Rukan Valtavaaran huipulla ihmistä hellii erämaan tuuli

Rukan ytimen liepeiltä lähtevä Valtavaaran Huiputus on hienoimpia kävelyreittejä, joita olen kulkenut aikoihin. Noin kuusi kilometriä pitkä taivallus lähtee isolta Saaruan parkkipaikalta Rukan asuntovaunualueen vierestä.

Me lähdimme kävelylle alkuiltaa vasten. Sää suosi meitä: sateen tai kirkkaan auringonpaisteen sijaan taivas oli lempeasti poutapilvessä. Hyttysiä ei ollut nimeksikään. Kroppa täynnä tarmoa lähdimme litomaan kohti huippua, joka kohoaa lähes puolen kilometrin korkeuteen. 492-metrinen Valtavaara on Tilastokeskuksen mukaan koko Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta.

vv3

Valtavaaran Huiputus on opastettu parkkipaikalta hyvin. Osa polusta kuuluu Karhunkierrokseen, minkä seurauksena mekin kohtasimme polulla useita pitkänmatkalaisia suurine rinkkoineen ja reppuineen. Aivan ylhäisessä yksinäisyydessä Valtavaaraa ei siis välttämättä saa huiputettua, mutta kyllä rauhaa ja hiljaisuutta silti riittää ihan kylliksi.

Reitin alkutaival on tymäkkää nousua. Kallioisen metsänpohjan läpi luoviminen onneksi myös palkitaan nopeasti, sillä rivakasta noususta johtuen myös maisemat käyvät pian todella kauniiksi. Puuskutuksen lomassa tekee vähän väliä mieli pysähtyä ja kääntyä katsomaan taaksepäin hiljalleen avautuvia, sinisen utuisia vaaramaisemia.

vv1

Välillä kyllä mietin, loppuuko ylämäki joskus, vai kävelemmekö sitä pitkin taivaaseen saakka.

Kun luulimme olevamme jo melkein huipulla, istahdimme kalliolle katselemaan maisemia Ruka-tunturin suuntaan. Kuinka hyvältä pillimehu maistuukaan hengästyttävän vaaralle nousemisen jälkeen! Katselimme allamme levittäytyviä metsiä, Rukan hiihtokeskusrakennelmia ja kaukana horisontissa vaaleina hohtavia järviä.

Kaukaisuuteen tuijottaminen tekee hyvää ihmismielelle. Lepäsimme, rauhoituimme ja pohdimme syntyjä syviä.

vv4

Matkan jatkuessa meille selvisi nopeasti, ettemme olleetkaan vielä huipulla, emmekä edes ihan sen vieressä. Niinpä nousu jatkui, kunnes yhtäkkiä saavuimme järven rantaan.

Valtavaaran lampi oli hiljainen ja rauhallinen. Laavulla ei ollut ketään, vain ruohokanukat kukkivat valkoisena merenä vehreällä rannalla. Lammelle johdattava laituri kutsui uimaan, mutta en uskaltautunut. Keskityimme vain ihastelemaan lammenrannan kauneutta. Ranta oli todellinen levähdyskeidas keskellä nousua.

vv8

Vehreän metsikön jäädessä alapuolellemme maisema alkoi muuttua karummaksi, puut harvenivat hiljalleen ja sen myötä maisemat aukesivat aina vain kauemmaksi. Käppyräiset kelopuut pääsivät entistä enemmän oikeuksiinsa.

Ylhäällä ihana, raikas kesätuuli vilvoitti meitä. Maiseman muututtua karun kallioiseksi mieleeni palasivat ihanat muistot saaristosta. Erämaan tuoksuvainen kesätuuli muistutti minua meren raikkaudesta ja ulkosaariston autiosta rauhasta. Saaristo tuntuu sydämessäni aina yhdeltä elämäni kodeista, ja niinpä Valtavaaran huipulla tunsin, kuin olisin jollakin tavalla saapunut kotiin.

vv12

vv13

Kasvoja ja päänahkaa hierova raikas puhuri vie päästä kaikki huolet ja muutkin ajatukset kauas pois. Silloin tekee mieli laittaa silmät kiinni ja antaa tuulen tuivertaa. Pää tuntuu kirjaimellisesti tyhjenevän. Aivan kuin erämaiden raikas henkäys loisi minusta kokonaan uutta, entistä onnellisempaa ihmistä.

Pian ylhäällä edessämme siinsi pikkuruinen palovartijan mökki, joka säitä uhmaten kököttää tyynenä Valtavaaran huipulla. Kuten arvata saattaa, on palovartijan mökiltä upeat, avarat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Tunnistimme maisemasta Rukan lisäksi Konttaisen, jonka huipulla olimme käyneet aiemmin.

vv14

vv16

Jyrkän nousun jälkeen on mukava hengähtää. Taustalla kohoaa Rukatunturi.

Ylhäällä keskellä Konttainen, jolle nouseminen on myös kovan hengästymisen takana. Karhunkierros kulkee Valtavaaran Konttaisen välillä.

Ylhäällä keskellä Konttainen, jolle nouseminen on myös kovan hengästymisen takana. Karhunkierros kulkee Valtavaaran Konttaisen välillä.

Hetken levähdyksen ja syvällisen fiilistelyn jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Polku lähti saman tien laskemaan reippaasti, eikä loppumatkan aikana enää juuri nousuja ollutkaan.

Pian palovartijan majan jälkeen saavutaan Valtavaaran kodalle. Polun edetessä maisema muuttuu nopeasti metsikköiseksi ja säilyy varsin samanlaisena koko paluumatkan. Metsässä oli illalla meidän kulkumme aikana täysin hiljaista – jopa linnunlaulu oli niin harvinaista, että pieneenkin luritukseen kiinnitti heti erityistä huomiota.

vv19

Hieman ennen parkkipaikalle palaamista reitti kulkee suoalueen ja jylhän kalliolouhikon välistä. Louhikon massiivisia, särmikkäitä kiviä peittävät laikukkaat jäkälät, kun taas suolla erilaiset kukat kukkivat heinäkuussa punertavina, valkoisina ja violetteina.

vv21

Polku on jatkuvasti selkeästi merkitty ja hyvä kävellä, eli kulkijan ei tarvitse tuhlata energiaansa kartan seuraamiseen. Erityisen hankalia paikkoja ei polulle myöskään satu, ei hankalia kiipeilyjä eikä erityisen märkiä lutakoita. Reitin loppupuolella oleville märille paikoille on tehty pitkospuut, ja myös metsän kautta pääsee tarvittaessa kiertämään upottavat kohdat.

Vaikka Valtavaarasta tuli meille iltakävely, on se myös upea päiväreitti uima-, levähdys- ja evästyspaikkoineen. Rukan keskustasta lähetevä polku vie korkeuksiin kohotessaan rivakasti erämaan rauhoittaviin tunnelmiin kaiken ympäröivän yläpuolelle.

 

4 replies
  1. Mikke Sarajärvi
    Mikke Sarajärvi says:

    En tiennytkään että Valtavaaralla on Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta! Polkua pääsee ylös mukavasti myös maastopyörällä ja alaspäin tultaessa ei tarvitse paljoa polkimiin koskea. Jarrut tosin ovat kovilla kun kaikkia muita kulkijoita täytyy luonnollisesti varoa.

    Paikka oli kyllä upea ja sain sieltä kipinän lähteä isolle Karhunkierrokselle ensi kesänä. Jostain syystä se on jäänyt vielä kävelemättä.

    Vastaa
    • Airi Hurskainen
      Airi Hurskainen says:

      Oliko minkä pituinen matka ja tiedätkö kauanko meni aikaa kävelemällä? Suunnitellaan tästä retkeä pienelle naisporukalle lokakuun puolella. Laavulla oli varmaan tulipuut valmiina?

      Vastaa
      • Jonna Saari
        Jonna Saari says:

        Moikka Airi!

        Todella hienon kohteen olette retkellenne valitsemassa 🙂 Valtavaaran huiputus -reitin pituus on noin 6 kilometriä, ja suosittelen kyllä varaamaan useamman tunnin sen kävelemiseen ilman tiukkaa aikataulua.

        Alun nousu on varsin rankka, ja menotahti kannattaa pitää maltillisena, jotta ei mene puuskuttamiseksi. Lisäksi kannattaa varata aikaa maisemien ihailuun niin nousun aikana kuin itse vaaran huipullakin.

        Meidän vierailumme aikana puutilanne oli kunnossa sekä kodalla että laavulla. Toki jos varman päälle haluaa pelata, niin kannattaa ennen matkaa ottaa yhteyttä Metsähallitukseen. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.luontoon.fi/valtavaara/lisatietoja

        Toivotan teille mahtavia hetkiä upealla Valtavaaralla!

        Terveisin,
        Jonna

        Vastaa

Trackbacks & Pingbacks

  1. […] Valtavaaran huiputukseen voit tutustua myös Maisemaonnellinen-blogissa ja Retkipaikassa. […]

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.