Veden välkettä Kemijärvellä, Kotavaaran näkötorni
Elokuinen lomareissumme Saariselältä jatkui kohti taivaan tulien Kemijärveä, josta on vuosien saatossa tullut meidän vakituinen lomapaikkamme. Kaupungista on helppo suunnata oikeastaan mihin päin Lappia tahansa ja itse Kemijärvikin tarjoaa upeat puitteet retkeilyyn. Pentukoiramme ensimmäinen pohjoisen seikkailu siis jatkui.
Mietimme kivoja lähiretkeilypaikkoja, ja kun yhtenä päivänä oli hieno aurinkoinen ilma, päätimme lähteä ihailemaan Kemijärveä ylhäältä päin. Johonkin, josta näkisi kauas!
Veden välkettä ja vihreää kultaa. Näillä sanoilla kaupunki aiemmin mainosti itseään. Eikä noissa sanoissa liioiteltu. Parhaiten tämä selviää kiipeämällä aurinkoisella ilmalla Kotavaaran näkötorniin. Tornista avautuvat uskomattomat maisemat aina kaukaisille tuntureille asti. Pyhä-Luosto yhdessä suunnassa, Suomu toisessa. Kauniita vaaroja, maalaismaisemaa, kaupunki sekä surullisen kuuluisa entinen Stora Enson tehdas, jossa nyt on uutta toimintaa.
Näkymät ovat henkeä salpaavat.
Kotavaaran näkötorni sijaitsee Kemijärven keskustasta noin 10 kilometriä Sallaan päin. Viitostieltä on opaste Puikkolaan ja perille löytää seuraamalla Näkötorni-opasteita aina pienelle parkkipaikalle asti. Parkkipaikalta on 400 metrin kävely Kotavaaran laen näkötornille.
Nousu on jyrkkä, mutta helppokulkuinen. Aiemmin vaaran laelle vei kiva polku, mutta nyt reitti on kunnostettu ja levennetty. Se helpottaa kulkua sekä paikan huoltoa. Nousu jyrkkenee ja kapenee, kun matkaa on vielä jäljellä 150 metriä. Tässä kohdin on opaste sekä parit sauvat lainaksi, jos haluaa helpottaa nousemista. Sauvat tulee palauttaa samaan paikkaan alastullessa.
Kotavaaran laelta löytyy näkötornin lisäksi laavu tulipaikkoineen sekä puucee. Laavulla on yleensä myös kuivia puita käytettäväksi.
Itse näkötorni on noin 13 metriä korkea entinen palovartijan torni Posiolta. Se siirrettiin Kemijärvelle reilut 10 vuotta sitten yksityisen toimesta. Näkötorni onkin yksityisen mailla ja huoltama, mutta kaikille avoin paikka.
Torni on teräksinen ja siinä on kaikkiaan kolme tasannetta. Nousu tasanteille tapahtuu jyrkkiä tikkaita myöten ja kiipeäminen on täysin omalla vastuulla.
Ensimmäiseltä tasenteelta avautuu puiden välitse jo kaunista järvimaisemaa, eli jos ei halua kiivetä ylemmäs tai korkean paikan kammo vaivaa, niin tähän on hyvä pysähtyä. Tasanteella on postilaatikko, josta löytyy vieraskirja. Kirjasta selviää myös näkörnin historia.
Ylemmäs kiivettäessä näkymät vain paranevat ja kolmannella tasanteella ne ovat jo varsin hulppeat. Todellakin veden välkettä ja vihreää kultaa!
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!