Vetinen seikkailu Puljun erämaassa

Paikka: Puljun Erämaa
Matka/aika: n. 55 kilometriä ja 5,5 päivää
Aika: 28.8–4.9.2015
Ryhmä: Mikko Lähteenmäki & Tony Harju

Niin karua aluetta ettei sieltä tuu porukka takaisin” tokaisi kaverini Tony ”Tonttu” Harju kun mietittiin, miksi Puljun erämaasta ei ollut pahemmin netissä juttuja tahi kuvia.

Puljun erämaa osoittautuikin partion seuraavaksi kohteeksi pienen huopaamisen jälkeen. Muotkan jälkeen syntynyt Lapin-hulluus ei päästänyt otteestaan, ja seuraavaan erämaahan oli päästävä. Pulju vaikutti huippuineen ja noin 60 kilometrin reitiltään juuri sopivalta vaelluskohteelta ennen talven tuloa.

3.8.2015
Kamojen pakkausta, purkua, pakkausta. Aikaa on vielä kuun loppuun, mutta kamojen kunto pitää tarkistaa ja poistaa kaikki vähänkin turha pois rinkoista. Mukaan tulisi myös koko rinkan kattavat kompressiopussit, jotta pieni uiminen joessa ei haittaisi. Karttoja näyttäisi myös alueesta olevan heikommanpuoleisesti, mutta löytyi sitten reissuun sekä tulostetta että ostettua karttaa.

4.8.
Rinkkaa punnattu, 27,3 kg, ilman tuliliemiä ja vesiä. Mukana harrastetavaraa noin 2–3 kg edestä. Puljusta ei löydy kyllä mitään tietoa.

11.8.
Rinkkaa punnattu, 29,1 kg, ilman vettä ja aurinkopaneelia. Eli loppupainoksi tulee joku 32–33 kiloa. Ja ensimmäselle illalle hankittava jotain einestä. Saman verran kuin edellisessä reissussa. Hain Skraman tilalle tällä kertaa Rosellin piilukirveen ja 3 litran camelbakin vesirakoksi.

12.8.
Kartat pistetty tilaukseen, yhteensä 4 kpl maastokarttoja. Saatu Tunturi-Lapin luontokeskukselta tiedot paikallisista taxi-yrittäjistä. Kiitoksia heille asiantuntevasta avusta.

24.8.
Punnattu rinkkaa, 35,7 kg, vesien kanssa! Aikamoinen kuormajuhdan homma taas edessä. Muuten menisi melkein alle 30 kg rinkan paino, mutta harrastekamat painavat niin julmetusti. Nyt sitten mietiskellään harrastaako vai ei patikassa.

25.8.
Punnattu rinkkaa, 37,1 kg, harrastekamojen kanssa. Tiputettiin pois toiset harrastekamat (6,4 kg) ja viilattiin vähä rinkan painojen kanssa, tasan 30 kg. Flunssan jälkioireet vielä päällä, ja matkakuume nousemassa. Kolme yötä jouluun… eikun Puljuun.

28.8.
Perjantai. Taas pako toimistolta! Matka alkaa kohti Jurvaa.

29.8., lauantai
Sää: sateinen
Luonto: Porosia (kasa poroja)

Saapuminen Tunturi-Lapin luontokeskukselle, täällä odottaa kyyti 53 kilometrin päähän Kalmankaltiolle, taxi hakee sitten meidät pois Puljutunturin kupeesta jos sinne asti selvitään. Eikun maastoon!

Toki samaisena päivänä unohdin ladata kameran, kun se joutava oli ennen reissua tietokoneessa kiinni, niin kuvat jäi vähille. Tiedossa oli, että maasto on haastavaa, ja sitä kyllä riitti… haastavuutta… ja soita soiden perään. Ensimmäisenä päivänä taivellettiin hurjat 12 kilometriä. Hauskin tapahtuma lienee ekalle huipulle noustessa metsästä kuulunut “örb”-ääni, johon empimättä vastasin samalla äänellä. Metsänlaidasta tuli poron vasa kattelemaan parin metrin päähän, huuteliko isi- tai äitiporo sitä, ja meinasi lähteä seuraamaan. Siinä olisi ollutkin aikamoinen näky loppumatkan ajan.

Ensimmäinen leiri ja vaatteet kuivumaan.

30.8., sunnuntai
Sää: Aurinkoa, jihuu!
Luonto: Korppeja ja pari kotkaa

Tänään etappi jäi aika lyhyeksi. Maasto jatkuu edelleen vaativana. Illalla oli aika rättiväsynyt mutta rento olo, alkoivat arki ja työhuolet katoamaan.

Pari liidokkia taivaalla, mitä lie tiedustelijoita.

31.8., maanantai
Sää: Puolipilvinen
Luonto: Kanalintuja

Rankka mutta palkitseva päivä takana, ohitimme mm. mielenkiintoisen kurun, sekä polun, jonka reunat olivat täynnä kuoppia, sekä trooppisen risumettän. Nähtävää siis riitti. Illan kruunasi vielä huippu leiripaikka ylempänä maastossa.

Vaikka moninkinpaikoin oli märkää, niin aurinko jaksoi myös muistaa meitä.

1.9., tiistai
Sää: Vaihtelevaa, illalla aurinkoa
Luonto: Metso ja hiiri

Poroaitaa pitkin autiotuvalle jossa odottikin yllätys, sauna! Ai että teki hyvää saunotella lika pois hetkeksi ja syödä lounasta. Samana päivänä tuli myös taiteiltua puron yli puunrungon päällä, ei kovin helppo homma rinkka selässä, yli metrin syvä purokaan ei houkutellut kahlaamaan.

Yöksi saavuttiin maagiseen kangasmetsään keskellä erämaata. Jotain taikaa tuossa paikassa kyllä oli, koska kummankin vaeltajan puhelimet hajosivat yöllä. Mystistä! Tähän saattoi myös vaikuttaa se, että kaverini Tony teki mielivaltaisesti toteemin, jonka laittoi telttani eteen yöksi. Ei pitäisi tehdä taikoja Lapissa jos ei niitä hallitse.

Vanha nimismiehen tupa ja sauna keskellä erämaata.

Mystinen kangasmetsä, tätä ei varmasti ole ensikerralla tuossa paikkaa.

2.9., keskiviikko
Sää: Pilvinen, illaksi tuli parempaa (selkeämpää keliä)
Luonto: kanalintuja

Olipahan taas päiväreissu, kuljettiin risukossa mäeltä mäelle. Loppumatka kuin jossain vanhassa suomalaisessa sotaelokuvassa suon läpi. 956-tielle päästyämme sotilas Harju suoritti tiedustelua ja ylitimme tien pienen tauon aikana. Sen verran oli hyvät maastovihreet vermeet päällä, että ohikulkevat autoilijat eivät mitenkään huomioineet meitä. Illalla polttelemaan nuotiota (viimeinen yö Puljussa) ja aamulla nousu Puljutunturille.

Kyllä minuakin hymyilytti koko päivän risukossa vaeltaneena ja öttiäisten syötävänä kuten erätoveriani Tonya.

Sotilas Harju tiedustelee, voiko tien ylittää turvallisesti.

Kaunis ilta Puljutunturin kupeessa.

3.9., torstai
Sää: aurinkoinen
Luonto: Tony alkoi näkemään pikku-ukkoja (näki jo aiemminkin)

Nousu tunturille! Hienot näkymät! Rento laskeutuminen ajouraa pitkin tielle, jossa puhelimitta metsästämään ystävällistä autoilijaa, jolta lainata sellaista ihmevekotinta. Taxi saatiin tilattua, ja noin 85 kilometrin päässä odotti automme.

Kuvassa allekirjoittanut tähyää jo horisonttiin ja miettii uusia erämaaseikkailuja.

Puljutunturin suuri nähtävyys, puucee hienolla näkymällä!

4.9., perjantai
Tästä matka jatkuikin Tornion kautta Ouluun, jossa pidettiin ns. “palautumisleiri”, eli hiukan juotavaa, grillausta ja saunateltta pystyyn nuotiopaikan viereen. Kyllä teki gutaa!

Palautumisleiri Oulussa paikallisen natiivin osoittamana. Savotan saunateltassa saatiin erämaan pöly pois ennen kotiinpaluuta.

Yleisarvosana: ***

Perustelut: Vaativa vaelluskohde, mutta olisi toivottu enemmän näkemistä/kokemuksia kuin soita ja risukkoa. Maastollisesti yllättävän matala. Jos haluaa haastaa itseään oikein kunnolla niin eikun tänne, tämä partio suuntaa seuraavaksi Käsivarteen haastamaan itsensä kivikoihin soiden sijasta!

Puljutunturi kartalla. N=7574019.990, E=406535.945.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.