE-actionin melontakeskus. Jos omaa kajakkia ei ole käytössä, kannattaa kääntyä kyseisen yrityksen puoleen. Samalla liikkeelle lähtö onnistuu heidän toimipisteistään, kuten myös kajakin palauttaminenkin tähän mainittuun paikkaan.

siuntiojoki-31

Sulkujen jälkeen virtaveden tyyni pinta oli enää muisto. Lähestyvä meri lähetti terveisensä pieninä aaltoina, liitävinä lokkeina ja niiden nauruna. Eikä unohtaa sovi sen tuoksua, josta totesimme, että se tuoksuu lomalta ja kesältä. Miltäpä meri nyt muultakaan.

siuntiojoki-32

Näihin ajatuksiin kelpasi rantautua Pikkalan satamaan. Laituria ei käyttämällämme hiekkarannalla ollut, mutta ilman sitäkin rantautuminen onnistui kuivin jaloin ja paluumatka saattoi alkaa. Matkaa etapille tuli kaikkinensa noin 12 kilometriä ja aikaa siihen kului kolmisen tuntia. Matkavauhdin pidimme maltillisena.

Jos jokimatka on liian lyhyt, niin Pikkalanlahdesta kannattaa jatkaa matkaa Siuntion ja Inkoon saaristoon, joista löytyy taas lukemattomia näkemisen arvoisia paikkoja. Jokea itsessään voi suositella kaikille melojille, jotka Uudenmaan suunnalla haluavat kokea jotain kertakaikkisen mahtavaa.

Lisää Siuntion matkailumahdollisuuksista.
Lähtöpaikka kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6674807 E 345696
Pikkalan satama kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6663373 E 349970

2 replies
  1. Jouni
    Jouni says:

    Hieman lyhyemmällä joki-tai koskimelontakalustolla lähtöpaikan voi siirtää esim. vanhan Turuntien kohdalle. Taidoista riippuen matkalla on ihan laskettavia koskia kevään tai alkukesän vesillä.

    Vastaa
  2. Jude
    Jude says:

    Vanha juttu mutta se laituri olisi ollut tuossa kaislikon takana hyvin lähellä. Julkinen veneen laskupaikka.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.