Voimakkaita seitoja, salaperäisiä saivoja: päiväretki Äkässaivolle, Pakasaivolle, Kirkkopahdalle ja Saivojärvelle
Kolarin ja Muonion kuntien rajalta löytyy mielenkiintoinen alue, jossa on mahdollista käydä tervehtimässä useita seitoja ja kurkkaamassa kirkkaisiin saivojärviin yhden retkipäivän aikana. Teimme heinäkuussa päiväretken tälle alueelle vieraillen ensin Äkässaivolla ja sen vieressä kohoavalla Seitapahdalla, siirtyen sitten Pakasaivolle ja siitä Kirkkopahdalle, ja pulahtaen lopulta Saivojärven kristallinkirkkaaseen veteen.
Kohde 1: Seitapahta
? Kohde kartalla, reitin lähtöpiste kartalla
Seitapahta, kuten naapurinsa Äkässaivokin, sijaitsevat Saivonkierros-nimisen reitin varrella, joka alkaa Aakenuksentieltä läheltä Tiurajärven kylää. Rengasreitin pituus on kolme kilometriä, ja sen varrella on myös kota. Vastapäivään kuljettuna reitti alkaa leveänä ja helppona kivitienä, muuttuen sitten kuitenkin metsäpoluksi, joka ajoittain vaatii tarkkoja askeleita kiviensä vuoksi.
Seitapahta on tietojen mukaan jopa 30 metriä korkea irtolohkare, kummastuttavan valtaisa kivi. Reitillä kuljettaessa kivi ilmestyy näkyviin varsin yhtäkkiä, ja näyttää melkeinpä epätodellisen suurelta. Kivi on pyhä, tuoden salaperäisiä voimia koko paikalle.
”Koko tunturi saattoi tulla suureksi pyhäksi paikaksi, varsinkin jos sen hoivissa oli voimallisen jumalan asuinsija, Seitapahta, Seit’autsi taikka jokin muu jylhä tunturikorso, johon uhraukset toimitettiin.”
Samuli Paulaharju teoksessa Seitoja ja seidan palvontaa (1932)
Kohde 2: Äkässaivo
Äkässaivo on kirkasvetinen pieni metsäjärvi, joka lainehtii aivan Seitapahdan vierellä. Äkässaivon rannalle johtavat pitkospuut, ja silmä erottaa veden alla pienen matkan päässä alas syvyyksien syövereihin putoavan jyrkän reunaman. Uskomuksen mukaan syvän saivojärven pohjasta pääsee saivomaailmaan, jossa kaikki on ylösalaisin ja muutoinkin satumaista. Ei ihme, että paikassa on niin suuri ja ihmeellinen tunnelma – saivomaailman portti ja pyhä uhrikivi vierekkäin.
Kohde 3: Pakasaivo eli Lapin helvetti
Pakasaivolle on Saivonkierroksen parkkipaikalta kolmen vartin siirtymä autolla. Äkäslompolon ja Hannukaisen kautta ajamalla saa pääosan matkasta körötellä asfalttitietä, sorastettu osuus alkaa vasta Hannukaisista kohti Pakasaivoa. Me olimme hieman seikkailumielellä (sekä maasturilla) liikenteessä, joten valitsimme toisen reitin, joka johtaa Tiurajärven kylästä Ojajärven ja Jokijärven ohitse Pakasaivolle ikäänkuin takakautta. Tie oli koko matkan karkeaa soraa, joten matkanteko oli hidasta ja aika jännittävääkin. Ensi kerralla ajaisin ennemmin Äkäslompolon kautta.
No joka tapauksessa, karttaa tarkasti lukemalla löysimme tiemme Pakasaivon parkkipaikalle. P-alue on iso, ja siinä on myös hienot taukorakenteet, infotaulut ja kartat. Matkaa Pakasaivon näköalapaikalle on vain joitakin satoja metrejä. Pääpolku on leveä ja tasainen, ja viralliselta näköalatasanteelta haarautuu polkuja maastoon. Pudotus on järkyttävän pystysuora ja korkea, joten jos poistuu aidatulta tasanteelta, niin syytä on olla varovainen ja muistaa, että kulku on omalla vastuulla.
Näköala Pakasaivolle on mykistävä.
”Pakasaivo on hyvin syvä, hyvin jyrkkärantainen, hietaiseen kangasmaahan painunut pikkujärvi, pitkä ja kapea, ja sitä sanotaan lappalaisten helvetiksi, kun se on niin kolo paikka.”
Samuli Paulaharju teoksessa Seitoja ja seidan palvontaa (1932)
Kohde 4: Kirkkopahta (seitapahta)
Pakasaivon parkkipaikalta löytää opasteet Kirkkopahdalle, joka myös on seitapahta, ja sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä. Kirkkopahdan P-alue (levennys) on Pakasaivolta Hannukaisiin johtavan soratien varrella. Pahdalle johtaa leveä ja lyhyt polku. Saimme huomata, että seidanpalvojia löytyy yhä: Kirkkopahdalle oli tuotu paljon lahjoja, jopa kukkakimppu sille oli jätetty.
”Pakasaivon takana neljänneksen päässä jäkäläisellä mäntykankaalla on Seitapahta, lappalaisten vanha palvoskivi. Se on yksinäinen suuri kallionlohkare, yli kaksi metriä korkea ja noin kuusi metriä leveä. Etelän puolelta kivi on jyrkkä, mutta pohjoisen puolella se nousee porrasmaisesti, lännen puolella on kiven alla suuri kopero. Petäjiköstä kivi pohottaa kuin metsänasunto, eikä muuta kiveä ole koko kankaalla. (…) Ja Seitapahtaa sanotaan myös Kirkkopahaksi (Kirkkopahta), kun se on ollut lappalaisilla niinkun joku kirkkopaikka.”
Samuli Paulaharju teoksessa Seitoja ja seidan palvontaa, 1932
Kohde 5: Saivojärvi
Tässä kohtaa on jo pitkä, toivottavasti antoisa ja ehkä hiukan hikinenkin retkipäivä takana. Onneksi Kirkkopahdan läheltä löytyy yksi Lapin ihanimmista pulahdusmahdollisuuksista, Saivojärvi, jonka vesi on kuin uima-altaassa ainakin.
Saivojärvi on pieni ja pyöreä, se sen rannoilta on monin paikoin mahdollisuus laskeutua veteen. Järvi on Äkäslompolosta Kolariin johtavan tien vieressä, vain muutaman kilometrin päässä Kirkkopahdalta, ja järven vieressä on iso P-alue karttoineen. Jos mahdollista, suosittelen kurkkaamaan tämän järven pinnan alle – maisema siellä on aivan ihana etenkin aurinkoisella kelillä.
Saivojärven vilvoittaviin laineisiin kruunautui meidän retkipäivämme tällä erää. Jos sinulla on vielä virtaa jäljellä tämän reissun päätteeksi, kannattaa lähistöllä käydä ihailemassa vielä mahtavia Kuerlinkkoja!
Lue lisää kohteista:
Äkässaivo – muinainen palvontapaikka Äkäsjokivarressa
Muonion myyttinen Pakasaivo – Lapin helvetti
Samuli Paulaharju: Seitoja ja seidan palvontaa
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!