Vätsäri – kivinen erämaa Inarin takana

Ylä-Lapin koillisnurkalla on seutu, jonne sijoitettiin sodan jälkeen asumaan Petsamon alueelta evakuoidut koltat. Sevettijärvi muodostaa tuon seudun suurimman asutuskeskittymän. Toinen kolttien asutuskeskittymä on Inarijärven itäpäässä, vanhan jäämerentien varrella sijaitsevassa Nellimissä. Näiden kahden kylän väliin jää laaja ja kivinen Vätsärin erämaa, joka on jo ennen sotia toiminut kolttienkin eränkäyntialueena. Karu erämaa ei kuitenkaan ole houkutellut kuin harvoja asukkaita, ja sijainti suuren Inarijärven takana on pitänyt sen nykypäiviin asti pitkälti asumattomana ja harvojen kulkemana.

Vätsärin erämaa on tunnettu vaikeakulkuisuudestaan. Maasto on erittäin kivistä ja pienipiirteistä, ja maisemaa täplittävät lukuisat järvet ja lammet. Tämän lisäksi alueen kartoissa on lukuisia epätarkkuuksia. Vätsärissä purot häviävät monesti laajoihin rakkakivikoihin ja järvet laskevat vetensä eri suuntaan kuin mitä karttaan on merkitty. Vesistöjen pinnankorkeustietoihin kannattaa suhtautua myös varauksella.

Kivistä Sollumusjokea. Melojille on paikoin rakennettu koskien ohitusta varten vetotiet, mutta ne ovat osin jo rapistuneet pahasti.

Kivistä Sollumusjokea. Melojille on paikoin rakennettu koskien ohitusta varten vetotiet, mutta ne ovat osin jo rapistuneet pahasti.

Kivisessä maastossa kulkua helpottavat muutamat merkityt polut. Merkityt reitit Vätsäriin lähtevät mm. Sevettijärven Semekurtasta, Kirakkajärveltä sekä Näätämön kylältä. Sevettijärven Semekurtan poroerotukselta lähtevä reitti vie kulkijan Järvenpäähän, vanhan jäämerenpolun  varrella sijainneen majatalon pihamaalle. Suolisjärven pohjoispäässä sijainneesta majatalosta on enää joitain raunioita jäljellä. Pihapiirin nurkalta vievät kuitenkin selvät polut itään Karhuselän vanhalle poroerotukselle sekä koilliseen kohti Jankkilan vanhaa metsänvartijatilaa.

Kirakkajärveltä lähtevä polku kuljettaa kulkijan Jankkilaan, joka nykyään toimii Metsähallituksen Pakanajoen vuokratupana. Sieltä polku jatkuu Vuontisjärven rantamille. Näätämöstä lähtevä polku kuljettaa Norjan rajaa seuraillen Uutuanjoen rantaan, Routasenkurun pohjoispäähän. Mainittujen polkujen reittimerkinnät ovat vanhoja, eivätkä välttämättä kovin näkyviä. Onneksi polut ovat selkeitä, ja ne on merkitty myös alueen karttoihin.

Karhuselän poroerotuksen ikihonkia. Tallattu maasto kertoo, että porot viihtyvät alueella edelleen.

Karhuselän poroerotuksen ikihonkia. Tallattu maasto kertoo, että porot viihtyvät alueella edelleen.

Yhteistä edellä mainituille poluille on, että ne vievät kulkijan maantien varresta Vätsärin erämaa-alueen rajalle. Siitä eteenpäin varsinaiselle tunturialueelle on kuljettava pitkälti omia polkujaan, sillä alueella ei ole merkittyjä reittejä. Vätsärin erämaa-alueen rajaus kulkee noin päivämatkan päässä Sevettijärven maantiestä, mutta väliin jäävä sokkeloinen metsäalue on yhtä lailla erämainen ja haastava kulkumaa, jossa riittää myös nähtävää.

Ainoa Metsähallituksen ylläpitämä polku Vätsäriin lähtee etelästä, Nellimin ja Kessin suunnalta. Piilolan polku kuljettaa Vätsärin erämaan eteläosan mäntymetsäerämaan halki Piilolan autiotuvalle, ja yhdistää alueen Norjan puolella sijaitsevaan Ylä-Paatsjoen kansallispuistoon. Norjan puolelta löytyy muutenkin Vätsärin alueella liikkuvalle mielenkiintoisia kohteita, sillä rajan takana on useita avoimia autiotupia ja rajan saa nykyään ylittää vapaasti.

Mikäli aikaa on käytettävissä rajallisesti, voi Vätsäriin asti hankkiutumisen sijaan tutustua alueeseen Saamen polkua pitkin, joka vie Sevettijärveltä Näätämöön Semekurtan ja Vainospään avaran selänteen kautta. Ylhäältä tunturista Vätsärin maisemasta saa hyvän yleiskuvan. Sama polku kiertää takaisin Sevettijärvelle Kaldoaivin kautta.

Vainospää on Sevettijärven lähituntureita, jonka päältä näkee hyvin sekä Vätsäriin, Kaldoaiviin että Varangin suuntaan.

Vainospää on Sevettijärven lähituntureita, jonka päältä näkee hyvin sekä Vätsäriin, Kaldoaiviin että Varangin suuntaan.

Maisemiltaan vaikuttavinta Vätsäriä on Äälisselän tunturiylänkö lukuisine vuonomaisine järvineen ja kuruineen. Äälisjärven ohella Lujapuolijärven maisemat ovat kerrassaan huikaisevia. Alueen koivikot ovat suurelta osin tuhoutuneet tunturimittarien syömänä, ja mänty muodostaa metsänrajan. Karun ja kallioisen maiseman perusteella voisi luulla olevansa korkeillakin mailla, mutta tosiasiassa monien tunturijärvien pinta on alle 200 m korkeudella, ja tuntureiden huiputkin yltävät korkeimmillään noin 300 metrin tienoille. Jäämeren läheisyys kuitenkin tekee tehtävänsä.

Vätsärin erämaan helmiin kuuluu peninkulmainen Routasenkuru. Kurussa maisema vaihtelee idyllisestä laaksosta karuun pystyseinäiseen ja lohkareiden täyttämään kallionhalkeamaan. Sitä voi seurata jalan sekä itä- että länsilaitaa, ja kurusta löytyy muutamia hienoja leiripaikkoja. Kurun pohjalla virtaa puro, joka suvantopaikoissa välillä täyttää koko kurun.

Leveimmissä kohdissa kurun maisema on kauniin lempeä. Routasenkurun laitaa patikoivan on kuitenkin varauduttava hankalaan maastoon, sillä kurun laitoja elävoittävät lukuisat kurun kulkuun nähden poikittaiset murrokset ja halkeamat. Välillä kulkija joutuu hakemaan reittiä melko kaukaakin.

Routasenkuru on Vätsärin merkittävin luonnonnähtävyys, mutta syrjäisyydestään johtuen vähän kuljettu.

Routasenkuru on Vätsärin merkittävin luonnonnähtävyys, mutta syrjäisyydestään johtuen vähän kuljettu.

Routasenkuru kannattaa kulkea pohjoisesta etelään. Tällöin kulkija kulkee kohti jylhempää ja karumpaa maisemaa, kunnes kurun perällä pääsee ihailemaan hienoa vesiputousta. Kurun jälkeen kulkija siirtyykin saman tien tunturimaisemaan, jota elävöittävät pienet järvet. Kuru kuitenkin jatkuu vielä avotunturissakin järvien muodostaman pienen katkoksen jälkeen. Kurua kannattaa kuitenkin vielä seurailla, sillä sen viimeinen putous on varsin mielenkiintoinen, sillä se laskee kallion sisään kovertuneessa onkalossa.

Routasenkurun läpi ei pääse patikoimaan, mutta sen voi meloa, jos on riittävästi urheilumieltä. Se on melottu sekä kanootilla että kajakilla. Mikään jokamiehen melontakohde se ei kuitenkaan ole, sillä kurussa on useita kantamalla ohitettavia isoja lohkareikkoja ja sen rannat ovat usein pystysuoria.

Rajapään autiotupa on vanha rajamiesten partiomaja. Tuvan pihassa voi kesäisin kuunnella kaakkurin huutoja tunturilammilta.

Rajapään autiotupa on vanha rajamiesten partiomaja. Tuvan pihassa voi kesäisin kuunnella kaakkurin huutoja tunturilammilta.

Vätsärin korkein tunturi on yli 320-metrinen Rajapää. Suomen ja Norjan rajalla sijaitseva tunturi on hyvä näköalapaikka. Rajapäältä noin kolme kilometriä lounaaseen sijaitsee puolestaan Rajapään autiotupa. Tuvan maisemista länteen Äälisjärvelle ja Isolle Rovijärvelle ulottuvalla alueella on varsinainen tunturikalastajan paratiisi, sillä alueella on runsaasti syviä ja kirkasvetisiä järviä, joissa asustavat rautujen lisäksi Suomen kauneimmat taimenet. Oranssinkeltainen Vätsärin taimen muistuttaa väritykseltään rautua.

Kulkumaana Vätsärin tunturialue on varsin helppokulkuinen. Alempia maita vaivaavat kivikot eivät ole yhtä yleisiä, ja hyvällä säällä kulkeminen ja suunnistaminen on helppoa. Tunturista laskeutumisen jälkeen kulkija saa kuitenkin varautua hankaluuksiin, sillä kivikkoisten ja kumpuilevien mäntykankaiden, lampien ja järvien mosaiikki on vaikeakulkuista ja suunnistajalle haastavaa. Järkevintä onkin hyödyntää merkittyjä reittejä.

Pahtareikäjärvellä on yksi Vätsärin ja Sevettijärven tuntureiden välisen metsäerämaan parhaita näköalapaikkoja.

Pahtareikäjärvellä on yksi Vätsärin ja Sevettijärven tuntureiden välisen metsäerämaan parhaita näköalapaikkoja.

Hankalakulkuisuudestaan huolimatta Vätsäri on oivallinen retkikohde sekä jalan että meloen, mutta vaatii aiempaa retkeilykokemusta ja kunnolliset retkivarusteet ja kartat. Jalankulkijalle ja etenkin kalastavalle sellaiselle alue tarjoaa tekemistä pitemmillekin retkille, ja maisemiensa puolesta alue on on yksi Suomen karuimmista ja omalaatuisimmista erämaista. Tunturijärvien määrä on myös suuri, mikä tekeekin paikasta paikoin hyvin eksoottisen.

Melojalle Vätsäri on Suomen vastine Minnesotan Boundary Watersille: loputtomasti järviä, lampia ja joitain jokiakin, joita melomalla ja vesien väliset kannakset kantamalla meloja voi tehdä pitkänkin retken ilman, että tarvitsee kahta kertaa samaa vettä meloa. Kalustoksi kannattaa valita jotain kevyttä ja naarmunkestävää, sillä kiviä riittää sekä rannalla että vedessä.

Sevettijärven ja Inarin välillä melontaa helpottavat kuivan maan ohituksiin rakennetut venetiet, jotka parhaimmillaan nopeuttavat hankalien paikkojen ja maakannasten ohituksia. Harmillisesti osa veneteistä kulkee itsekin hyvin hankalassa maastossa, muistuttaen lähinnä esterataa. Metsähallitus ei tiettävästi enää ylläpidä veneteitä, ja osa niistä on jo melko huonossa kunnossa. Niitä voi toki omalla vastuulla edelleen käyttää.

Tuulijärven ja Ristijärven yhdistävä pieni puro katkaisee hiekkaharjun. Vesi on kirkasta ja raikasta.

Tuulijärven ja Ristijärven yhdistävä pieni puro katkaisee hiekkaharjun. Vesi on kirkasta ja raikasta.

Vätsäriin pääsee helposti erityisesti Sevettijärven ja Näätämön suunnilta, ja sieltä palaavalle löytyy pikitien varresta myös mukavia majapaikkoja palveluineen. Tästä käy kiittäminen retkeilijöiden ohella kalastusmatkailijoita, joita vetävät puoleensa Näätämöjoen lohi sekä Vätsärin tunturijärvien taimenet ja raudut. Jos tunturin jalokalat jäivät saamatta, niin niitä pääsee maistamaan vaikkapa retken päätteeksi ravintolassa.

Lisätietoja:

http://www.luontoon.fi/vatsari

http://www.luontoon.fi/piilolanpolku

http://www.luontoon.fi/sevettijarvi-naatamo/reitit

 

Vätsärin tunturiylängön sijainti kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7707772  E 582099.

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.