Voittaako kokonaan muovista tehty lumikenkä perinteisemmän mallin? Tuplatestissä Crescent Moonin EVA- ja Backcountry-lumikengät

Kulunut talvi (joka näyttää vielä pitävän pintansa suuressa osassa maata) on osoittautunut loistavaksi kaikenlaiseen lumiaiheiseen liikuntaan, ja lumikenkäily on kasvattanut suosiotaan loikkauksin, jotka näkyvät mm. kansallispuistoissa ristiin rastiin kulkevina lumikenkäpolkuina.

U.S. of Amerikasta, Coloradon Boulderista, puskee monelle suomalaiselle ehkä tuntematon lumikenkävalmistaja nimeltään Crescent Moon ja pyrkii iskemään kiilaa tutumpien lumikenkämerkkien väliin tai rinnalle. Retkipaikan yhteistyökumppani Nordic Trail lähetti testattavaksi Crescent Moonilta jopa kahdet erilaiset lumikengät, joista yhdet ovat perinteisempää putkimallia ja toiset jotakin sellaista, jota monikaan ei ole kuunaan nähnyt: Backcountry Gold 10 ja Eva All-Foam.

Eva All-Foam Snowshoes

Käsittelen ensimmäisenä Crescent Moonin innovatiivisia Eva All-Foam -lumikenkiä, joiden rakenne ja materiaali poikkeavat tyystin valtavirtalumikengistä. Kengät on nimittäin tehty käytännössä kokonaan muovista. Kuultuani ensi kertaa, mistä materiaalista kengät on valmistettu ja nähtyäni niistä ensimmäiset kuvat ajattelin, että mitkähän kipot nuokin ovat. Kun sain viimein kengät postista ja pääsin kokeilemaan niitä, sain huomata, että negatiivisille ennakkoluuloilleni ei ollut mitään perusteita.

Eipä ole tällaisia lumikenkiä aiemmin vastaan tullut – lumikenkäilijän jalassa tai ilman.

Lyhyen oppimäärän mukaan EVA eli etyleenivinyyliasetaatti on polymeerimuovi, joka on suhteellisen pehmeää ja joustavaa, vahvaa myös alhaisissa lämpötiloissa ja kulutuksen- ja murtumisenkestävää. Sen värikirkkaus ja kiilto ovat hyvät, kuten myös materiaalin UV-kesto. EVA-materiaaleja käytetään paljon mm. erilaisissa urheiluvälineissä kengistä käsineisiin.

Ei nämä mitkään rimpulat ole, päinvastoin tuntuvat olevan aika napakkaa tekoa.

”Melkein kuin ilman”

Ihan ensialkuun totesin, että Crescent Moonin EVA-lumikengät ovat käsittämättömän kevyet niin kädessä kuin varsinkin jalassa. Yksi kenkä painaa vain noin 800 grammaa, mutta koska harva sitä nyt yhdellä kengällä pärjää, niin parin painoksi tulee hieman vajaa 1,6 kiloa. Tuota painoa ei käytännössä tunne jaloissaan laisinkaan, joten meno on varsinkin tampatulla polulla käsittämättömän kevyttä. Tästä voivat olla grammanviilaajat ja vaikkapa talvijuoksijat erittäin iloisia, koska EVA:t soveltuvat valmistajankin mukaan hyvin myös juoksemiseen. Perinteisillä lumikengillä juokseminen voi olla niin kömpelöä, hassun näköistä kuin raskastakin, vaan ei näillä.

Helposti jalkaan ja pois

EVA-kengissä ei ole mitään ylimääräistä kiinnitysjärjestelmänsäkään puolesta. Lumikengissä on vain kolme tarrakiinnityksellä varustettua remmiä eikä mitään muuta. Ulkoilukenkä – oli se sitten talvijuoksulenkkari, vaelluskenkä, tavallinen varsikenkä, saapas tms. – laitetaan vain lumikenkään ja kiristetään remmit. Mitään pituussäätöjä ei ole, vaan EVA-kengät sopivat koosta 7 (37-38) kokoon 14 (47). Tarrakiinnitys tuntuu napakalta eikä näytä löystyvän pidemmälläkään patikalla.

Tarrakiinnitys toimii, mutta jos lunta ja jäätä jää tarrapintoihin kiinni, se saattaa joskus haitata remmien kiinnipysymistä. Tällaista tilannetta ei ole vielä tullut vastaan.

Pitoa periaatteessa riittävästi

EVA-lumikenkien pohjissa on joukko ”piikkejä”, jotka ovat samaa materiaalia kuin itse kenkä. Lumikengän pohjassa on kahta erimuotoista piikkiä, jotka pitävät lumella tasaisella maalla oikeastaan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu ratkaisu, mutta ylämäissä kengät tahtovat sutia väistämättä enemmän. Jäisellä tai muuten kovalla alustalla (kuten parkkipaikoilla tms.) niillä ei oikeastaan valmistajankaan suosituksen mukaan saisi kävellä laisinkaan, koska muovi on kuitenkin aina muovia, ja piikit kuluvat.

Valmistajan esittelyvideolla kyllä mainitaan että kengät ”pitävät jäisessä maastossa”. Teräspiikkien veroisia muovipiikit eivät pidon puolesta kuitenkaan ole.

Ylämäkien nouseminen toisaalta helpottuu, kun opettelee toisenlaisen astumistavan, eli pyrkii astumaan rinteeseen kanta ensin ja antaa kengän rullata kannasta päkiään päin. Alamäissä taas vastaavasti pito toimii ainakin yhtä hyvin kuin useilla muillakin kenkämalleilla. Jäisien rinteiden laskeutumisessa ottaisin kuitenkin erittäin varovasti varsinkin, jos ollaan liikkeellä ensimmäistä kertaa eikä maasto ole tuttu.

Kantavuus varsin hyvä

EVA-lumikenkien pohjapinta-ala ei ole aivan yhtä suuri kuin monessa muussa lumikengässä, mutta useimmilla hangilla kengät eivät yllättävää kyllä upota merkittävästi enemmän kuin muutkaan mallit. Joskus tulee sellaisia tilanteita, joissa kenkä kuin kenkä uppoaa syvälle hankeen. Itse en pidä merkityksellisenä, uppoaako lumikenkä 15 vai 20 senttiä lumeen, jos vaihtoehtona on mulahtaminen vehkeitä tai vähintään polvia myöten. Lumen laatu vaikuttaa myös siihen, miten mikäkin kenkä minkäkin painoista kulkijaa kantaa: pakkaslumi, nuoskalumi, kerroksittain kasautunut lumi on luonnollisesti aivan erilainen alusta kuin yhtenäinen hanki, joka ei ole päässyt sulamaan ja jäätymään välillä.

EVA-kengille tulee plussaa vielä siitä, että jos niillä todella uppoaa syvälle hankeen, jalka on myös helpompi nostaa kuopasta ylös kuin isommilla putki- tai muovirunkoisilla kengillä, jotka vielä tahtovat jäädä pahassa paikassa nakettiin niin, että koko kenkä on irrotettava jalasta ennen kuin pääsee jatkamaan. EVA:t eivät myöskään jää kiinni risukoihin tai tiukkoihin paikkoihin, ja niiden kompaktin koon ansiosta monenlaiset lumimanööverit onnistuvat näppärästi.

Yleiset tuntemukset

Se miltä lumikenkä omassa jalassa tuntuu ja miten se toimii, on monen tekijän summa. Omat tuntemukset kuitenkin ovat olleet seuraavanlaisia: kävely tampatulla polulla tai vaikka kelkkauralla on kevyttä ja vaivatonta. Järven jäällä käveleminen 20-30 sentin hangessa tuntuu sitä vastoin yllättävän raskaalta. Metsässä ja polkujen ulkopuolella liikkuminen on yllättävän vaivatonta hangessa kuin hangessa – joka tapauksessa helpompaa kuin ilman lumikenkiä.

EVA-kenkien muotoilun ansiosta askellus on rentoa ja luontevaa, eikä jalkoja tarvitse pitää harallaan. Myös kapeiden polkujen kävely onnistuu melkeinpä catwalk-tyyliin, jos tarve vaatii. Isommilla ja leveämmillä lumikengillä sellaista ei kannata ajatellakaan.

Oikeastaan ainoa ”miinus” lähes päivittäisen käytön jälkeen kengistä on, että koska ne todella liikkuvat yhtenä pakettina jalan kanssa, niin niiden kannat vippaavat lunta housun lahkeisiin ja vauhdikkaassa menossa jopa ylemmäs. Kevyellä pakkaslumella sillä ei niinkään ole väliä, mutta kostea ja tarttuva lumi kyllä tuppaa jäämään kiinni vaatteisiin, mikä ei ole oikein kiva juttu. Tavallisissa lumikengissä lumen lentämistä voi ehkäistä pitämällä kantalukko avoinna, mutta EVA-kengissähän sellaista ei ole.

Eikä se lopulta ole miinuskaan, sillä oikeanlaisissa olosuhteissa lumen pöllyäminen on oikeastaan todella hauskaa ja näyttävää!

Hankkia vai ei?

Vielä toistaiseksi tiedossani ei ole Crescent Moonin EVA-lumikenkien myyntihintoja kotimaassa, sillä tuote on melko uusi tuttavuus Suomessa. Valmistajan sivuilla EVA-kengät maksavat 159 dollaria. Onko se sitten vähän vai paljon tällaisista ”out-of-the-box” -kengistä, koska niissä ei ole minkäänlaista mekaanista teknologiaa?

Kenkien koko elinkaaresta on vielä paha sanoa mitään, mutta jos kengillä kuljetaan suositusten mukaan vain lumella ja niitä muuten käsitellään normaalisti, en näkisi mitään syytä etteivätkö ne kestäisi pitkäänkin. Huolloksi riittää pitkälti puhdistaminen tarvittaessa, sillä kengissä ei tosiaan ole mitään ruuveja, klipsejä tms. Kengillä on vuoden materiaalivirhetakuu, joka ei kata normaalia kulumista. Kengät voi myös kierrättää paikoissa, joissa urheilukengätkin voidaan kierrättää.

Kengät sopivat valmistajan mukaan enintään noin 91 kg painaville käyttäjille, ja mukautuvien siteiden ansiosta niitä voivat käyttää jo lapsetkin, joiden kengän koko on vähintään 37. Värivalikoima toistaiseksi: sininen, punainen, valkoinen ja camo. Pituutta EVA-lumikengillä on 24 tuumaa eli noin 61 senttiä.

Backcountry Gold 10

Crescent Moonin valikoimista löytyy toki myös monelle tutumpia putkirunkoisia lumikenkiä. Itse asiassa valmistajan kenkävalikoima on todella laaja, mutta kerron tässä jutussa tosiaan vain noiden EVA-kenkien lisäksi näistä Backcountry-mallin ”kultasarjan” kengistä.

Backcountry Gold 10 -lumikenkäpari vasemmalla ja EVA oikealla.

Kun näin Backcountry-kengät, ensivaikutelma oli hämmästynyt. Kengät näyttävät järjettömän pitkiltä – ja sitä ne ovatkin. Backcountryillä on mittaa 31 tuumaa eli lähes 79 senttiä. Jos tämäkään ei vielä riitä, Crescent Moonin Expedition Gold 17 on käsittämättömät 37 tuumaa (n. 94 cm) pitkä lumikenkä – no huh huh!

Pituutta näissä lumikengissä riittää, mutta se ei välttämättä tarkoita parempaa kantavuutta.

Seuraava ööh tota -ajatus tuli äkkikatsomisella todella muovisen näköisistä siteistä, joista tuli rehellisesti sanottuna mieleen joku SM-homma – enkä tällä tarkoita todellakaan mitään kansallisia hiihtotapahtumia. No, eipä mitään, meininki muuttui ihan toisenlaiseksi, kun sain kengät jalkaan.

Suht näppärät siteet ja rankat raudat

Mitään erityistä kengän pituussäätöä Backcountryissä ei ole, vaan mono siteeseen ja remmit kireälle. Ensin kannattaa kiristää kantaremmi vetämällä ”löysät pois” kumihihnasta ja kiristämällä loput räikän avulla.

Seuraavaksi tapahtuu keski- ja etusiteen kiristys nopeasti vetämällä leveästä hihnasta, jolloin siteet kiristyvät yhdellä kertaa. Kenkien irrottaminen tapahtuu vetämällä siteen narusta ylös ja ulospäin, jolloin sekä etu- että keskiside vapautuvat yhtä aikaa. Takaside vapautuu nopeasti painamalla räikässä olevaa kielekettä ja vetämällä räikkää kantapäästä poispäin. Kokonaan sidettä ei välttämättä tarvitse edes irrottaa, vaan kengät saa jalasta pois ilmankin.

Pituuden lisäksi Backcountry-kenkiin on kyllä neulottu myös terästä. Pohjista ja kärjestä löytyvät sellaiset torahampaat, että ainakin tuolla Coloradon korvissa saattaa harmaakarju jäädä toiseksi. Pitoa siis arvatenkin piisaa. Kyllähän kengät pitävätkin, mutta joissakin tilanteissa pito vaikuttaa hieman tunnottomalta, koska raudat ovat kiinni kalvomateriaalissa tai siteen varvasosassa.

Näillä kynsillä kelpaa kyllä rapsutella.

Kantavuus ja käsiteltävyys

Omakohtainen kokemus Backcountry-kengistä on taas hieman kahtiajakoinen. Toisaalta kengät ovat todella näppärät kiinnittää ja irrottaa, ja ne ovat todella pitävät, mutta ne ovat mielestäni liian pitkät. Pituus ei tunnu tuovan mitään lisäarvoa kantavuuteen, ja kengät vaikuttavat hyvin etupainotteisilta. Tasaisessa maastossa polkujen ulkopuolella kenkien kannat eivät tunnu käytännössä lisäävän kantavuutta.

Kyntensä Backcountry Gold 10 näyttää vasta ylämäissä, joissa etupainotteisuus ja miehekäs raudoitus saa nousemisen tuntumaan hämmästyttävän helpolta. Tämä kuitenkin vain silloin, kun hanki ei hirveästi upota. Jos lunta on paljon, ja jos hangessa on vähänkään kuorta, Backcountryillä liikkuminen on kuin yrittäisi nostella täysiä vesiämpäreitä jaloillaan.

Umpihanki sen olla pittää! Kunnon lankuilla lompsiminen nostaa sykkeet aivan uudelle tasolle.

Kääntösäde Backcountryissä on vähän kuin vertaisi Fiestaa ja Land Roveria keskenään. Ahtaissa paikoissa pitkillä kengillä liikkuminen ja kääntyminen voi olla vaivalloista, ja etenkin pusikoissa ja pajukoissa (joissa ihan oikeasti joskus saattaa joutua liikkumaan) voi tuskainen parahdus päästä, ellei kärsivällisyys ole vaeltajan vahva puoli. Tosin oli kengän merkki mikä tahansa, niin isot kengät ovat aina isot kengät, eli Backcountryjen koko ei sinänsä tee niistä vastaavankokoisia muiden valmistajien kenkiä kehnompia.

Avomaastossa meno kuitenkin maittaa Backcountryille.

Yleiset tuntemukset

Oma mielipide Crescent Moonin putkikengistä on, että ne ovat tosiaankin liian pitkät tarjoamaansa kantavuuteen nähden. Etupainoisuudesta ja ulottuvasta kärkiraudoituksesta on selkeää hyötyä mäissä. Myös kuormien vedossa pidosta ja pituudesta on apua, eli kunhan pistetään ähkiö perään ja tuupataan tunturiin, niin Backcountryt pääsevät oikeuksiinsa.

Siteet ovat hyvät ja nopeat, raudoitus ja materiaalin kestävyys vaikuttavat hyviltä, ja luultavasti myös niittaamalla pääasiassa kiinnitetyt osat kestävät sen ajan kuin koko kenkä muutenkin. Kenkiin saa lisävarusteena kantapalan, jolla päästään nousemaan mäkiä tehokkaammin. Tosin ehkä itse en sijoittaisi lähtöhinnaltaan (valmistajalla 275 dollaria) melko tyyriisiin kenkiin enää lisää rahaa, jos vastaavalla hinnalla tai edullisemmin saa kenkiä, joissa on jo kantarauta vakiona. Toisaalta erään toisen valmistajan kengissä lähtöhinta ”kaikilla herkuilla” menee likimain tasoihin, vaikka Backcountryihin kantapalan vielä hankkisikin.

Pääasiassa miehille suunniteltujen Backcountry-kenkien siteeseen mahtuu ronttonen joka on välillä 43-48. Painokatto on noin 102 kiloa. Värivalikoimassa värit Candy Red ja Lollypop Blue. Parasta näissä kengissä lienee kuitenkin niiden takuu. Valmistaja nimittäin myöntää niille elinikäisen takuun materiaalin ja työn osalta. Tarkemmat takuuehdot tuotteen mukana tai valmistajan sivuilla.

Käyttäjän valinta

Koska kyseessä on kaksi täysin erilaista lumikenkämallia, niin kummallekin löytyy oma käyttäjäkuntansa. Kevyet ja ketterät lumikengät sopinevat parhaiten juuri ”viihdekäyttäjille” ja vaikkapa turistikäyttöön, sillä ne ovat yksinkertaiset käyttää ja niillä pääsee helposti lumikenkäilyn makuun ilman liikaa teknisyyttä ja säätämistä. Monikin ulkomaalainen matkailija saattaa haluta tehdä vain lyhyen lenkin ja palata sitten takaisin hotellille.

Isommat ja teknisemmät lumikengät käyvät sitä vastoin vaativampaan maastoon ja vaelluksille. Jos silti tuntuu, että kevyt ja kompakti lumikenkä riittää myös umpihankessa tööttäämiseen, niin silloinhan se on hyvä juttu! Paljon hyviä puolia löytyy kummistakin. Tätä kirjoitettaessa Crescent Moonin lumikenkien hintoja Suomessa ei ole toistaiseksi tiedossa.

Hangille mars!

Artikkeli toteutettu yhteistyössä Nordic Trailin kanssa.