Viherinkosken kalliomaalaukset, Joutsa

Vain neljän kilometrin päässä Joutsan keskustaajamasta Pertunmaalle päin menevä tie ylittää kalastajien suosiman Viherinkosken. Lähes vierekkäin on kaksi siltaa, joista pienemmän, kauniimman ja vanhemman tuntumassa kohoaa siirtolohkare, jonka virran puoleiseen seinämään on tuhansia vuosia sitten maalattu punamullalla kuvioita. Päätieltä erkanee kyltin osoittama pikkutie, jonka varrelle jätimme auton vieraillessamme paikan päällä. Vastaan tulee tällainen maisema:

Jpeg

Viherin museosilta vuodelta 1887 on arvokas kulttuurinähtävyys. Iiral Hellgrenille maksettiin 1815 markkaa sen rakentamisesta. Puusta ja kivestä tehtyä siltaa tarvittiin katovuosien jälkeen mm. viljakuljetuksiin Hartolasta Joutsaan. Se on 29,5 metriä pitkä ja hyötyleveydeltään 5,4 metriä.

Sillan länsipäästä erkanee lyhyt polku, joka johtaa suoraan 8x5x4 metrin kokoisen siirtolohkareen luokse, n. 10 metriä kosken rannasta. Paikalle on pystytetty infotaulu, joka kertoo mm. sen, että Viherinkosken haalistuneiden kalliomaalausten aiheina on todennäköisesti ollut hirvieläimiä ja ihmisiä, ja että maalausten ikää ei ole kyetty määrittämään. Sammal peittää osan maalauksista. Siirtolohkare on muodoltaan antropomorfinen eli ihmishahmoa muistuttava, mikä on monille kivikauden maalauskohteille tyypillistä.

Suomen kalliomaalauksille toinen tyypillinen piirre on se, että ne sijaitsevat vesistön äärellä. Usein kivipinta on sisäänpäin viettävä, jolloin punamultajäljet ovat suojassa sateelta ja lumelta. Viherinkosken maalaukset erottuvat lohkareen pinnasta heikonlaisesti. Kyseessä on Muinaisjäännösrekisterin määrittelemä kohde Viherinkoski A.

Jpeg

Jpeg

Epäselviä maalausjälkiä (hirven kuva?) on löydetty myös kosken toisella rannalla kohoavasta pienestä kallioseinämästä (Viherinkoski B). Ne nähdäkseen tulisi paikan päälle saapua veneellä. Rannan suurten siirtolohkareiden väliin jää myös mielenkiintoisia onkaloita ja jopa pieniä luolia, joihin pieni lapsi voisi mahtua ryömimään.

Jpeg

Maalaukset sijaitsevat yksityismailla. Punamultaläiskät todettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1990, mutta ilmoituksen niistä Pekka Kivekkäälle teki Pekka Mäkelä vuonna 1995. Timo Sepänmaa ja Pekka Kivikäs vierailivat paikan päällä seuraavana vuonna todetakseen maalausten kunnon. Kohteen inventointi ja tarkistus suoritettiin vuonna 2005, mutta ympäröivää maastoa ei ole toistaiseksi vielä tutkittu.

Jpeg
(Hmm, löytyisikö tuolta lisää?)

Alueen historiasta todettakoon sen verran, että läheinen Puula-järvi laski jo kivikaudella vetensä Sysmän vesistöjä pitkin Päijänteeseen. Silloin vedenpinta oli n. 2,5 metriä nykyistä korkeammalla, mutta 1831-54 rakennettu Kissakosken kanava alensi vedenpintaa ja synnytti kolme erillistä järveä. Maalaukset sijaitsevat Puulaveden muinaisen lasku-uoman varrella salmipaikassa, joka toimi kulkureittinä Puulaveden ja Päijänteen välillä. Maalausten pohjoispuolella sijaitsee n. 560 metrin päässä Karjolahden kivikautinen asuinpaikka.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6844148 E 456999

Lähteet:
http://www.ksymparistokasvatus.fi/uploads/files/joutsa_kohteet_10_3.pdf
http://fi.wikipedia.org

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.